Tulokset kategoriasta korkeakoulu hakusanalla helsingin yliopisto. Takaisin
MDMA-avusteisen psykoterapian vaikuttavuus ja psyykkinen turvallisuus (Teo Ajantaival, 2017)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Psykologian ja logopedian osasto |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | MDMA:ta (3,4-metyleenidioksimetamfetamiini) käytettiin psykoterapian apuna ennen kuin MDMA:n viihdekäyttö “ekstaasin” muodossa johti sen kriminalisaatioon Yhdysvalloissa vuonna 1985. MDMA:lla on kuitenkin yhä ajateltu olevan psykoterapiatilanteelle hyödyllisiä vaikutuksia sosioemotionaaliseen prosessointiin. Tutkimus MDMA-avusteisen psykoterapian (MDMA-AP) soveltumisesta pitkäkestoisen, hoitoresistentin, traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) hoitoon on etenemässä Yhdysvalloissa kolmannen vaiheen kliinisiin tutkimuksiin, ja hoitomuodolle pyritään saamaan myös Euroopan lääkeviraston hyväksyntä. Tässä työssä arvioitiin MDMA-AP:n vaikuttavuutta sekä psyykkistä turvallisuutta. Tutkimusaineistona käytettiin kliinisiä ja kokeellisia tutkimuksia puhtaan MDMA:n vaikutuksista ihmisillä rajoittuen viimeisten kymmenen vuoden aikana julkaistuihin, placebo-kontrolloituihin kaksoissokkotutkimuksiin sekä näihin pohjaaviin seuranta- ja analyysijulkaisuihin. MDMA-avusteisen psykoterapian todettiin olevan vaikuttavuudeltaan lupaava hoitomuoto ainakin pitkäkestoisen, hoitoresistentin PTSD:n hoitoon. Monituntiset MDMA-AP-tapaamiset vaativat kuitenkin sekä terapeuteilta että potilailta suurempaa sitoutumista ja jaksamista kuin perinteisen pituiset tapaamiset, ja terapeuttien roolista MDMA-AP:n vaikuttavuudessa tarvitaan lisätietoa. Puhtaalla MDMA:lla ei todettu kontrolloiduissa olosuhteissa olleen vakavia tai pysyviä psyykkisiä haittavaikutuksia tutkimuksissa käytetyillä kerta-annoksilla (<= 125 mg). Myös fysiologiset vaikutukset olivat enimmäkseen lieviä ja itsestään ohimeneviä sekä hyvin ennustettavia. Huomattavimmat riskit MDMA-AP- hoitoon osallistumisessa saattavat olla kardiovaskulaarisia. MDMA-AP:n ei todettu altistavan laittomien aineiden ongelmakäytölle tutkimusolosuhteiden ulkopuolella, vaan onnistunut hoito ennemmin suojaa siltä. |
| Tiivistelmä EN: | MDMA (3,4-methylenedioxymethamphetamine) was used as an adjunct to psychotherapy before recreational use of MDMA in the form of “ecstasy” led to its criminalization in the U.S. in 1985. However, MDMA has still been thought to have psychotherapeutically beneficial effects on socioemotional processing. Research into MDMA-assisted psychotherapy (MDMA-AP) for chronic, treatment-resistant post-traumatic stress disorder (PTSD) is moving into Phase III clinical trials in the U.S., and the approval of European Medicines Agency will also be sought. The purpose of this thesis was to assess the efficacy and psychological safety of MDMA-AP. Source material included, and was limited to, placebo-controlled & double-blind clinical (and experimental) studies of pure MDMA’s effects in humans, as well as follow-up and analysis studies based on them, from the last decade. The efficacy of MDMA-AP was found promising at least for chronic, treatment-resistant PTSD. However, MDMA-AP meetings that last for many hours do require, both from the therapists and the patients, more commitment and stamina than meetings of traditional length, and more research is needed on the role of therapists in MDMA-AP’s efficacy. Pure MDMA in a controlled setting was not found to have severe nor non-transient adverse psychological effects in the single doses (<= 125 mg) used in the studies. Physiological effects were also mostly mild, transient, and highly predictable. The most considerable risks in participating in MDMA-AP treatment might be cardiovascular. MDMA-AP was not found to predispose the participants to problem use of illegal substances outside the research setting; rather, successful treatment protects from it. |
| Yhdiste: | MDMA |
| Aihe: | PTSD, haitallisuusarvio |
| Menetelmät: | kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | MDMA, psykoterapia, psyykkiset vaikutukset, PTSD, turvallisuus, vaikuttavuus |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Tietoisuuden tasoa muuntavien kemiallisten yhdisteiden käyttö eri potilaspopulaatioiden psykoterapiassa (Iikka Yli-Kyyny, 2013)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Käyttäytymistieteiden laitos |
| Tiedekunta: | Käyttäytymistieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Psykoaktiiviset kemialliset yhdisteet kuten alkoholi ja huumausaineet aiheuttavat käyttäjässään ohimenevän muutoksen tämän tietoisuuden tasossa. Tätä hetkellistä muutosta tietoisuudessa on hyödynnetty psykoterapian aikana. Psykoterapiassa eniten kokeiltuja yhdisteitä ovat psykedeelit, jotka kuuluvat hallusinogeenisten huumausaineiden alaluokkaan. Niiden pääasiallisia vaikutuksia ovat muuntunut kognitio ja havaintokokemus. Psykiatri Humphrey Osmond ja kirjailija Aldous Huxley kehittivät sanan psykedeeli kirjeenvaihdossaan yrittäessään kuvailla niiden tuottamaa kokemusta (Tanne, 2004). Sana tulee kreikasta ja tarkoittaa suomeksi käännettynä ”mieltä ilmentävä”. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellut tutkimukset käsittelevät pääosin psykedeelejä (LSD, psilosybiini, meskaliini, DMT), mutta myös dissosiatiivisiin yhdisteisiin kuuluvaa ketamiinia ja empatogeeniksi tai entaktogeeniksi kutsuttua MDMA:ta. Kahden viimeisen yhdisteen farmakologinen vaikutusmekanismi eroaa psykedeelien vaikutusmekanismista, eivätkä siksi ole luokiteltavissa psykedeeleiksi. Seuraavaksi puhuttaessa psykedeeleillä avustetuista psykoterapioista on kuitenkin yksinkertaisuuden vuoksi nämä kaikki yhdisteet luokiteltu psykedeeleiksi. Vaikka psykedeeliksi voidaan luokitella useita eri yhdisteitä, on kullakin psykedeelillä sille ominaiset vaikutuksensa. Joidenkin mittareiden mukaan eri psykedeelien välillä vaikutukset ovat laadullisesti samat, mutta määrällisesti eroavat. Esimerkiksi Vollenweider & Kometer (2010) vertasivat psilosybiinin (useiden sienilajien sisältämä psykoaktiivinen yhdiste) ja ketamiinin vaikutuksia seuraavilla kolmella englanninkielisellä asteikolla: Oceanic boundlessness, anxious egodisintegration ja visionary restructuralization. Ensimmäinen tarkoittaa positiivisesti koettua itsen rajojen katoamista, kohonnutta mielialaa ja yhteyttä ympäristöön, toinen häiriintynyttä ajatuksenkulkua ja itsekontrollin katoamista ja kolmas muuntunutta havaintokokemusta, visuaalisia ja auditiivisia hallusinaatioita, kohonnutta valppautta ja eri aisti-informaation synestesiaa. Esimerkiksi psilosybiini ja ketamiini tuottavat erilaiset profiilit näillä luokilla. Ihmiset ovat käyttäneet psykedeelejä tuhansia vuosia. Varhaisimmat löydökset ovat yli 5000 vuotta vanhoja (El Seedi, Smet, Beck, Possnert & Bruhn, 2005). Monien alkuperäiskansojen keskuudessa on edelleen tavallista käyttää psykedeelejä ritualistisessa seremoniassa. Tällaisissa konteksteissa psykedeelisiä substansseja tavataan kutsua nimellä enteogeenit. Esimerkiksi Brasiliassa kaksi kirkkoa, Santo Daime ja União do Vegetal, ovat saaneet maansa hallitukselta luvan käyttää seremonioissaan ayahuascaa, teetä, joka sisältää dimetyylitryptamiinia (DMT) ja monoamiinioksidaasiestäjiä (MAO-I) (McKenna, 2004). Yhdysvalloissa toimiva Native American Church on vastaavasti saanut luvan käyttää seremonioissaan peyote-kaktuksesta valmistettua teetä, joka sisältää psykoaktiivista meskaliinia (Bogenschutz & Pommy, 2012). Näissä seremonioissa on usein ollut tapana, että shamaani annostelee enteogeenin ja johtaa rituaalia laulamalla ja rummuttamalla. Rituaaleilla voi olla erilaisia tarkoituksia kuten henkinen tai fyysinen parantaminen. Myös länsimaissa oli aikakausi, jolloin psykedeelit olivat osa eri psykiatrien ja psykoterapeuttien työtä ja tutkimusta (Mangini, 1998). Kun Albert Hoffman vahingossa loi LSD:n (lysergihapon dietyyliamidi), tuli hän samalla aloittaneeksi ainutkertaisen aikakauden länsimaisessa tieteessä. Monien tutkijoiden mielenkiinnon kohteeksi muodostui muuntuneet tietoisuuden tilat ja eri psykedeelien, etenkin LSD:n ja meskaliinin psykotomimeettiset eli psykoosioireita muistuttavat vaikutukset (Osmond & Smythies, 1952). Kun tutkijoille selvisi, että psykedeelien tuottama tila on ohimenevä, oli jokseenkin tavallista, että psykiatrit ottivat kokeellisessa tarkoituksessa itse näitä yhdisteitä ymmärtääkseen skitsofreenisten potilaidensa mielenmaisemaa. Anekdotaalisten todisteiden ja omien kokemustensa jälkeen monet psykiatrit uskoivat psykedeelien potentiaaliin psykiatrian menetelmänä; LSD:n uskottiin katalysoivan psykoterapian etenemistä, ja niinpä sitä alettiin hyödyntää psykoterapiassa (Mangini, 1998). Syntyi kaksi LSD:llä avustettua terapiasuuntausta, jotka molemmat nojasivat psykodynaamiseen teoriaan: psykedeelinen terapia ja psykolyyttinen terapia. Psykedeelisessä terapiassa potilas sai suuren annoksen LSD:tä (? 200 µg, kynnysarvo n. 50 µg), jonka jälkeen kokemuksen sisältöä tarkasteltiin ja tulkittiin. Suuren annoksen tarkoituksena oli tuottaa huippukokemus tai mystinen kokemus, jonka itsessään uskottiin tuovan ihmisessä esiin muutosmahdollisuuden. Toisessa terapiasuuntauksessa, psykolyyttisessä terapiassa, potilaalle annettiin pieniä annoksia LSD:tä osana meneillään olevaa psykoanalyyttistä terapiaa. Pienten annosten ajateltiin tuovan esiin repressoituja muistoja ja muuta materiaalia tiedostamattomasta pitäen potilaan samalla kykenevänä raportoimaan niistä. Molempien tekniikoiden ajateltiin madaltavan potilaan defenssejä, auttavan huomaamaan niitä itse ja edesauttavan psykoterapeuttista prosessia (Abraham, Aldridge & Gogia, 1996; Bogenschutz ym., 2012; Grinspoon & Bakalar, 1986; Mangini, 1998; Sessa, 2005). Optimismi psykedeelien hyödyistä hiipui sen jälkeen, kun LSD:n ja psilosybiiniä sisältävien sienten käyttö levisi tutkimuslaboratorioiden ulkopuolelle. Harvardin yliopiston psykologian luennoitsija Timothy Leary ja professori Richard Alpert suorittivat kokeitaan kyseenalaisin menetelmin, mikä johti Learyn eroamiseen ja Alpertin erottamiseen virastaan. Jälkeenpäin Leary pahensi psykedeelien jo tahrittua mainetta kannustaessaan ihmisiä käyttämään psykedeelisiä yhdisteitä omin päin (Johnson, Richards & Griffiths, 2008). Laajamittaisen kontrolloimattoman vapaa-ajan käytön seurauksena alkoi ilmetä haitallisia reaktioita ja jopa kuolemantapauksia. Tämä ei jäänyt lehdistöltä eikä poliitikoilta huomaamatta ja pian Yhdysvalloissa ja YK:n jäsenvaltioissa säädettiin lakeja, jotka asettivat LSD:n ja sen kaltaiset yhdisteet laittomiksi, mikä käytännössä lopetti psykedeeleillä tehdyn tutkimuksen kokonaan. Viime aikoina lupia psykedeelien käyttöön ihmiskokeissa on alettu myöntää (Grob ym. 2011; Mithoefer, Wagner, Mithoefer, Jerome & Doblin, 2011). Sitten 1950- ja 60-lukujen psykologisen tutkimuksen standardit ja menetelmät ovat kehittyneet huomattavasti. Vaikka 1950- ja 60-luvuilla julkaistiin tuhansia artikkeleita ja lukuisia kirjoja sekä järjestettiin useita konferensseja, joissa käsiteltiin psykedeeleillä tehtyjä tutkimuksia, löytyy silloisen tutkimuksen laadusta runsaasti huomautettavaa. Johnson kollegoineen (2008) löytävät kritisoitavaa muun muassa tukeutumisesta laadullisiin tuloksiin ja subjektiivisiin raportteihin, normittamattomien mittarien käytöstä, satunnaistettujen koe- ja kontrolliryhmien ja seuranta-ajan puutteesta sekä eettisistä tekijöistä. Koe- ja kontrolliryhmän puutetta perusteltiin tuolloin sillä, ettei standardin mukaista double-blind asetelmaa ollut mahdollista suorittaa. Psykedeelisten yhdisteiden vaikutukset ovat niin silmiinpistäviä, että blindin ylläpitäminen nähtiin mahdottomaksi (Greer & Tolbert, 1998). Nykyään psykofarmakologisessa tutkimuksessa vastaavanlaiset ongelmat ratkaistaan antamalla kontrolliryhmälle aktiivinen plasebo, eli pienempi annos samaa yhdistettä kuin koeryhmälle tai antamalla yhdistettä, jonka vaikutukset näyttävät päällepäin samoilta (Studerus, Kometer, Hasler & Vollenweider, 2011). Teknologian kehittymisen myötä nykyajan mahdollisuuksia tieteen tekemiseen voisi kuvailla paremmiksi kuin 1950- ja 60-luvuilla. Tuolloin ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia tutkia eläviä aivoja, eikä ollut yksityiskohtaista tietoa genetiikasta tai aivojen välittäjäaineista ja niiden yhteyksistä psyykkisiin toimintoihin ja käyttäytymiseen. Muun muassa näistä syistä johtuen olisi perusteltua jatkaa tutkimuksia. On esitetty, että psykedeeleillä avustettu psykoterapia toimisi muun muassa vakavaa syöpää sairastavien kuolemanpelon ja ahdistuksen lieventämisessä (Grob ym., 2011), alkoholistien retkahduksen välttämisessä (Krebs & Johansen, 2012), pakko-oireisesta häiriöstä kärsivien oireiden lieventämisessä (Moreno, Wiegand, Taitano & Delgado, 2006), posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivien oireilun lieventämisessä (Bouso, Doblin, Farré, Alcázar & Gomez-Jarabo, 2008; Mithoefer, Wagner, Mithoefer, Jerome & Doblin, 2011; Mithoefer ym. 2012; Oehen, Traber, Widmer & Schnyder, 2012) sekä heroiinista riippuvaisten pidättäytymisessä addiktiostaan (Krupitsky ym. 2002). Edellä mainitut tutkimukset sekä niitä aiemmat kliiniset kokeet 1950 - 1970-luvuilta antavat viitteitä siitä, että psykedeeleistä saattaisi olla hyötyä joillekin potilasryhmille. Nykyään on olemassa useita eri psykoterapioita ja hoitoja, joista valita. On silti selvää, etteivät kaikki hoitoon hakeutuvat saa kaipaamaansa helpotusta, mikä näkyy terapiansa keskeyttäneiden lukumäärässä (Hamilton, Moore, Crane & Payne, 2011). Onkin perusteltua tutkia ja selvittää kaikkien keinojen käyttökelpoisuus, niin myös psykedeeleillä avustettujen psykoterapioiden. Tässä katsauksessa tarkastelen saatuja tutkimustuloksia psykedeeleillä avustetuista psykoterapioista sekä selvitän niiden mahdollisia vaikutusmekanismeja uusimpien teorioiden ja menetelmien valossa. Keskityn lähinnä uudempiin tutkimustuloksiin jo edellä mainittujen varhaisimpien tutkimusten menetelmällisten ongelmien takia ja koska varhaisemmasta tutkimuksesta löytyy jo kattavasti katsausartikkeleita. Käytän kuitenkin muutamia esimerkkejä myös aiemmista tutkimusasetelmista, osoittaakseni niiden ongelmakohtia ja nostaakseni esiin sen ajan tutkijoiden oivaltamia toimintatapoja, joiden mukaan toimimalla varmistetaan mahdollisimman turvallinen, tarkoituksenmukainen ja tehokas tapa yhdistää psykedeelit ja psykoterapia. |
| Tiivistelmä EN: | - |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | - |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Avaruuskavereita ja mosaiikkikuvia – N-N-dimetyylitryptamiini, mystinen kokemus ja vaikutukset kokijan elämään ja maailmankuvaan (Kasperi Tervonen, 2016)
| Oppiaine: | Uskontotiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Uskontotieteen laitos |
| Tiedekunta: | Teologinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tarkastelen tässä tutkielmassa N,N-dimetyylitryptamiinin (lyhennettynä DMT) tuottamaa niin sanottua psykedeelistä kokemusta. Tutkielmani on laadullinen tutkimus jota varten haastattelin erästä DMT:tä useita kertoja käyttänyttä henkilöä. Peilaan haastatteluaineistoa Rick Strassmanin DMT: The Spirit Molecule -tutkimuksen raportteihin DMT:tä nauttineiden koehenkilöiden kokemuksista. Strassman jaottelee DMT-kokemukset kolmeen pääluokkaan: henkilökohtainen (personal), näkymätön (invisible) ja transpersoonallinen (transpersonal). Ensimmäinen luokka viittaa kokemuksiin joissa heijastuvat käyttäjän henkilökohtainen psykologia ja elämäntilanne. Toisessa luokassa ovat kokemukset, joissa käyttäjä kokee käyvänsä toisissa todellisuuksissa ja kohtaavansa vieraita ”olentoja”. Kolmanteen luokkaan menevät lähikuolema (near-death), henkiset (spiritual) ja mystiset (mystical) kokemukset. Toinen teoreettinen viitekehys jota hyödynnän, on Walter Stacen määritelmä mystisestä kokemuksesta. Stace jakaa mystisen kokemuksen yhdeksään tunnusmerkkiin: (1) sisäinen ykseys (esim. yhtenäinen läsnäolo, jakamaton tietoisuus), (2) ulkoinen ykseys (esim. tunne ykseydestä ympäristön kanssa), (3) ei-ajallinen ja ei-tilallinen luonne (esim. tunteet äärettömästä ajasta ja rajattomasta tilasta, jotka ylittävät totutut ajan ja tilan rajoitukset), (4) sisäinen subjektiivisuus (esim. tunne elämästä tai elävästä läsnäolosta kaikissa asioissa), (5) objektiivisuus ja todellisuus (esim. älyllinen ominaispiirre, tunne siitä, että kokemus oli objektiivisen totuuden lähde), (6) pyhyys (esim. tunne arvostuksesta, taivaallisuudesta tai pyhästä), (7) syvästi koettu rauha ja ilo, (8) paradoksaalisuus (esim. tarve käyttää epäloogisia tai ristiriitaisia lauseita kokemuksen kuvaamiseen), sekä (9) sanoinkuvaamattomuus (esim. vaikeus kommunikoida kokemuksesta tai kuvailla kokemusta muille). Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Kuinka hyvin Strassmanin erottelu (personal, invisible ja transpersonal) vastaa haastateltavan DMT-kokemusten todellisuutta? En laittanut tarkkoja sivunumeroita koska tunnusmerkit on jaettu erillisiin lukuihin. 2) Missä määrin DMT:n haastateltavalle tuottamat kokemukset voidaan luokitella Stacen määritelmän mukaisiksi mystisiksi kokemuksiksi? 3) Millaisia pitkäaikaisvaikutuksia DMT-kokemuksilla on ollut haastateltavan elämään ja maailmankuvaan? Näiden kysymyksien lisäksi pyrin myös yleisesti ymmärtämään ja kuvaamaan haastateltavan DMT-kokemuksia mahdollisimman monipuolisesti. Yksi tavoitteistani on, että haastateltavan kokemuksista ja niiden merkityksestä hänelle välittyisi lukijalle rikas ja kokonaisvaltainen kuva. Käytin tutkielmani haastattelumetodina puolistrukturoitua teemahaastattelua Sirkka Hirsjärven ja Helena Hurmeen teokseen Teemahaastattelu nojaten. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että olin ennen haastattelun tekemistä päättänyt etukäteen sen mitä teema-alueita halusin haastattelussa käydä läpi. En kuitenkaan halunnut suunnitella haastattelun kulkua tai kysymyksiä liian tarkasti etukäteen jotta haastettulutilanne pysyisi keskustelunomaisena ja spontaanina. Tavoitteenani oli siis löytää sopiva tasapaino jossa haastattelutilanne saisi riittävästi tilaa edetäkseen luontevasti omalla painollaan, mutta olisi samaan aikaan kuitenkin myös riittävän strukturoitu tuottaakseen tutkimuskysymysten kannalta relevanttia tietoa. Käsittelen ensin lyhyesti aiheen uskontotieteellistä merkitystä, DMT:n luonnetta ja aikaisempaa tutkimusta aiheesta. Tämän jälkeen siirryn aineiston ja teemahaastattelu-menetelmän esittelyyn, joita seuraa varsinainen aineiston analyysi. Lopuksi vedän langat yhteen, pohdin tutkielmani tulosten merkitystä suhteessa uskontotieteeseen tieteenalana sekä esitän ideoita mahdolliselle jatkotutkimukselle. |
| Tiivistelmä EN: | - |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | - |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psykedeelikulttuurin virtauksia Suomessa 1960-luvulta nykypäivään (Pia Sellge, 2008)
| Oppiaine: | Sosiaalipolitiikka |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Sosiaalitieteiden laitos |
| Tiedekunta: | Valtiotieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Ensikosketuksen aihepiiriini sain 12-vuotiaana, kun lainasin kirjastosta Jarkko Laineen toimittaman 3 antologian Underground. Se sisälsi Laineen valaisevan esipuheen lisäksi yhdysvaltalaisista underground-lehdistä suomennettuja artikkeleja. Aivan koko kirjan sisältö ei minulle auennut, mutta hämmennyin erityisesti sellaisista toteamuksista kuin: ”Suhtaudumme myönteisesti huumausaineiden vaikutukseen ihmismieleen ja -ruumiiseen.” (Berkley Barb -lehti 1969) ja ”Huumausainekulttuuri on vallankumouksellinen uhka plastiikkiselle wasp-amerikalle” (Rubin 1969). Minulle oli nimittäin uusi ajatus, että olisi olemassa jokin huumekulttuuri tai että huumeilla yleensä saattaisi olla muitakin vaikutuksia ihmisiin kuin välitön riippuvuus ja rappio. Kiinnostuin siis 1960-luvun vastakulttuurista ja psykedeelisten aineiden käytöstä sen piirissä. Myöhemmin mielenkiintoni on laajentunut aihepiiriin yleisemminkin kuin vain historiallisesta näkökulmasta. Erityisesti minua on askarruttanut, mikä saa melko tavallisen oloiset ja elämässään pärjäävät ihmiset kiinnostumaan aineista, vaikka käyttöön liittyy erilaisia psyykkisiä ja sosiaalisia riskitekijöitä. Haluaisinkin lähteä selvittämään tässä kandidaatin tutkielmassani suomalaisesta näkökulmasta, miten psykedeelisten aineiden käyttökulttuuri on maassamme syntynyt, ja millainen se on nykyään. Onko olemassa yhtenäistä käyttökulttuuria? Millaisia kokemuksia tavoitellaan ja vastaavatko käytännön kokemukset odotuksia? Onko käytöllä ollut vaikutuksia käyttäjien muuhun elämään? Työni otsikossa käytän sanaa virtauksia, koska epäilen, että historiallinen näkökulmani saattaa olla yksiulotteinen rajallisten lähteiden vuoksi. Nykyaikaa käsittelevässä luvussa olen tietoisesti rajannut päälähteekseni ainoastaan yhden internetin keskustelupalstan. Tarkemmin tätä rajaustani ja sen mahdollisia seurauksia käsittelen luvussa 4.2. Erityisesti tekstini historiaosuuksissa käytän käsitteitä vastakulttuuri ja underground. Vastakulttuurille on annettu eri aikoina erilaisia merkityksiä (Ala-Ketola 1985, 7-10). Työssäni viittaan sanalla alakulttuureihin, joiden arvot ja normit poikkeavat radikaalisti yleisesti yhteiskunnassa vallitsevista, ja jotka mahdollisesti hakevat tietoista vastakkainasettelua valtakulttuurin kanssa. 60-luvun kontekstissa vastakulttuurilla viitataan useimmiten uusvasemmistolaisuuteen ja hippiliikkeeseen. Sanaa underground voidaan käyttää vastakulttuurin synonyymina tai viittaamaan yleisemmin maanalaiseen, omaleimaiseen ja suurelle yleisölle vieraalta tuntuvaan kulttuuriin. (Ala-Ketola 1985, 7-8, 11.) Käytän sanaa lähinnä jälkimmäisessä merkityksessä viitatessani 60-luvun Suomeen. Tämä siksi, että tutkimukseni kohteena olevat ”underground-ihmiset” eivät niinkään pyrkineet tietoiseen muutokseen yhteiskunnassa kuin tekemään itselleen mieluisia ja jännittäviksi kokemiaan asioita sekä siinä sivussa provosoimaan vanhempaa sukupolvea, jos se vain onnistui. (Lindfors & Salo 1988.) Luvussa kaksi pyrin määrittelemään, mitä ovat psykedeeliset aineet, ja miten ne eroavat muista 4 päihteistä. Käsittelen erikseen tavallisimpia aineita, niiden historiaa, vaikutuksia ja käytön yleisyyttä. Kolmannessa luvussa käsittelen ensin psykedeelisten aineiden käytön kytkeytymistä yhdysvaltalaiseen 1960-luvun vastakulttuuriin. Tästä siirryn suomalaiseen underground-liikkeeseen ja sen edustajien päihteiden käyttöön. Lopuksi yritän selvittää, mitä tapahtui psykedeelikulttuurille Suomessa 60-luvun ja 90-luvun alun välillä. Luvussa neljä tarkastelen aluksi 1990-luvun puolessavälissä alkanutta toista huumeaaltoa sekä viime vuosina suomalaisessa huumetutkimuksessa esiin noussutta viihdekäytön käsitettä. Esittelen myös muiden tutkijoiden näkemyksiä psykedeelikulttuurista. Tämän jälkeen esittelen lähteenä käyttämäni internetin keskustelupalstan ja ryhdyn siellä käytyjen keskustelujen pohjalta tarkastelemaan psykedeelien käyttökulttuuria nykypäivänä. Viidennessä luvussa kokoan yhteen työni pääteemat ja esitän johtopäätökseni. Arvioin, olenko onnistunut vastaamaan tutkimuskysymyksiini ja hahmottelen myös karkeasti, millainen jatkotutkimus aiheesta voisi olla hedelmällistä. |
| Tiivistelmä EN: | - |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus, haastattelu |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | hipit, Psychoactive vault, päihdekulttuuri, vastakulttuuri |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psykedeelinen kokemus amerikkalaisessa 1960-luvun kirjallisuudessa – Ken Kesey ja kumppanit matkalla kauemmas (Timo-Veikko Pasanen, 2013)
| Oppiaine: | Yleinen kirjallisuustiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu -tutkielma |
| Laitos: | Filosofian historian kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos |
| Tiedekunta: | Humanistinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tutkielmani käsittelee psykedeelisen kokemuksen kuvauksia yleisesti lähinnä 1960-luvun pohjoisamerikkalaisessa kirjallisuudessa ja erityisesti Ken Keseyn teoksessa One Flew Over the Cuckoo's Nest (1962; suom. Yksi lensi yli käenpesän) sekä Tom Wolfen Keseysta ja psykedeelisestä liikkeestä kertovassa teoksessa Electric Kool-Aid Acid Test (1968). Lähestyn aihettani psykedeelisten kokemusten kirjallisten kuvausten analyysien ohella historiantutkimuksen ja psykedeelien psykoanalyyttista käyttöä käsittelevän tutkimuksen avulla, sillä psykedeelistä kokemusta on kirjallisuustieteen puitteissa tutkittu vain hyvin vähän. Vaikka psykedeelien vaikutus Keseyn Käenpesän luomistyön taustalla on tunnettu tosiasia, ei monikaan kirjallisuudentutkija ole tarkemmin analysoinut, kuinka psykedeelinen kokemus näkyy teoksen runsaassa symboliikassa ja allegorisessa luonteessa. Erityisenä tutkielmani huomionkohteena ovat mystisten psykedeelisten kokemusten kuvaukset, jotka vastaavat uskonnollisessa kirjallisuudessa kuvattuja spontaaneja mystisiä kokemuksia. Uskonnollisiksi tai mystisiksi luonnehdittujen kokemusten kuvailussa käytetty kieli on usein pelkistettyä ilmaistakseen arkipäivän logiikan ja kielen riittämättömyyttä. Myös kokemusten pohjimmiltaan sanoinkuvaamatonta luonnetta korostetaan. Psykedeelisiä kokemuksia kirjallisuudessa on toisaalta kuvailtu kielellä, joka on usein luonteeltaan runollista ja runsasta, jotta se tavoittaisi osan koettujen aistihavaintojen ja mentaalisten prosessien ylettömyydestä. Käsittelen psykedeelisten kokemusten kuvauksia sekä tulkintoja laaja-alaisesti epämääräisenä ja moniselitteisenä psykologisena ilmiönä, joka on ympäristön vihjeille ja vaikutteille huomattavan altis, ja joka tuo usein esiin sen mikä on yksilössä potentiaalista. Psykedeelistä kokemusta lähestytään fenomenologisesti ja monialaisesti myös lukuisten eri tieteenalojen avulla, eikä psykedeelitutkimus muodosta psykedeelien psykologisista vaikutuksista kattavaa ja yleisesti hyväksyttyä teoriaa. Tämän vuoksi en rajoita psykedeelisen kokemuksen käsittelyä yhteen tiettyyn teoriaan tai tieteenalaan. Uskonnollisen analogian lisäksi tuon tutkielmassani esiin psykoanalyyttisen analogian, etnografisen shamanismiin perustuvan analogian, Aldous Huxleyn tieteellisen ja yhteiskunnallisen mallin, William S. Burroughsin sanataiteelliset kokeilut, Keseyn Käenpesän symbolis-metaforisen kielenkäytön sekä Acid Testissa kuvaillun ei-kirjallisen toiminnan. Yleisluontoisina havaintoina esitän kokemusten kuvausten ja tulkintamallien relativismia sekä sanallisen ilmaisun rajoittuneisuutta psykedeelisten kokemusten kommunikoimisessa. |
| Tiivistelmä EN: | - |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | Electric Kool-Aid Acid Test, Kesey, monialaisuus, mystinen kokemus, psykedeelinen kokemus, psykedeelit, psykoanalyysi, sanoinkuvaamattomuus, Wolfe, Yksi lensi yli Käenpesän |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Hallusinogeenisten 5-HT 2A -agonistien neurobiologia, psykofarmakologia ja sovellukset lääketieteessä ja psykiatriassa (Anton Laihi, 2012)
| Oppiaine: | Fysiologia ja neurotiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Biotieteiden laitos |
| Tiedekunta: | Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Serotoniini eli 5-hydroksitryptamiini (lyh. 5-HT) on neurohormoni ja välittäjäaine, joka säätelee lukuisia eri ihmiskehon toimintoja, joista merkittävä osa sijoittuu keskushermostoon. Keskushermostossa serotoniinia sitovat 5-HT -reseptorit säätelevät kognitiivisia ja psykologisia prosesseja kuten valvetila, mieliala ja muisti. Serotonergisten järjestelmien toiminta on liitetty mielenterveysongelmiin kuten masennus ja skitsofrenia, minkä johdosta yksi modernin psykofarmakologian keskittymisen kohteista on synapsiraossa olevan serotoniinin määrän muuttaminen ja 5-HT-reseptorien aktivointi tai salpaaminen. 5-HT2A -agonistit ovat yhdisteitä, jotka keskushermostossa sitoutuvat serotoniinireseptorin alatyyppiin 5-HT2A, jonka aktivoituminen keskushermostossa säätelee neuronien toimintaa toisiolähettien kautta. 5-HT2A-reseptorin jakautuminen keskushermostossa on painottunut selkeimmin neokorteksille 5-HT2A -agonistit eivät aktivoi pelkästään 5-HT2A-reseptoreja ja ainekohtaiset vaikutukset voivat vaihdella huomattavasti. Esimerkiksi sekä LSD että lisuridi ovat 5-HT2A-agonisteja, mutta PLC- toisiolähettikaskadin lisäksi LSD aktivoi ylimääräisiä vasteita 5-HT2A-reseptoriin sitoutuessaan ja on hallusinogeeninen, toisin kuin lisuridi. 5-HT2A -reseptori tunnetaan epävirallisemmin myös psykedeelireseptorina ja 5-HT2A -agonisteista puhuttaessa ei voida välttää käsittelemästä nimenomaisesti hallusinogeenisiä 5- HT2A -agonisteja joihin viitataan myös klassisina psykedeeleinä tai alakulttuurin puhekielessä ”deeleinä”. Näitä yhdisteitä koskevaa aineistoa on saatavilla runsaasti, mutta kliinisen, soveltavan psykedeelitutkimuksen ”kulta-ajan” (erityisesti 1960-luvun) ja nykypäivän välille on jäänyt kyseenalaisen huumausainepolitiikan muodostama vuosikymmenten kuilu. Tutkimuksen pitkäikäisen laiminlyönnin johdosta tässä tutkielmassa pyritään käsittelemään hallusinogeenien toimintamekanismeja, farmakologiaa ja psykotrooppisia ominaisuuksia, tarkoituksenaan hälventää niitä koskevia mahdollisia ennakkoluuloja ja harhakäsityksiä sekä tarjota tieteellisesti uskottavia syitä elvyttää niitä koskevaa kliinistä tutkimusta. |
| Tiivistelmä EN: | - |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | 5-HT2A-agonistit, 5-HT2A-reseptori, DMT, hallusinogeenit, Hortonin oireyhtymä, huumeet, keskushermosto, LSD, lääkintä, meskaliini, OCD, pakko-oireinen häiriö, psilosybiini, psykiatria, psykotrooppiset yhdisteet, päihderiippuvuus, päihteet, serotoniini |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psykedeelien katalysoima mystinen kokemus kokemuskerronnan valossa (Terhi Pieskä, 2018)
| Oppiaine: | Uskontotiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu -tutkielma |
| Laitos: | |
| Tiedekunta: | Teologinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Pro gradu -tutkielmani on teemahaastatteluin toteutettu narratiivien tutkimus psykedeelien katalysoimista mystisistä kokemuksista. Tutkielmassani analysoin kahdeksan informantin kokemuskerronnan kautta psykedeeleiksi kutsuttujen substanssien vaikutuksessa saatuja kokemuksia. Käytän tutkielmassani Antoon Geelsin ja Owe Wikströmin (1999) määritelmää mystisestä kokemuksesta. Geels ja Wikström määrittelevät mystisen kokemuksen kontekstista riippumatta kokemukseksi, jonka kokija tulkitsee kohtaamiseksi korkeamman tai perimmäisen todellisuuden kanssa. Tämä kohtaaminen tapahtuu välittömällä, kokijan tulkinnan mukaan ei-rationaalisella tavalla ja tuo mukanaan syvän tunteen ykseydestä sekä vaikutelman siitä, että kokemus on tapahtunut muulla kuin arkisella tasolla. Kokemus tuo mukanaan laajalle ulottuvia seurausvaikutuksia yksilön elämässä. Tutkielmassani syvennyn selvittämään, mitä mystisen psykedeelikokemuksen aikana koetaanja erityisesti, miten haastateltavien henkilökohtaiset kertomukset esittävät muuntuneessa tietoisuudentilassa kohdatun perimmäisen todellisuuden. Analysoin tutkielmassa yhteensä yhdeksän mystisen kokemuksen kriteerit täyttävää kokeuskertomusta, jotka olen jakanut temaattista narratiivien analyysiä käyttäen kolmeen teemaan: ykseyden kokemus, rakkauden kokemus sekä transsendenttien entiteettien kohtaaminen. Teemoihin jaetut kertomukset käydään läpi sisällönanalyysiä soveltaen. Ykseyden kokemuksiksi luokittelemissani kertomuksissa egon häviämisen kautta sulaudutaan hetkellisesti muuntuneessa tietoisuudentilassa kohdattuun todellisuuteen. Näissä kertomuksissa kertojat kuvaavat tulevansa yhdeksi tietoisuudeksi tai löytävät itsensä ikuiseksi tyyneyden tai tyhjyyden tilaksi nimeämästään todellisuudesta. Rakkauden kokemuksen teemaan sijoittamani kertomukset kuvaavat positiivisia tuntemuksia täynnä olevia psykedeelimatkoja ja matkan aikana koetut tunteet saavat jokaisessa kertomuksessa viittauksen jumalallisuuteen. Näissä kokemuksissa rakkaus yhdistetään Jumalaan tai jumaluuteen essentiaalisena osana. Transsendenttien entiteettien kohtaamiset ovat kolmas selkeästi muusta kertomusaineistosta erottuva teema. Näissä kokemuksissa aktiivinen transsendentti toimija ohjaa kokemusta kokijan itsensä ollessa hyvin passiivisessa roolissa. Kuten ykseyden ja rakkauden kokemuksissa, entiteettien kohtaamiset ovat muokanneet kokemuskertomusten mukaan huomattavasti sitä minkälaisena haastateltavat näkevät maailman ja itsensä. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | Psykedeelit yleisesti |
| Aihe: | Mystinen kokemus |
| Menetelmät: | Haastattelu |
| Otoskoko: | 8 |
| Muuta: | |
| Tagit: | kokemuskerronta, mystinen kokemus, narratiivien tutkimus, psykedeelit |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psykedeelinen kokemus riippuvuuden hoidossa (Jari Mustonen ja Teo Ajantaival, 2018)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Syventävien opintojen kirjallisuuskatsaus |
| Laitos: | Psykologian ja logopedian osasto |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Erilaiset päihderiippuvuudet ovat merkittävä mielenterveyden ongelma. Alkoholin haitat, kuten tapaturmat, aivovammat, tulehdukset, hormonihäiriöt ja univaikeudet, lisääntyvät suorassa suhteessa kulutetun alkoholin määrään. Alkoholi on myös merkittävä työikäisten tappaja. Suomalaisen terveydenhuollon piiriin saapuvista ihmisistä noin 15% on alkoholin ongelmakäyttäjiä (10% naisista ja 20% miehistä). Tupakointi taas on merkittävin kuolleisuuden aiheuttaja, joka voidaan estää. Tupakointi on suhteellisen yleistä Suomessa (23% miehistä, 16% naisista vuonna 2010). Alkoholiriippuvuus ja tupakkariippuvuus on luokiteltu sairauksiksi, joihin on kehitetty useita vieroitushoitomenetelmiä. Tässä katsauksessa keskitytään nyt tutkimusvaiheessa olevaan uuteen hoitomenetelmään, jossa käytetään psykedeelisillä aineilla tuotettavaa psykedeelistä kokemusta vieroittamiseen tähtäävän terapian tukena. Kirjallisuus tuntee useita eri aineita, jotka tuottavat luotettavasti psykedeelisen kokemuksen. Näistä aineista tässä katsauksessa keskitytään erityisesti psilosybiiniin ja ayahuascaan, sillä niihin liittyvä kirjallisuus on laadullisesti korkeatasoisinta ja tutkimuksia on enemmän. Sekä psilosybiini että ayahuasca (kuten muutkin psykedeelit) toimivat 5-HT2AR-agonisteina, jonka arvellaan olevan näiden aineiden keskeisin psykotrooppinen vaikutusmekanismi. Ayahuascan voidaan ajatella olevan dimetyylitryptamiinin (DMT) oraalisesti aktiivinen muoto, jolla on pitkä historia Amazonin alkuperäiskansojen keskuudessa. Se valmistetaan sekoittamalla kahta kasvia: shamaanikahvikin (Psychotria viridis) lehdet sisältävät DMT:tä, ja amazoninajahuaskaliaanin (Banisteriopsis caapi) kuori sisältää monoamiinioksidaasia (MAO) inhiboivia aineita. Tavanomaisissa oloissa MAO hajottaa DMT:n ennen kuin tämä ehtii toimia psykoaktiivisesti. Ayahuasca nautitaan tavallisesti edellisten kasvien osista valmistettuna “teenä.” Psilosybiiniä taas saadaan perinteisesti madonlakkien (Psilocybe) suvun sienistä. Kasviperäisiä psykedeelejä on käytetty ennen kirjoitettua historiaa ja käytetään yhä hoitotarkoituksiin monissa alkuperäiskulttuureissa. Tässä katsauksessa käsiteltyjen 5-HT2AR-agonististen aineiden yhteydessä raportoidaan ilmiötä, jota kutsutaan “psykedeeliseksi kokemukseksi.” (Ilmiön nimi ei ole vakiintunut kirjallisuudessa. Siitä käytetään ainakin termejä “psykedeelinen kokemus” ja “mystinen kokemus”. Lisäksi kokemuksen tuottaviin aineisiin viitataan termeillä “hallusinogeeni”, “enteogeeni” ja “psykointegraattori.” Tässä katsauksessa käytetään selkeyden vuoksi termejä “psykedeelinen kokemus” ja “psykedeeli.”) 5-HT2AR-agonistit poikkeavat tavanomaisista farmakoterapioiden lääkkeistä siinä, että niillä on havaittu kykyä auttaa riippuvuuteen monessa eri aineluokassa (nikotiini, alkoholi, opiaatit), mahdollisesti psykedeelisen kokemuksen välittämänä. |
| Tiivistelmä EN: | - |
| Yhdiste: | ayahuasca, psilosybiini |
| Aihe: | alkoholismi, riippuvuus, tupakkariippuvuus |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | mystinen kokemus, psykedeelinen kokemus |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psilosybiiniavusteisen psykoterapian teoriasta käytäntöön – tarkistuslista intervention suunnitteluun (Volodymyr Mykhalevych, 2018)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatintutkielma |
| Laitos: | Psykologian ja logopedian laitos |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Psilosybiiniavusteinen psykoterapia on tutkimusvaiheessa oleva psykologinen ja psykofarmakologinen yhdistelemäinterventio, jonka vaikuttavuutta tutkitaan mieliala-, persoonallisuus- ja päihdehäiriöiden hoitamiseksi. Psilosybiini on lyhytkestoinen keskushermostoon vaikuttava molekyyli, joka voi tuottaa nk. psykedeelisen kokemuksen. Psilosybiinin kliinisiä sovelluksia on tutkittu 60–70-luvuilla, sekä uudestaan 2000-luvulta lähtien. Katsauksessa tarkastelen psilosybiiniavusteisen psykoterapian ominaispiirteiden teoriaa ja luonnostelen psilosybiini-istunnoille tyypillisiä käytännönjärjestelyitä. Käytän ensisijaisina lähteinäni 2000-luvulla alkaneen tutkimusaallon ensimmäisen ja toisen faasin kliinisiä tutkimuksia. Psykedeelinen kokemus on muuntunut tajunnantila, johon kuuluu voimakkaita muutoksia aistihavainnoissa, emootioissa ja kognitioissa. Itseymmärrystä tukevat ja yhteyttä ympäristöön voimistavat oivallukset ovat kokemuksen aikana yleisiä. Tutkimukset antavat näyttöä psilosybiinin turvallisuudesta ja kontrolloiduissa olosuhteissa hyvästä siedettävyydestä. Terapeuttisessa ympäristössä psykedeelinen kokemus vaikuttaisi lieventävän psyykkisiä häiriöitä ja tukevan myönteisiä elämäntapamuutoksia. Psilosybiinin farmakologinen vaikutus kestää kuusi tuntia eli menetelmän käyttö vaatii tavanomaisesta psykoterapiasta poikkeavaa istuntorakennetta. Istunnon suunnittelulla pyritään maksimoimaan psykedeelisen kokemuksen parantavaa potentiaalia. Kielellinen vuorovaikutus on kokemuksen aikana vaikeutunutta eli keskustelu pyritään jättämään toisille istunnoille. Psykedeelisen kokemuksen ajaksi terapian osallistujaa kehotetaan pysymään makuultaan silmämaski silmillä ja kuuntelemaan istunnolle tarkoin suunniteltua soittolistaa. Istunnoissa on läsnä kaksi muuntuneita tajunnantiloja omakohtaisesti tuntevaa terapeuttia. Psilosybiini altistaa voimakkaalle, mutta ohimenevälle ahdistukselle, joka on tutkimusolosuhteissa lieventynyt terapeuttien rauhoittavalla tuella. |
| Tiivistelmä EN: | Psilocybin assisted psychotherapy is a combined psychological and psychopharmacological mental health intervention. It is currently in research for the treatment of mood and personality disorders, and addiction. Psilocybin is a short-lasting central nervous system drug which can produce a psychedelic experience. Its clinical applications have been studied in the 60s and 70s and again during the 21st century. In this review I examine the theoretical characteristics of psilocybin assisted psychotherapy and outline the practical arrangements of a psilocybin session. My primary sources are first and second phase clinical studies published this century during the new wave of psychedelic research. A psychedelic experience is an altered state of consciousness affecting perception, emotions and cognitions. The experience frequently provides insights into oneself and one’s connectedness to the surroundings. Research suggests the safety of therapeutic dose psilocybin use and good tolerability in a controlled environment. A psychedelic experience within a therapeutic setting appears to decrease mental health disorder symptoms and promote positive life-style changes. The pharmacological effects of psilocybin last for six hours. The method requires a novel session structure. The session is planned to maximize the positive impact of a psychedelic experience. Verbal interaction is hindered by the effects of psilocybin and discussion is left for other sessions. For the duration of the experience, the participant is encouraged to lay down, wear a sleep mask, and listen to a carefully created playlist. Two therapists with personal experience in altered states of consciousness are present by the participant. Psilocybin may occasion intense but transient anxiety which has subsided through the therapists’ psychological support in clinical research settings. |
| Yhdiste: | psilosybiini |
| Aihe: | psykoterapia |
| Menetelmät: | katsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | katsaus, psilosybiini, psykoterapia |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psychedelics and indicators of mental distress in adults: National Survey on Drug Use and Health 2008–2014 (Teo Ajantaival, 2018)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu -tutkielma |
| Laitos: | Psykologian ja logopedian osasto |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tavoitteet. Elpyneen kliinisen psykedeelitutkimuksen hoitovasteet psilosybiini- tai LSD-avusteisessa terapiassa näkyvät yhä 12 kk seurannassa. Väestötutkimukset elinaikaisen psykedeelien käytön (edes kerran, Kyllä/Ei) yhteydestä nykyiseen mielenterveyteen raportoivat olemattomia tai suojaavia yhteyksiä huomioituaan sosiodemografian, riskinottotaipumuksen ja muiden aineiden käytön. Tässä selvitettiin, onko psykedeelien käytön äskettäisyys (>12, 1–12 tai <1 kk sitten) yhteydessä viime kuun psykologiseen distressiin, viime vuoden suisidaalisuuteen tai arjen toimintarajoitteisiin. Lisäksi huomioitiin aiemmin esitetty huoli, että aiemmat tulokset johtuisivat muiden aineiden käytön yliadjustoinnista; selvitettiin, kuinka adjustointi tulisi tehdä; ja verrattiin psilosybiinin, LSD:n sekä psilosybiinin ja/tai LSD:n käyttöä keskenään. Kaikki koodi julkaistiin. Menetelmät. Analyysi perustui aikuisiin vastaajiin vuosien 2008–2014 yhdistetystä National Survey on Drug Use and Health (NSDUH) -aineistosta, joka on Yhdysvaltojen väestöstä satunnaisotannalla kerätty edustava otos. Psykedeeliä ja sen käytön äskettäisyyttä edustavat vertailuryhmät pääteltiin aineistosta. Painotetut vedonlyöntikertoimet laskettiin huomioiden sosiodemografia, riskinottotaipumus ja muiden aineiden käyttö, joka verrattain adjustoitiin käytön elinaikaisuuden tai äskettäisyyden mukaan. Heroiinin ja crack-kokaiinin äskettäisyys peilaten adjustoitiin tutkittaessa, yhdistyvätkö ne psykologiseen distressiin odottamattomasti suojaavasti, mikä viestisi yliadjustoinnista myös psykedeeliyhteyksien kohdalla. Tulokset. Kohonnutta riskiä viime kuun psykologiseen distressiin, viime vuoden suisidaalisuuteen tai arjen toimintarajoitteisiin ei esiintynyt millään psykedeeliryhmällä millään käytön äskettäisyydellä. Madaltunut riski viime vuoden itsemurha-ajatuksille esiintyi ryhmillä, jotka olivat käyttäneet psykedeelejä yli 12 kk sitten tai psilosybiiniä alle 1 kk sitten, sekä viime vuoden itsemurhasuunnitelmille ja viime kuun vakavalle psykologiselle distressille niillä, joiden viimeaikaisin käyttö oli psilosybiini yli 12 kk sitten. Viimeaikaisempi crack-kokaiinin tai heroiinin käyttö oli yhteydessä viime kuun psykologisen distressin kohonneeseen riskiin myös huomioitaessa muiden aineiden elinaikainen käyttö. LSD:n ja psilosybiinin vertailu ei onnistunut johtuen yllättävän pienistä LSD-ryhmistä. Muiden aineiden käytön adjustoinnilla oli iso merkitys, mutta adjustoinnit käytön elinaikaisuudella tai äskettäisyydellä eivät eronneet keskenään. Johtopäätökset. Tutkimus vahvasti tukee aiempien väestötutkimusten tuloksia, sillä psykedeelien käytölle itsenäistä riskiä ei esiintynyt edes huomioitaessa käytön äskettäisyys. Tulokset yhtenevät myös aiempiin tutkimuksiin, joiden mukaan psykedeelit eivät aiheuta riippuvuutta ja saattavat pitkäaikaisesti parantaa ahdistusta, masennusta, neuroottisuutta, riippuvuutta, kognitiivista muovautuvuutta ja merkityksellisyyttä. |
| Tiivistelmä EN: | Objectives. Renewed clinical research finds treatment effects from psychedelic (psilocybin or LSD)-assisted therapy sustained at 12 month follow-up. Population studies find the association between lifetime psychedelic use (even once, Yes/No) and current mental health absent or protective after adjusting for sociodemographics, risk-taking tendency, and non-medical use of other drugs. This study aimed to investigate whether the recency of psychedelic use (>12, 1–12, or <1 months ago) is associated with past month psychological distress, past year suicidality, or everyday impairment. This study also addressed a previously expressed concern that the previous results stem from overadjustment for non-medical use of other drugs, explored how such adjustments should be done, and compared use of psilocybin, LSD, and psilocybin and/or LSD. All code was published. Methods. The analysis was based on combined data of adult respondents of the National Survey on Drug Use and Health (NSDUH) years 2008–2014 randomly selected to be representative of the population of the United States. Comparison groups by the psychedelic used and its recency of use were inferred from the data. Weighted odds ratios were calculated adjusting for sociodemographics, risk-taking tendency, and non-medical use of other drugs. Adjustments for other drug use were compared between a minimally adjusted model, a lifetime use-adjusting model, and a recency of use-adjusting model. Mirroring adjustments were made in order to see whether crack cocaine and heroin use recency would associate to psychological distress in an unexpectedly protective way, indicating overadjustment in the psychedelic recency associations. Results. No independent association between any recency of any psychedelic use and increased likelihood of past month psychological distress, past year suicidality, or everyday impairment was found. A decreased likelihood for past year suicidal thinking was found among all groups that had last used psychedelics >12 months ago or psilocybin <1 month ago, as well as for past year suicide plans and past month serious psychological distress among those whose last psychedelic use was psilocybin >12 months ago. More recent crack cocaine or heroin use was still associated with a higher risk for past month serious psychological distress after adjusting for lifetime non-medical use of other drugs. LSD and psilocybin could not be properly intercompared due to surprisingly small LSD-only recency groups. Adjusting for non-medical use of other drugs made a big difference, but adjustments for their lifetime use or recency of use did not mutually differ. Conclusions. This study strongly supports the results of previous population studies, as no independent risk from psychedelic use was found even when considering their recency of use. The results are also consistent with research indicating that psychedelics may have long-lasting beneficial effects for anxiety, depression, neuroticism, substance dependence, cognitive flexibility, and meaningfulness, and do not lead to dependence. |
| Yhdiste: | psilosybiini, LSD |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Populaatiotutkimus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | arjen toimintarajoitteet, LSD, NSDUH, psilosybiini, psykedeelit, psykologinen distressi, suisidaalisuus |
| URL: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201901211100 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Katsaus psykedeelien ja MDMA:n käyttöön liittyviin psykososiaalisiin riskeihin ja keinoihin ehkäistä niitä (Juulia Järvenpää, 2019)
| Oppiaine: | Sosiaalityö |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatintutkielma |
| Laitos: | Sosiaalitieteiden laitos |
| Tiedekunta: | Valtiotieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tavoitteet. Tarkoituksenani on kartoittaa eräiden psykedeelien ja MDMA:n itsenäiseen käyttöön liittyviä riskitekijöitä sekä keinoja ehkäistä näitä riskejä. Itsenäisellä käytöllä tarkoitan sellaista käyttöä, joka ei tapahdu esimerkiksi valvotuissa tutkimusolosuhteissa, vaan käyttäjä ottaa ainetta niin sanotusti omin päin. Päihdehuolto on rakentunut pitkälti riippuvuuksien hoidon ympärille, eivätkä tässä tutkielmassa käsitellyt aineet nykytiedon valossa aiheuta ainakaan fyysistä riippuvuutta. Näillä aineilla voi kuitenkin olla muita ongelmia, joita päihdehuollon työntekijät ymmärtävät ja tuntevat huonosti. Tutkielman tavoitteena onkin lisätä ymmärrystä aihepiiriä kohtaan, ja nostaa pohdittavaksi sitä, pitäisikö päihdetyötä kehittää niin, että sopivia palveluita olisi tarjolla myös psykedeelejä ja MDMA:ta käyttäville henkilöille. Menetelmät. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus. Tulokset ja johtopäätökset. Psykedeelejä ja MDMA:ta käytetään usein muista päihteitä poikkeavilla tavoilla, ja käyttö voi liittyä itsetutkiskeluun tai tavoitteena voi olla erilaisten mielenterveysongelmien omahoito. Haitat voivat olla joko akuutteja eli vaikutuksen aikana ilmeneviä tai vasta jälkikäteen ilmeneviä. Akuuteista haitoista yleisin ovat vaikeat ja epämiellyttävät kokemukset, joiden hoidoksi riittää pääsääntöisesti rahoitteleva puhe ja turvallisen ympäristön takaaminen. Psykedeelit voivat tuottaa mystisiä ja uskonnollisluonteisia kokemuksia, minkä vuoksi ne saattavat laukaista myös niin sanottuja spirituaalisia kriisejä. Tällaiset kriisit voivat kestää myös akuutin vaikutuksen lakattua tai alkaa vasta akuutin vaikutuksen lakattua. MDMA lisää monilla halukkuutta fyysisesti intiimiin sosiaaliseen kanssakäyntiin. Käyttäjien tulisi olla tietoisia tästä, sillä väärässä seurassa tapahtuva intiimi kanssakäyminen voi johtaa epämiellyttäviin kokemuksiin. MDMA:lla on yhteyksiä myös lisääntyneeseen impulsiivisuuteen, vaikkei syy-seuraussuhdetta ole kyetty tutkimuksissa osoittamaan. Faktoihin perustuva päihdevalistus sekä kokemusten jäsentelemiseen auttava keskusteluapu voivat olla tehokkaita keinoja ehkäistä psykedeelien ja MDMA:n aiheuttamia ongelmia. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | LSD, MDMA, psilosybiini |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | ekstaasi, haittojen vähentäminen, MDMA, psykedeelit, päihdehuolto, päihdetyö, sosiaalityö |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psychedelic Unselfing and Moral Perception (Juuso Kähönen, 2020)
| Oppiaine: | Käytännöllinen filosofia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu |
| Laitos: | Filosofian laitos |
| Tiedekunta: | Valtiotieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Psykedeeleihin kohdistuva tutkimus on hiljattain elpynyt. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että psykedeeliset kokemukset voivat muuttaa arvoja ja käyttäytymistaipumuksia, kuten voimistaa luontoon kohdistuvaa arvostusta ja lisätä prososiaalista käytöstä. Täten psykedeelien on ehdotettu olevan lupaava vaihtoehto moraaliseen kohentamiseen (eng. moral enhancement). Kuitenkin ymmärryksemme näistä arvostusten muutoksista sekä tarkat syyt sille, miksi psykedeelit voisivat olla moraalisesti hyödyllisiä ovat vasta hahmottumassa. Tässä tutkielmassa rakennan filosofisen viitekehyksen psykedeelien tuottamien arvojen muutosten ymmärtämiseksi, yhdistäen Iris Murdochin ja Abraham Maslow’n ajattelua empiirisiin tutkimuksiin, jotka koskevat psykedeelejä ja itsen ylittämisen (eng. self-transcendence) kokemuksia. Psykedeelien tuottamiin itsen ylittämisen kokemuksiin liittyy arvostusten muutoksia. Argumentoin, että nämä muutokset eivät ole satunnaisia, vaan seurausta ymmärrettävästä prosessista. Ensimmäinen pääväitteeni on, että osa psykedeelikokemuksista tuottaa itsen vähentämistä (eng. unselfing), eli itselle annetun tärkeyden vähenemisestä seuraavia, kokemukselliseen perspektiiviin ja arvostuksiin liittyviä muutoksia. Itsen vähentäminen, vähentämällä itseen keskittymistä, avaa huomiomme maailmalle ja voi tuottaa perspektiivin laajenemista itseen keskittyneestä katsonnosta toiskeskeiseen (allosentriseen) tai maailmakeskeiseen (kosmosentriseen) perspektiiviin. Toinen pääväitteeni on, että itsen vähentämisen prosessi liittyy usein arvojen tarkentuneeseen havaitsemiseen. Itsen vähentämisestä seuraava lisääntynyt huomion keskittäminen maailmaan ja vähentynyt itselle annettu tärkeys voivat laajentaa arvostusten ja arvioimisen kontekstia ja mahdollistaa itseisarvojen näkemisen tai käsittämisen paremmin, ja täten virittää ‘moraalista kompassia’ poispäin instrumentaalisesta, itseen keskittyneestä arvointitavasta. Tutkielma edistää tämänhetkistä moraalista kohentamista koskevaa keskustelua esittämällä yksityiskohtaisesti perustellun yhteyden itseyden ylittämisen kokemusten ja arvostusten muutoksen välille. Osa psykedeelien käytöstä seuraavista arvojen muutoksista liittyy itsen vähentämiseen. Lisäksi työssä rakennettu viitekehys tarjoaa psykedeelikokemusten ymmärtämisen lisäksi myös käsitteellisiä ja teoreettisia välineitä lukuisten muiden itsen vähentämistä ilmentävien ilmiöiden sekä henkisiin, moraalisiin ja eksistentiaalisiin muutoksiin tähtäävien tekniikoiden ymmärtämiseksi. Toinen tutkielman omintakeinen panos on psykedeelisten kokemusten ja moraalisen kohentamisen käsittely Murdochin ja Maslow’n ajattelun valossa. |
| Tiivistelmä EN: | Scientific and scholarly attention to psychedelics has recently faced a resurgence. Recent studies suggest that psychedelic experiences can change values and behavioral dispositions, for example increase appreciation of nature and increase prosocial behavior. For this reason psychedelics have been identified as a promising option for moral neuroenhancement. However, we still struggle to understand these changes in the valuations psychedelics induce, or why exactly they are morally enhancing. In this thesis I construct a philosophical framework to understand these changes. I combine Iris Murdoch and Abraham Maslow’s thinking with empirical studies on psychedelics and experiences of self-transcendence. Psychedelics induce experiences of self-transcendence which involve evaluative changes. I argue that these changes are not random but result from an intelligible process. I first claim that psychedelics in some cases induce unselfing, that is, perspectival and evaluative changes resulting from reduction of salience attributed to oneself. By reducing egoic centering, unselfing opens our attention to the world and can cause perspectival widening from egocentric into more allocentric (other-directed) or cosmocentric (universal) perspective. The second main claim is that the process of unselfing is often connected to sharpened perception of values. The increased attention to the world and reduced egocentric attributions of salience, resulting from unselfing, can widen our evaluative context and make it possible to perceive or grasp intrinsic values better, thus ‘tuning the moral compass’ away from instrumental egocentric mode of evaluation. This thesis makes an original contribution to current discussions on moral neuroenhancement by presenting a well-elaborated connection between the experiences of self-transcendence and the evaluative changes. At least some changes in values associated with psychedelic experiences are related to unselfing. Further the framework provided is relevant not only for understanding value changes in psychedelic experiences, but it can be used to understand and to conceptually and theoretically integrate various phenomena which involve unselfing and techniques that aim at spiritual, moral and existential changes. Another original contribution of this thesis is that psychedelic experiences and moral neuroenhancement are discussed with the conceptual means of Murdoch’s and Maslow’s thought. |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | Psykedeelisten itseyden kokemuksen muutosten vaikutukset arvoihin |
| Menetelmät: | Filosofinen argumentaatio |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | Abram Maslow, arvot, filosofia, Iris Murdoch, itsen vähentäminen, itsen ylittäminen, itseys, moraalinen havainnointi, moraalinen kohentaminen, moral enhancement, moral perception, self-transcendence, unselfing |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/handle/10138/315556 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Älä tule paha trippi, tule hyvä trippi. Psykedeelisen kokemuksen kontekstuaalinen rakentuminen haastatteluaineiston valossa. (Ronja Järvelin, 2020)
| Oppiaine: | Sosiologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu |
| Laitos: | Sosiaalitieteiden laitos |
| Tiedekunta: | Valtiotieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tässä tutkimuksessa tarkastellaan psykedeelisen kokemuksen kontekstuaalisia ulottuvuuksia siitä näkökulmasta, miten psykedeelejä käyttäneet ihmiset itse kertovat kokemuksistaan. Lisäksi tarkastellaan, millaisia merkityksiä eri kontekstitekijät saavat haittojen vähentämisen näkökulmasta. Käyttökontekstin merkitykseen haittojen vähentämisen näkökulmasta on kirjallisuudessa perinteisesti viitattu käyttöympäristön (setting) käsitteellä. Tällä on vuoroin tarkoitettu välittömästi käyttötapahtumassa läsnä olevia esineitä ja ihmisiä, vuoroin kulttuurin, arvojen ja normien kaltaisia tekijöitä. Tämä tutkimus ottaa etäisyyttä sosiaalisen ja materiaalisen sekä välittömän ja kulttuurisen kaltaisiin kahtiajakoihin tukeutumalla toimijaverkostoteoriasta vaikutteita ottavaan lähestymistapaan, jossa ilmiöiden keskiöön nostetaan toimijoiden väliset suhteet. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdestätoista (11) yksilöhaastattelusta. Aineisto on analysoitu laadullisin menetelmin. Haastatteluiden perusteella psykedeelisen kokemuksen konteksti muodostuu käytännöistä, aineesta ja ympäristöstä. Kokemusta edeltävään aikaan sijoittuvilla käytännöillä optimoidaan olosuhteet ja valmistaudutaan objektien, suhteiden ja toimintakyvyn muutoksiin. LSD puolestaan rakentaa kontekstia paitsi näiden muutosten kautta myös käyttäytymällä eri tavoin riippuen esimerkiksi siitä, kuinka suuri annos on, mihin muihin psykoaktiivisiin aineisiin sitä yhdistellään ja millaisia toimijoita käyttötapahtumassa on läsnä. Näiden toimijoiden materiaalis-sosiaalinen yhteenliittymä, tila, sekä rakentuu käytännöissä että vaikuttaa näihin mahdollistaen ja rajoittaen. Tilan lisäksi myös yhteiskunnan kaltaiset kollektiivit muodostavat osan kokemuksen kontekstia heijastumalla kokemuksen emotionaaliseen vireeseen esimerkiksi huumausainepolitiikan herättäminä vainoharhaisina pelkoina. Haittojen vähentämisen näkökulmasta olennaisena näyttäytyy se, että muihin kontekstuaalisiin toimijoihin on mahdollista vaikuttaa aktiivisilla valinnoilla. Vaikka myös ei-inhimilliset toimijat, kuten LSD ja ympäröivät tavarat, rakentavat kontekstia vaikuttaen jatkuvasti myös inhimillisiin toimijoihin, mahdollistaa inhimillinen ennakointikyky näiden vaikutusten arvioinnin ja huomioimisen etukäteen. Kontekstin tarkasteleminen jatkuvan muutoksen ja uudelleen rakentumisen liikkeenä poikkeaa sosiaalitieteellistä päihdetutkimusta hallinneesta ajattelutavasta, jossa "(sosiaalisen) settingin" on pitkälti katsottu määrittelevän kokemuksia ikään kuin yksilön ulkopuolelta. Tutkimus tarjoaa yhdenlaisen jaottelun kokemuksen kontekstuaalisesta rakentumisesta. Olennaisempaa kuin tarjotun jäsennyksen sovitteleminen uusiin aineistoihin olisi kuitenkin kiinnittää myös päihteiden käytön tutkimuksessa nykyistä enemmän huomiota todellisuuden kompleksisuuteen, epäselvyyteen ja muutokseen. Vaikka tällainen lähestymistapa tarjoaa harvoin selkeitä vastauksia, se voi mahdollistaa yksityiskohtaisemman, paikallisemman ja sitä kautta myös hyödyllisemmän tiedontuotannon päihdevalistuksen ja haittojen vähentämistä tukevien toimien kehittämisen tueksi. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | teemahaastattelu |
| Otoskoko: | 11 |
| Muuta: | |
| Tagit: | haittojen vähentäminen, konteksti, LSD, psykedeelit |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/314367/Jarvelin_... |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
The Acute Effects of LSD on Reward Behavior in Mice with Intracranial Self-Stimulation (Juliana Harkki, 2020)
| Oppiaine: | Translationaalinen lääketiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro Gradu |
| Laitos: | Translational Medicine |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin Yliopisto |
| Tiivistelmä: | Ei suomenkielistä tiivistelmää. |
| Tiivistelmä EN: | Background: Alcohol dependence is a chronic severe substance use disorder that has devastating personal and public health consequences. The efficacy of the current pharmacotherapy options for the treatment of alcohol dependence are modest at best, therefore better alternatives are greatly needed. Lysergic acid diethylamide (LSD) has shown promise in treatment of alcohol dependence in several clinical trials. A sigle high dose of LSD has been suggested to have a treatment effect that last for at least six months, indicating a remarkably better efficacy than the currently available methods. LSD itself has been reported to have a low addiction potential. In mouse models, acute LSD has been demonstrated to reduce ethanol consumption. Yet, the mechanism of action behind these effects has remained largely unknown. LSD is an agonist of serotonin’s 5-HT2A and 5-HT2C receptors which have been shown to modulate the dopaminergic activity of the reward circuitry, a crucial brain area in the initiation of addiction. Intracranial self-stimulation (ICSS) is a procedure for a quantitative assessment of reward behavior in animal models. In ICSS, laboratory rodents self-administer electric stimulation to the dopaminergic pathways of the reward circuitry inducing a reinforcing effect similar to drug reward. Aim: The aim of the current body of work was to use ICSS to assess the acute effects of LSD on reward behavior in C57BL/6JRj mice. This was done to improve the understanding of the mechanism of action of LSD and to evaluate whether the ethanol- consumption-reducing effect of LSD in mice is mediated through the reward mechanism. Methods: Bipolar electrodes targeting the medial forebrain bundle were implanted in the brains of C57BL/6JRj mice in a stereotaxic surgery. The animals were trained to acquire the self-stimulation in the discrete-trial current-intensity procedure. First, the possible dose-dependent acute effects were tested with three different doses of LSD. Next, the acute effect of LSD on amphetamine-induced changes in ISCC were tested. Lastly, a small preliminary test on the effects of LSD on lipopolysaccharide (LPS) -induced changes on ICSS were conducted. Results and conclusions: Acute LSD did not affect reward behavior in ICSS on any of the tested doses. Accordingly, LSD did not affect the facilitation of ICSS induced by acute amphetamine. The results of the LPS experiment were likely to be skewed by the development of tolerance to LPS, therefore the evaluation of the possible effect of LSD was not possible. These findings suggest that the previously reported LSD-induced reduction in ethanol consumption in mice, is not mediated through alteration of the reward mechanism. At the same time, these findings provide further evidence supporting the suggestion that LSD itself does not induce facilitation of the reward circuitry needed for the development of addiction. |
| Yhdiste: | LSD |
| Aihe: | Akuutin LSD:n vaikutus palkkiokäyttäytymiseen. |
| Menetelmät: | Intracranial Self-stimulation |
| Otoskoko: | 9,7,4 |
| Muuta: | |
| Tagit: | 5-HT2A, 5-HT2C, addiction, alcohol dependence, amphetamine, ethanol, intracranial self-stimulation, lipopolysaccharide, lysergic acid diethylamide, reward circuitry |
| URL: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202011114451 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Metsän lääkkeet: Amazonian yawanawa-shamanismin opiskelijoiden terveyskäsitykset ja shamanismin parantavat elementit (Inka Oikarinen, 2020)
| Oppiaine: | maantiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | pro gradu |
| Laitos: | Geotieteiden ja maantieteen laitos |
| Tiedekunta: | Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Amazonian alkuperäiskansat ovat viime vuosikymmeninä vahvistaneet eri tavoin kolonisaation aikana tukahdutettuja perinteitään, minkä seurauksena muun muassa shamanistisien käytänteiden jatkuvuutta vahvistetaan, elvytetään ja tuodaan laajempaan tietoisuuteen. Nykymaailmassa shamanismi on myös väylä, jonka kautta kohtaavat kansainvälisesti eri toimijat. Amazonian Acressa asuvalle Yawanawa-kansalle yksi kulttuurisen elpymisen näkyvä esimerkki ovat vuosittaiset kulttuurifestivaalit. Näissä tapahtumissa kansainväliset vieraat tutustuvat perinteiseen kulttuuriin musiikkin, tanssien, taiteen, käsitöiden sekä shamanististen rituaalien ja substanssien välityksellä. Samalla luodaan yhteyksiä ja liittolaisuuksia yawanawojen ja vierailijoiden välille. Tutkielmani käsittelee Amazonian shamanistisiin verkostoihin osallistuvien, alkuperäiskansaan kuulumattomien henkilöiden näkemyksiä terveydestä ja hyvinvoinnistä. Erityisesti tutkin, miten yawanawa-shamanismiin perehtyminen ja shamanistiset kokemukset muokkaavat terveyskäsityksiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Mitä terveys ja sairaus merkitsevät Amazonian ja etenkin yawanawa-kansan sosiofilosofioissa? 2) Millaisia terveyskäsityksiä Amazonian shmanismista kiinnostuneilla länsimaisilla ilmenee, ja miten käsitykset yhtenevät ja eroavat yawanawa-shamanismin käsitysten kanssa? 3) Mitä ovat parantamisen elementit yawanawá-shamanismissa? Pääasiallisena aineistonani käytän kuutta eri maista tulevan, shamanismia opiskelevan henkilön haastattelua. Käytän tutkimuksessa kahta teoreettista viitekehystä. Tutkielma kiinnittyy lääketieteelliseen antropologiaan, joka tarkastelee terveyden, sairauden ja parantamisen käsitteistöä sekä kulttuurista ja sosiaalista monimuotoisuutta. Hyödynnän Schmidin (2010, 2011) subjektiivisten terveyden teorioiden mallia tarkastelemaan aineistossani ilmeneviä terveyskäsityksiä yksilöllisenä merkityksenantona. Alkuperäiskansojen relationaaliset terveyskäsitykset muodostavat toisen teoreettisen kehyksen, jonka kautta tarkastelen alkuperäiskansojen ja yawanawojen terveyskäsityksiä tasapainoisten suhteiden tuottamisena ja hallitsemisena suhteessa sekä inhimillisiin että yli-inhimillisiin olentoihin. Tutkielman kirjallinen katsaus piirtää kuvan Amazonian perinteisestä shamanismista suhdeverkostojen maailmana, jossa on keskeistä ihmiselle näkyvä ja näkymätön puoli. Terveys pohjautuu Amazonian alkuperäiskansojen parissa relationaaliseen ihmiskäsitykseen, jossa korostuvat oikeanlaisten suhteiden luominen sosiaalisella, ekologisella ja kosmologisella tasolla: hyvinvointi on sekä yhteisesti tuotettu ja jaettu resurssi että neuvottelua muiden olentojen kanssa, joilla voi olla kilpailevia intressejä. Yawanawoilla terveys määrittyy erityisesti kehon eri osatekijöiden suhteissa muihin olentoihin sekä yksilön kiinnittymiseen yawanawa-identiteettiin kehollisin keinoin. Myös shamanismi perustuu kehon ja sen kapasiteettien muunteluun eri substansseja poistamalla ja lisäämällä. Viimeisten vuosikymmenien shamanismin muutosta Amazonilla on toisaalta leimannut kansainvälinen verkottuminen, jossa uusshamanismin ja shamanistisen turismin vaikutuksien esitetään muokkaavan myös shamanismin harjoittamista alkuperäiskansojen parissa. Paikkaan sitoutumatonta uusshamanismia on kritisoitu länsimaista ihmiskuvaa heijastavana, yksilöllisenä projektina, jossa ei ole interpersoonallisia ulottuvuuksia. Kehitystä kuvaa myös Amazonian shamanismiin kuuluvien elementtien, kuten ayahuascan medikalisointi sekä shamanististen rituaalien subjektiivinen tulkinnallinen avoimuus. Haastatteluaineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että haastateltavien terveyskäsityksissä ilmenee relationaalisia piirteitä, jotka ovat monilta osin yhteneviä alkuperäiskansojen ihmiskuvan kanssa. Shamanismista on löydetty maailmankuva, joka tarjoaa vaihtoehdon biolääketieteen ihmiskuvalle ja tieteelliselle reduktionismille.Tämä näkyy erityisesti tavassa, jolla shamanismi laajentaa terveyteen vaikuttavien elementtien kenttää kahteen suuntaan: terveys merkitsee vertikaalisesti tasapainoa yksilön fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen ulottuvuuden välillä, ja sen tuottamiseen osallistuvat horisontaalisesti inhimilliset ja yli-inhimilliset olennot. Aineistossa on nähtävissä yksilöllinen, subjektiivinen orientaatio, jossa shamanistisille kokemuksille sallitaan useita tulkintoja ja hyvinvoinnin tuottamisessa korostuu yksilöllinen vastuu. Myös eroja yawanawojen kosmo-ontologiaan esiintyy erityisesti ei-inhimillisten olentojen toimijuuden suhteen. Kuitenkin voidaan todeta, ettei shamanismi ole haastateltaville pelkästään individualistinen hanke, vaan perehtyminen shamanismiin lisää tietoisuutta suhdeverkostoista sekä shamanismin toimintakentällä että sosiaalisissa suhteissa. Tämä näkyy myös tavoissa, joilla yawanawa-shamanismin elementtien parantava vaikutus nähdään ja koetaan subjektiivisten sekä intersubjektiivisien elementtien kokonaisuutena. |
| Tiivistelmä EN: | In recent decades there has been a revival of customs and traditions among several indigenous Amazonian peoples, one feature of which is the strengthening of many shamanic practices repressed and partially abandoned under colonial rule. For the Yawanawa people of Acre, Brazil, annual cultural festivals have become a prominent symbol of cultural revitalization. Festivals enable an international audience to experience a live tradition in the form of song, dance, games, art and crafts as well as shamanic rituals and substances. In the context of shamanic ritual, the terms medicine and healing are some of the prominent discourses through which shamanic networks connect and alliances are created between visitors and the Yawanawa. The present study looks at the understandings of health and wellbeing of non-indigenous persons participating in contemporary shamanic networks in Amazonia. The aim of the study is to describe how knowledge of Yawanawa shamanic practices affects understandings of health, sickness and healing. My research questions are: 1) What are the meanings assigned to health and illness in Amazonian sociophilosophies and those of the Yawanawa people? 2) How do Western people practicing Amazonian shamanism perceive health and illness, and how do their understandings relate to those present in Yawanawa shamanism? 3) What constitute the main elements of healing in Yawanawa shamanism? My primary research data consists of six thematic interviews with non-indigenous people practicing and studying Yawanawa shamanism. I will employ two theoretical approaches to frame the analysis. The study locates in medical anthropology which examines concepts around health, illness and healing and their cultural and social diversity. I will refer to the framework of subjective theories of health by Schmid (2010, 2011) to view individual health-related understandings as subjective meaning-making frameworks that resemble but are not reduced to scientific medical theories. Indigenous relational philosophies of health comprise the second theoretical framework, through which the Yawanawa medical system and shamanism will be understood as consisting of the creation and management of harmonious relationships with both human and nonhuman actors. Literature review represents Amazonian shamanism as an interconnected world with a visible and invisible side. Health for indigenous peoples is based on a relational cosmovision where principles of right relationship and reciprocity are recreated at social, ecological and cosmological levels. Wellbeing is a co-created, shared resource as well as the result of successful negotiation with nonhuman beings with potentially conflicting interests. For the Yawanawa, health is defined through the balanced relations of bodies and souls that constitute a human person, as well as creating a distinct Yawanawa identity through embodied means. Traditional Yawanawa shamanism equally relies on the transformation of the body and its different capacities through removal and adding of substances. More recently, the changes occurring in Amazonian shamanic practices have been characterized by increased interconnectedness and exchange on a global level with an increase in shamanic tourism and neo-shamanic movements alongside the practice of indigenous shamanism. Non-local neo-shamanic activities, such as the ritual consumption of ayahuasca for self-healing, have been criticized as reflecting a western, individualistic worldview that does not recognize the relational, intersubjective dimensions of shamanism. Similarly, the elements of Amazonian shamanism undergo a translation that includes the medicalization and commercialization of ayahuasca as well as a tendency to psychologize shamanic experiences with nonhumans. Analysis of the interview data shows that the understandings of health of shamanic practitioners reflect a relational worldview that shares several elements with indigenous socio-philosophies of health. For the study participants, shamanism offers an alternative worldview and framework for understanding wellbeing compared to that of biomedicine characterized by scientific reductionism. A central effect of maintaining relational conceptions of health can be seen in an expanded view of the determinants of health. Individual wellbeing is defined holistically as the balance between the physical, psychological, social and spiritual dimensions of a person. At the same time consideration of elements and actors affecting health is spread horizontally to include relations between individual and their social and intergenerational ties, as well as ecological ties to the nonhuman world which includes other species as well as invisible beings of the spirit world. There is an individualistic orientation present whereby individual responsibility and autonomy are considered as important determinants of wellbeing. Interviewees also recognize some differences between their views and those of the Yawanawa regarding the agency of nonhuman beings. However, the study concludes that practicing and studying shamanism is not merely an egoistic pursuit for the study participants, but increased understanding of the principles of Amazonian shamanism and worldviews shows in an expanded awareness of relational ties in both shamanic cosmology as well as in interpersonal ties with the Yawanawa and Amazonian peoples. This is also reflected in the way the elements of healing in shamanism are understood as containing both subjective and intersubjective elements. |
| Yhdiste: | ayahuasca, tupakka |
| Aihe: | Amazonian shamanismin opiskelijoiden käsitykset shamanistista parannusmenetelmistä |
| Menetelmät: | teemahaastattelu, laadullinen sisällönanalyysi |
| Otoskoko: | 6 |
| Muuta: | |
| Tagit: | alkuperäiskansat, Amazonia, parantaminen, shamanismi |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/handle/10138/316949 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Mystiset kokemukset aivotutkimuksen näkökulmasta (Liisa Vaalasranta, 2020)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Psykologian oppiaine |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Mystiset kokemukset ovat harvinaislaatuisia kokemuksia, joita kuvaa vähentynyt tietoisuus itsestä ja voimakkaat yhteyden kokemukset ympäröivän maailman tai jonkin itseä suuremman voiman kanssa. Mystisiä kokemuksia pidetään yleensä hyvin merkityksellisinä, jopa elämän- ja maailmankatsomusta mullistavina kokemuksina, ja niille annetaan usein hengellisiä merkityksiä. Mystisten kokemusten aivoperustaa on pyritty tutkimaan kartoittamalla tiettyjen aivotoiminnan häiriöiden yhteydessä ilmeneviä hengellisiä kokemuksia sekä hengellisen harjoittamisen aikaisia aivotapahtumia. Viime vuosina kiinnostavaa uutta tietoa mystisiin kokemuksiin liittyvistä aivotoiminnan muutoksista on saatu aiheuttamalla tällaisia kokemuksia niin kutsuttujen psykedeelisten aineiden avulla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on luoda katsaus ajankohtaisiin teorioihin ja tutkimusnäyttöön mystisten kokemusten aikaisista aivotapahtumista. Mystisten kokemusten fenomenologiset piirteet viittaavat tunne- ja kehollista tietoa käsittelevien aivoalueiden rooliin näissä kokemuksissa, ja osalla näiden aivoalueiden toimintahäiriöistä kärsivistä ihmisistä esiintyy poikkeavia kehollisia kokemuksia, jotka saatetaan tulkita hengellisiksi tai mystisiksi. Sekä kokeneet meditaation harjoittajat että psykedeelisten aineiden vaikutuksen alla olevat henkilöt kuvaavat mystisen ykseyskokemuksen piirteet täyttäviä kokemuksia. Meditaation ja psykedeelisten aineiden piirissä tehdyn aivokuvantamistutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että mystisiin kokemuksiin saattaa liittyä aivojen lepotilaverkoston toiminnan muuttuminen tällaisten kokemusten aikana. Meditaatiotutkimuksessa lepotilaverkoston vähentynyt aktivaatio on yhdistetty mielen vaeltamisen lakkaamiseen meditatiivisen tilan aikana. Psykedeelisissä tiloissa lepotilaverkoston toiminnan vaimeneminen ja konnektiivisuuden heikentyminen on yhdistetty itsen katoamisen kokemuksiin. Lisäksi alustavaa tutkimusnäyttöä on lepotilaverkoston ja niin kutsuttujen tehtäväsuuntautuneiden aivoverkostojen keskinäisten suhteiden muuttumisesta mystisten ykseyskokemusten aikana. Meditaation harjoittaminen on pitkällinen prosessi, johon liittyy monia hienovaraisia muutoksia kokemuksessa ja aivotoiminnassa, joiden aivoperustan tutkiminen laboratorio-oloissa on haastavaa. Psykedeelisten aineiden avulla pystytään kuitenkin melko luotettavasti aiheuttamaan täysimittaisia mystisiä kokemuksia laboratorio-oloissa, mikä saattaa avata uuden oven näiden kokemusten aivoperustan tutkimiseen. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | LSD, psilosybiini |
| Aihe: | Mystiset kokemukset aivotutkimuksen näkökulmasta |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | aivotoiminnan häiriöt, aivotutkimus, hengellinen harjoittaminen, mystiset kokemukset, psykedeeliset aineet |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Arutam ilmestyi minulle viidakossa – Shuarien rituaalilaulut heidän maailmankatsomuksensa ilmentäjinä (Lassi Sarlos, 2014)
| Oppiaine: | Kehitysmaantiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | kandidaatintutkielma |
| Laitos: | Geotieteiden ja maantieteen laitos |
| Tiedekunta: | Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tutkielmani tarkoituksena on valottaa itäisen Ecuadorin jívaro-kansoihin kuuluvien shuarien maailmankatsomusta heidän shamanististen rituaalilaulujen ja niihin liittyvän kulttuuriperinnön tulkinnan kautta. Pyrin työssäni hyödyntämään monitieteistä lähestymistapaa käyttäen lähtökohtinani teorioita antropologian, musiikkitieteen ja maantieteen piiristä. Shuarien kulttuurista kattavia yleisteoksia ovat kirjoittaneet pääasiassa antropologit. Heidän keräämän informaation pohjalta sovellan muiden tieteenalojen teorioita tavoitteenani saada selville millä tavoin rituaalilauluihin liittyvät kulttuuriset erityispiirteet ilmentävät shuarien käsitystä maailmasta. Olen kerännyt kenttä-äänittimellä tutkielmaani varten shuarien shamanistisiin puhdistautumisrituaaleihin liittyviä lauluja Ecuadorissa tammi-helmikuussa 2013. Macasin kaupunkia lähellä etnografisesti kerätty musiikillinen aineisto on toiminut innoittajana aikaisempaan kirjalliseen tutkimustietoon tutustumiseen ja teorioiden soveltamiseen. Omakustanteisen harjoitteluopintomatkani tuloksena minulla oli tarve päästä tulkitsemaan lauluihin liittyviä kulttuurisia ilmiöitä. Lähestyin asiaa omista lähtökohdistani ja erikoistumisalastani käsin tutkien aiheeseen liittyvää antropologista, musiikkitieteellistä ja maantieteellistä tiedekirjallisuutta. Yhdistellen teorioita poikkitieteellisesti tulin loppupäätelmään, että rituaalilauluihin kytkeytyvät uskomukset kuvastavat shuarien tapaa katsoa maailmaa monella tapaa. Laulut liittyvät erottumattomasti parannukseen, noituuteen, subjektiivisen ja objektiivisen maailman havainnointiin sekä fyysiseen todellisuuteen luotuihin merkityksiin. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | ayahuasca |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | etnografinen tutkimus, kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | ayahuasca, hengellinen maailmankuva, henkimaailma, myyttinen tila, rituaalilaulu, shamanismi, shuar |
| URL: | https://lassisarlos.wordpress.com/2014/12/04/arutam/ |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Salvinoriini A:n akuutit vaikutukset TrkB- ja GSK3? -signalointiin hiiren aivoissa (Salla Uusitalo, 2020)
| Oppiaine: | Farmakologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu -tutkielma |
| Laitos: | Farmasian ja lääkehoidon osasto |
| Tiedekunta: | Farmasian tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Salvinoriini A on huulikukkaisheimoon kuuluvasta Salvia divinorum -kasvista löytyvä dissosiatiivinen hallusinogeeni. Muista hallusinogeeneistä poiketen salvinoriini A ei sitoutu lainkaan serotoniinin 5-HT-2A reseptoriin, vaan sen vaikutukset välittyvät selektiivisesti kappa-opioidireseptorien kautta. 2000-luvulla S. divinorumin käytöstä on julkaistu yksittäisiä tapauskuvauksia, joiden perusteella salvinoriini A:n säännöllisillä matalilla annoksilla voi olla masennusta lievittäviä vaikutuksia. Eläintutkimuksissa salvinoriini A aiheuttaa sekä pro- että antidepressiivistä käyttäytymistä. Muita psykedeelisiä yhdisteitä, erityisesti klassisia hallusinogeenejä, on tutkittu lupaavin tuloksin hoitoresistenttiä masennusta sairastavilla potilailla. Nopeavaikutteinen masennuslääke ketamiini luokitellaan salvinoriini A:n kanssa samaan dissosiatiivisten hallusinogeenien ryhmään. Subanesteettisen ketamiinin käyttäminen Suomalaisessa erikoissairaanhoidossa aloitettiin 2000-luvun alussa, jonka jälkeen se on vakiintunut osaksi lääkeresistenttiä masennusta sairastavien potilaiden hoitopolkua. Subanesteettisen ketamiinin ja perinteisten masennuslääkkeiden vaikutukset välittyvät aivojen muovautuvuutta säätelevän BDNF-TrkB -viestiketjun kautta. Myös klassiset hallusinogeenit vaikuttavat aivojen muovautuvuuteen lisäämällä välittömien-aikaisten geenien ilmenemistä ja aivokuoren hermosolujen spinogeneesiä. Tämän pro gradu -tutkielman kokeellisessa osassa tarkasteltiin salvinoriini A:n akuutteja vaikutuksia masennuslääkevasteeseen yhdistettyihin signalointiketjuihin sekä lokomotoriseen aktiivisuuteen C57BL/6 -kannan hiirillä. Salvinoriini A aiheutti merkitsevän lokomotorisen aktiivisuuden vähenemisen lähes välittömästi i.p. annostelun jälkeen. Se ei kuitenkaan vaikuttanut TrkB-GSK3? -viestiketjun proteiinien fosforylaatioon tai BDNF:n m:RNA:n määrään hiiren etuaivokuorella. Aiempien tutkimusten perusteella salvinoriini A:n mahdolliset terapeuttiset vaikutukset saattavat ilmetä vain matalilla annoksilla tai säännöllisessä mikroannostelussa. |
| Tiivistelmä EN: | Salvinorin A is a dissociative hallucinogen found in the plant Salvia divinorum. Unlike other hallucinogens it is a selective kappa-opioid receptor antagonist with no affinity to serotonin receptor 5-HT-2A. Modern case studies suggest low, regularly used salvinorin A doses might have antidepressant properties. In animal studies salvinorin A causes both pro- and antidepressant behaviour. Other hallucinogens, such as classical psychedelics psilocybin and LSD, show great promise as rapid acting antidepressants in multiple clinical trials focusing on treatment resistant depression. The most well-known rapid acting antidepressant drug ketamine belongs to the same group of dissociative hallucinogens as Salvinorin A. The use of subanesthetic ketamine has become an integral part of treatment resistant patient care in Finnish healthcare. Ketamine as well as chronic treatment with traditional antidepressants induce plasticity via BDNF-TrkB signaling. The antidepressant mechanism of classical psychedelics is mostly unknown, but they have been shown to promote neuroplasticity by increasing the expression of immediate-early genes and spinogenesis in cortical neurons. The experimental part of this master’s thesis examines the acute effects of salvinorin A on the signaling pathways associated with antidepressant response in C57BL/6 mice. To better characterize the effects of salvinorin A an open field test of 100 min was carried out in addition to phosphorylation studies. Single high dose (5-10 mg/kg) of salvinorin A causes a robust reduction in locomotor activity almost immediately after i.p. administration in mice. However it does not affect the phosphorylation of proteins associated with antidepressant response, nor does it affect BDNF m:RNA expression in mouse prefrontal cortex. According to previous studies, the therapeutic effects of salvinorin A might be present only at low doses or in regular microdosing. |
| Yhdiste: | Salvinoriini A |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | eläinkoe |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | Hallusinogeenit, Ketamiini, Nopeavaikutteiset masennuslääkkeet, Salvinoriini A |
| URL: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202101141192 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 23.01.2022 |
Matkakertomuksia tyhjyyden tuolta puolen: fenomenografinen analyysi psykedeelin aiheuttamista kognitiivisista muutoksista (Manu Paavilainen, 2022)
| Oppiaine: | Uskontotiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Maisterintutkielma |
| Laitos: | Kulttuuriperinnön maisteriohjelma |
| Tiedekunta: | Humanistinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Psykedeeleistä on tullut jälleen osa julkista ja akateemista keskustelua. Psykedeelistä kokemusta on haastavaa kuvata sanallisesti, mikä vaikeuttaa aiheen ymmärtämistä ja siitä käytävää keskustelua. Tässä tutkimuksessa tarkastelen psykedeelistä kokemusta kahdesta näkökulmasta: kuolemanrajakokemuksen kaltaisena ilmiönä ja kognitiivisena muutosprosessina.Aineisto koostuu erowid.org-sivustolta kerätyistä kokemusraporteista, jotka kuvaavat psykedeeli DMT:n käytöstä seuranneita kokemuksia. Tarkastelen raportteja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin, ja teoreettisena viitekehyksenä toimii kuolemanrajatutkimukseen kehitetty NDE-C-asteikko. Pisteytän kokemuksia sen perusteella, kuinka paljon ne sisältävät NDE-C-asteikon kuvaamia ulottuvuuksia. Kuolemanrajakokemuksen kriteerit täyttäviä raportteja analysoin fenomenografian keinoin. Etsin teksteistä ilmaisuja kokemusten aiheuttamista maailmankuvan ja ajattelutapojen muutoksista. Analyysissa nojaan Batsonin ja kumppaneiden (1993) sosiaalipsykologiseen teoriaan uskonnosta ja sen määritelmään uskonnollisesta kokemuksesta kognitiivisena muutoksena. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Voiko psykedeelistä kokemusta tutkia mielekkäällä tavalla myös kuolemanrajakokemuksena? Ennustaako korkea pistemäärä kuolemanrajakokemusasteikolla kognitiivisia muutoksia? Millaisia käsityksiä psykedeelin aiheuttama kognitiivinen muutos voi synnyttää? Tulokset viittaavat siihen, että NDE-C-asteikko toimii tarkoituksenmukaisena työkaluna myös psykedeelien tutkimukseen. Korkea pistemäärä ennusti kognitiivisia muutoksia. Fenomenografisen analyysin tuloksena esittelen kaksi hierarkkista kategoriasysteemiä, jotka kuvaavat muutoksia sekä maailmankaikkeuden luonnetta että yksilön elämää koskevissa käsityksissä. Kategoriat toimivat psykedeelisen kokemuksen aiheuttamien kognitiivisten muutosten systemaattisena kuvauksena. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | DMT |
| Aihe: | Psykedeelinen kokemus, kuolemanrajakokemus, kognitiivinen muutos |
| Menetelmät: | Laadullinen tutkimus, fenomenografia, tekstianalyysi |
| Otoskoko: | 21 |
| Muuta: | |
| Tagit: | DMT, Erowid, kuolemanrajakokemukset, NDE |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/handle/10138/351735 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 17.01.2023 |
Psykedeelien vaikutukset kognitiiviseen joustavuuteen (Emmi Posio, 2022)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Psykologian ja logopedian osasto |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tavoitteet. Psykedeelit ovat siirtymässä viihdekäytöstä mielenterveyden hoitokeinoksi. Psykedeeliavusteista terapiaa on tutkittu monen eri mielenterveyden häiriön hoitamisessa, kuten masennuksessa, ahdistuneisuudessa ja PTSD:ssä. Psykedeelien vaikutusmekanismeista ei vielä tiedetä tarpeeksi, mutta yhdeksi vaikuttavaksi tekijäksi on ehdotettu kognitiivisen joustavuuden lisääntymistä. Tässä katsauksessa tarkastellaan psykedeelien vaikutuksia kognitiiviseen joustavuuteen sekä akuutisti että psykedeelisen kokemuksen jälkeen, ja pohditaan kognitiivisen joustavuuden merkitystä psykedeeliavusteisessa terapiassa. Menetelmät. Katsauksessa esitellään viisi (5) tutkimusta vuosilta 2018–2022 psykedeelien ja kognitiivisen joustavuuden välisistä yhteyksistä, joista yksi (1) on toteutettu kliinisellä populaatiolla. Tutkimukset haettiin Google Scholar-, Scopus- ja Pubmed-tietokannoista hakusanoilla ”flexibility”, ”cognitive flexib” AND ”psychedelic”, ”mdma”, ”lsd”, ”ayahuasca”, ”psilocybin”. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset psykedeelien vaikutuksista kognitiiviseen joustavuuteen ovat ristiriitaisia erityisesti akuuttien vaikutusten osalta, mutta pidemmän aikavälin tulokset ovat yhteneväisempiä, että kognitiivinen joustavuus lisääntyy sekä viikon että kuukauden jälkeen psykedeelisestä kokemuksesta. Tutkimukset ovat kuitenkin alustavia, joten luotettavia johtopäätöksiä on vielä vaikeaa tehdä. Psykedeelien positiiviset vaikutukset mielenterveyteen voivat osaltaan selittyä suoraan kognitiivisen joustavuuden lisääntymisellä, mutta kognitiivinen joustavuus saattaa olla myös psykedeelien vaikutuksia välittävänä tekijänä psykedeeliavusteisessa terapiassa. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | kognitiivinen joustavuus, psykedeeliavusteinen terapia, psykedeelit, toiminnanohjaus |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 17.01.2023 |
Investigating the therapeutic efficacy of psychedelics for anorexia nervosa using animal models (Janika Ruuska, 2022)
| Oppiaine: | Neurotiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu |
| Laitos: | - |
| Tiedekunta: | Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin Yliopisto |
| Tiivistelmä: | Anorexia nervosasta (AN) kärsivien henkilöiden kuolleisuusaste on yksi korkeimmista, kaikkien psykiatristen häiriöiden joukossa. AN:ssa kuolleisuuden aiheuttavat tekijät ovat usein vakavasta aliravitsemustilasta johtuvat terveyskomplikaatiot. Kognitiivisen joustavuuden heikkeneminen, mukaan lukien äärimmäinen keskittyminen ruoan rajoittamiseen nopeasta ruumiinpainon laskusta huolimatta, on myös tärkeä rooli AN:n kehittymisessä, ja kognitiivista joustamattomuutta onkin ehdotettu AN:n tunnusmerkiksi. Kognitiivinen joustamattomuus, joka on yleinen myös monien muiden psykiatristen häiriöiden, kuten masennuksen ja pakko-oireisen häiriön keskuudessa, liittyy mahdollisesti muutoksiin serotoniini (5-HT) signaloinnissa mediaaliprefrontaalisessa aivokuoressa (mPFC). Vähentynyt 5-HT2A reseptoriaktiivisuus ja mahdollisesti lisääntynyt 5-HT1A reseptoriaktiivisuus mPFC:ssa on ilmeistä AN:a kokevilla henkilöillä todennäköisesti liittyen heikentyneeseen kognitiiviseen joustavuuteen, mutta mekanismit joiden kautta 5-HT signalointi ja joustamattomuus vuorovaikuttavat AN:ssa, ei ole täysin ymmärretty. Tämän vuorovaikutuksen parempi ymmärtäminen voisi tarjota mahdollisuuksia tehokkaammille farmakologisille vaihtoehdoille AN:n hoidoissa. Niin kutsuttujen “taikasienten” tuottama psykedeelinen yhdiste, psilosybiini, omaa korkean affiniteetin useisiin 5-HT reseptorien alatyyppeihin, mukaan lukien 5-HT2A ja 5-HT1A reseptorit, ja psilocybiinin onkin empiiriseti osoitettu lisäävän kognitiivista joustavuutta henkilöillä joilla on vakava masennushäiriö (MDD). Tässä tutkimuksessa pyrimme ymmärtämään, kuinka patologisen painonpudotuksen kehittyminen ja/tai psilosybiinin antaminen vaikutti 5-HT2A ja 5-HT1A -reseptorien RNA-molekyylien ilmentymiseen rottien mPFC:ssa. Tätä tarkoitusta varten käytimme aktiivisuuspohjaista anoreksia (ABA) -eläinmallia, ainoaa tiedettävissä olevaa kokeellista mallia, jossa ilmentyy vapaaehtoista ravinnon saannin vähentämistä yhdessä lisääntyneen vapaaehtoisen aktiivisuuden kanssa, johtaen nopeaan painonpudotukseen useimmilla ABA-olosuhteisiin altistetuilla eläimillä. Tuloksia verrattiin ikään sopivaan kontrolliryhmään, jota ei oltu altistettu ABA-olosuhteille. Eläimille annettiin psilosybiiniä (1.5 mg/kg) tai suolaliuosta kontrollina ja 4-10 päivää myöhemmin aivokudosta kerättiin prosessointia varten. Reseptorien ilmentymistä tutkittiin käyttämällä uudenlaista fluoresoivaa multipleksistä RNA in situ -hybridisaatiotekniikkaa (FISH), RNAscope®-tekniikkaa. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia ABA-olosuhteiden aiheuttamia muutoksia 5-HT2A ja 5-HT1A -reseptorien ilmentymisessä mPFC:ssa ja määrittää kohensiko psilosybiinin antaminen näitä muutoksia. Havaitsimme, että eläimet jotka altistettiin ABA-olosuhteille, osoittivat merkittävää alenemista 5-HT2A reseptorien RNA- tasoissa mPFC:ssa, ja että psilosybiinin antaminen ei vaikuttanut tähän. Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu, että AN:a sairastavat henkilöt kokevat "odotettua vähemmän" psilosybiinin aiheuttamia subjektiivisia vaikutuksia, mikä saattaa johtua vähentyneestä 5-HT2A -reseptorien ilmentymisestä mPFC:ssä, mitä rotilla saamamme tulokset tukevat. Yhdessä nämä tulokset korostavat spesifistä serotonergistä mekanismia, joka voisi olla patologisen painonpudotuksen taustalla, ja tarjoaa käsityksen mahdollisista ongelmista, jotka liittyvät psilosybiinin terapeuttiseen käyttöön AN:n hoidossa. Tulevissa tutkimuksissa on selvitetävä psilosybiinin vaikutuksia akuuteimmilla hoidon jälkeisellä ajanjaksolla näiden vaikutusten määrittämiseksi. Lisäksi tulee selvittää, palautuuko ABA-olosuhteiden aiheuttama vähentynyt 5-HT2A reseptorien ilmentyminen ruumiinpainon palautumisen myötä. |
| Tiivistelmä EN: | Individuals suffering from anorexia nervosa (AN) have one of the highest mortality rates of all psychiatric disorders, as a consequence of health complications that follows severe malnutrition. The impairments in cognitive flexibility, including an extreme focus on restricting food despite a rapid decline in body weight in AN, also plays an important role in the development of the disorder and has been suggested as a hallmark of AN. This cognitive inflexibility, common among many psychiatric disorders such as depression and obsessive-compulsive disorder, is linked to alterations in serotonin (5-HT) signaling in the medial prefrontal cortex (mPFC). Reduced 5-HT2A receptor activity and potentially increased 5-HT1A receptor activity are evident in the mPFC in individuals with AN and may be linked to impaired cognitive flexibility, however, the mechanisms through which 5-HT and inflexibility interact in AN are not fully understood. A better understanding of this link could pave the way toward more effective pharmacological treatments for AN. Psilocybin, a psychedelic compound produced by so-called “magic” mushrooms, has a high affinity for several 5-HT receptor subtypes including 5-HT1A and 5-HT2A receptors, and has now been empirically demonstrated to increase cognitive flexibility in individuals with major depressive disorder (MDD). In this study, we sought to understand how the development of pathological weight loss and/or psilocybin administration influenced the expression of RNA molecules of 5-HT2A and 5-HT1A receptors expression in the mPFC of rats. To this end, we used the activity-based anorexia (ABA) model, the only experimental model known to elicit voluntary reductions in food intake and voluntary hyperactivity that leads to rapid body weight loss in the majority of animals exposed to ABA conditions. Outcomes were compared against an age-matched control group that were not exposed to the ABA paradigm. Animals were administered psilocybin (1.5 mg/kg) or saline (control) and 4-10 days later brain tissue was collected for processing. Receptor expression was detected using a novel multiplex RNA fluorescent in situ hybridization (FISH) technology, RNAscope®. The main aim of this study was to examine changes in the expression of RNA molecules of 5-HT2A and 5-HT1A receptors in the mPFC elicited by ABA conditions and determine whether these were ameliorated by the administration of psilocybin. We found that animals exposed to ABA demonstrated a significant reduction of 5-HT2A receptors’ RNA levels in the mPFC, and that this was not influenced by psilocybin treatment. There have been reports from clinical trials that individuals with AN experience “less than expected” subjective effects from psilocybin, which may be explained by reduced expression of RNA molecules of 5-HT2A receptors in the mPFC, and is supported by our results in rats. Taken together, these results highlight a specific serotonergic mechanism that could underly the development of pathological weight loss and offers insight into possible issues with the therapeutic application of psilocybin for AN. Future studies will need to examine the effects of psilocybin during a more acute period following treatment to define these effects. Moreover, whether or not the reduced 5- HT2A receptors’ RNA level expression induced by ABA is restored with body weight recovery should be determined. |
| Yhdiste: | Psilosybiini |
| Aihe: | Psilosybiinin vaikutus 5-HT1A ja 5-HT2A reseptoreihin anoreksiaa mallintavalla eläinmallilla. |
| Menetelmät: | Eläinmallit, RNAscope |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | Toteutettu Australiassa Monashin yliopistossa |
| Tagit: | 5-HT1A, 5-HT2A, ABA, Anoreksia nervosa, Anorexia Nervosa, Eating Disorders, Psilocybin, Psilosybiini, Psychedelics, Psykedeelit, Syömishäiriöt |
| URL: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202209303590 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 01.03.2023 |
Kärsivä mieli uusiin uomiin henkäyksellä konnanmyrkkyä? Kirjallisuuskatsaus 5-MeO-DMT:n pitkäaikaisvaikutuksista mielenterveyteen (Ville Salmensuu, 2023)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatintutkielma |
| Laitos: | Psykologian ja logopedian osasto |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tavoitteet. Psykedeelejä tutkitaan mielenterveysongelmien hoidossa. Niiden tyypillisesti useita tunteja kestävä vaikutusaika edellyttää annostelupäivänä pitkää terapeuttista seurantaa. Toisaalta on viitteitä, että kokemuksen voimakkuus liittyy pitkäaikaisiin paranemistuloksiin. Psykedeeli 5-MeO-DMT:n akuutti vaikutus on hyvin lyhytaikainen, mutta siihen liitetään erityisen voimakkaita ja uudistavia kokemuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, soveltuisiko 5-MeO-DMT mielenterveysongelmien hoitoon, ja mitkä tekijät liittyvät pitkäaikaisiin tuloksiin. Menetelmät. Tehtiin 31.5.2023 kirjallisuushaku keskeisistä lääketieteen ja psykologian tietokannoista hakusanoilla ”5-MeO-DMT” ja ”5-methoxy-N,N-dimethyltryptamine”. Rajattiin ulos muilla kuin ihmisillä tehdyt kokeelliset tutkimukset, synteesiin ja tunnistukseen liittyvät tutkimukset, pelkät patenttihakemukset sekä katsaukset, joissa 5-MeO-DMT ei ollut keskeisessä roolissa, tai jos tutkimus ei ollut mielenterveysvaikutusten kannalta kiinnostava. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen hyväksyttiin 16 vertaisarvioitua artikkelia ja kaksi tiivistelmää. Kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia ei ole vielä julkaistu vertaisarvioidusti lehdissä. Terveillä vapaaehtoisilla tehty kontrolloitu tutkimus, naturalistiset sekä kyselytutkimukset täydentävät kuvaa. On olemassa alustavaa näyttöä hoitoresistentin masennuksen merkittävästä lievittymisestä muutamassa tunnissa kontrolloidussa kliinisessä kokeessa, tulosten säilyessä ainakin viikon ajan. On raportoitu hyötyjä mm. ahdistuneisuudesta, traumaattisesta stressihäiriöstä, pakko-oireisesta häiriöstä ja päihdehäiriöistä kärsiville. Mielenterveyden parantuminen pitkäaikaisesti vain yksittäisten annostelukertojen jälkeen saattaa olla mahdollista. Pitkäaikaisiin tuloksiin liitetään tietoisuustaitoharjoitusten käyttöä sekä rakenteisia annostelutilanteita, seremoniallisia tekniikoita ja mystistä kokemusta. Synteettistä 5-MeO-DMT:tä käytettäessä ei ole raportoitu vakavia haittatapahtumia laboratorio-olosuhteissa, mutta sääntelemättömissä olosuhteissa hengitettyyn konnanmyrkkyyn on liittynyt kuolemantapauksia. Kuten muissakin psykedeelihoidoissa, merkitystä vaikuttaa olevan potilaan mielentilalla ja ympäristöllä. 5-MeO-DMT:n erityisenä etuna on tajunnan muuntumisen lyhyt kesto, mikä mahdollistaa yksilöllisen annostelun ja muihin psykedeelihoitoihin verrattuna lyhyet annosteluistunnot. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | 5-MeO-DMT |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | psykedeeliavusteinen terapia |
| URL: | https://bit.ly/5meo |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 10.08.2023 |
Hyödyllisesti hapoissa : Psykedeelien käyttö terapeuttisen vallan ilmentäjänä suomalaisessa keskiluokassa (Haapamäki, Joel, 2022)
| Oppiaine: | Sosiaalitieteiden maisteriohjelma |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu |
| Laitos: | Sosiologia |
| Tiedekunta: | Valtiotieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Huumausaineiksi Suomessa määriteltyjen psykedeelien, kuten LSD:n ja psilosybiinisienten, käyttöä mielenterveysongelmien ja addiktioiden kliinisessä hoidossa on tutkittu viime vuosina runsaasti. Lupaavat tutkimustulokset ja niistä julkaistut uutiset ovat avanneet julkiseen keskusteluun uudenlaisen diskurssin, jossa psykedeelit näyttäytyvät pikemminkin lääkkeinä kuin päihteinä. Samalla psykedeelien käyttö myös tutkimusolosuhteiden ulkopuolella on yleistynyt. Sosiaalitieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilöt jäsentävät tällaista psykedeelien käyttöä usein aineiden terapeuttisia ja kognitiivisia vaikutuksia korostaen. Käsittelen tässä maisterintutkielmassa psykedeelien käyttöä sekä siihen liittyvää itsekehittämisen ja -hoitamisen eetosta suomalaisen keskiluokan piirissä. Olen kiinnostunut kulttuurisesti rakentuneista rajanvedoista huumaus- ja lääkeaineiden välillä, sekä siitä, miten yhteiskuntaan tiiviisti integroituneet yksilöt perustelevat laittomiksi määriteltyjen substanssien käyttöään. Huumausaineiden käytön jäsentelyssä perinteisesti käytettävien ongelmakäytön ja viihdekäytön käsitteiden sijaan tarkastelen aineistossani esiintyvää psykedeelien käyttöä hyötykäytön näkökulmasta. Sovellan aineistoon teoriaohjaavaa diskurssianalyysia, johon ammennan Michel Foucault’n valtateorioista ja niihin sidoksissa olevasta terapeuttisen vallan ajatuksesta. Keräsin tutkielmani aineiston haastattelemalla seitsemää psykedeelejä käyttänyttä, kouluttautuneeseen keskiluokkaan kuuluvaa suomalaista. Aineistoni tukee aikaisempaa psykedeelitutkimusta monella tapaa. Haastateltavani perustelivat psykedeelien käyttöään tutkimuksista tutuilla, pitkälti terapeuttisia hyötyjä painottavilla puheenvuoroilla. Psykedeelit liitettiin aineistossani niin mielenterveysongelmien itsehoitoon kuin päihde- ja parisuhdeongelmien selvittämiseen. Aineistossani korostui myös eräänlainen psykedeelien normalisointipuhe, jossa käyttö yhdistettiin ensisijaisesti itsestään huolehtimiseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Psykedeelien hallussapito ja käyttö on useimmissa maissa, myös Suomessa, yhä rikolliseksi säädettyä ja raskaasti sanktioitua. Psykedeelien laittomuudesta osin kumpuavat tabut ja stigmat näyttävät aineistoni perusteella yhtäältä eristävän psykedeelien käyttäjiä ei-käyttäjistä, toisaalta ohjaavan heitä tietynlaiseen poliittisuuteen ja sitä myöten kohti voimaantumisen kokemuksia. Aineistoni ja teoreettisen viitekehykseni vuoropuhelusta syntyi terapeuttisen vallan jännitteisyyttä alleviivaava synteesi, jossa keskiluokkainen psykedeelien käyttö näyttäytyy yhtäaikaisesti yhteiskunnan normistoa mukailevana itsehoitona ja normistosta irtiottoja tekevänä vastarinnan keinona. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | foucault, keskiluokka, psykedeelit |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/items/15fa221b-5f5f-4d58-9e77-cc1a5a247... |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 01.10.2024 |
LSD:n kerta-annostelun ja toistetun annostelun vaikutus aivojen palkkiojärjestelmän aikaisen vaiheen geenin c-Fos:n ilmentymiseen hiirissä (Kari Kääntä, 2023)
| Oppiaine: | Lääketieteen koulutusohjelma |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Syventävä tutkielma |
| Laitos: | Farmakologian laitos |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Psykedeelejä tutkitaan tällä hetkellä aktiivisesti uudenlaisena hoitomuotona erilaisten psykiatristen sairauksien hoidossa. Vallitseva tieteellinen käsitys on, että klassiset psykedeelit eivät aiheuta riippuvuutta. Kahdessa tutkimuksessa klassisista psykedeeleistä lysergihapon dietyyliamidin (LSD) on kuitenkin havaittu aiheuttavan paikkaehdollistumaa rotilla. Paikkaehdollistuman muodostumista pidetään yhtenä riippuvuutta aiheuttavan aineen tunnusmerkeistä. Aivojen palkkiojärjestelmän toiminta on paikkaehdollistuman muodostumisessa merkittävässä osassa. Lisäksi paikkaehdollistumaan ja palkkiojärjestelmään liitettyjen aivoalueiden on havaittu aktivoituvan LSD:n annostelun seurauksena. Tutkimuksessamme tarkastelimme LSD:n kerta-annostelun ja toistetun annostelun vaikutusta c-Fosproteiinin ilmentymiseen palkkiojärjestelmään liittyvillä aivoalueilla hiirillä. Hiiret (n=12) oli jaettu kolmeen neljän hiiren ryhmään. Kontrolliryhmä sai päivittäin suolaliuosinjektion, LSD:n kerta-annostelun ryhmässä hiiret saivat kahdeksantena päivänä LSD-injektion (0,1 mg/kg i.p.). Toistetun annostelun ryhmässä hiiret saivat suolaliuos- ja LSD-injektiot vuoropäivinä. Hiirten aivoista tehtiin jääleikkeet, joista tarkasteltiin palkkiojärjestelmään ja paikkaehdollistumaan liittyviä aivoalueita. C-Fosproteiinin ilmentyminen saatiin näkyviin immunohistokemiallisella värjäyksellä. Tutkimuksessamme nähtiin tilastollisesti merkitsevä ero ventraalisen tegmentumin alueen c-Fos-aktiivisuudessa LSD:n kerta-annostelun ja toistetun annostelun ryhmien välillä, jossa toistetun annostelun ryhmässä aktiivisuus oli korkeampi. Tämä löydös on kyseenalainen, koska toistetun annostelun ryhmän tulos ei kuitenkaan merkitsevästi eronnut kontrolliryhmän c-Fos-aktiivisuudesta. Muiden aivoalueiden osalta käsittelyryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Käytettyjen positiivisten ja negatiivisten kontrollien tulokset haastavat tutkimuksen tulosten luotettavuuden, mikä voi osittain selittyä havaituilla teknisillä ongelmakohdilla. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | LSD |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | aivot, eläinkokeet, hiiret, LSD, riippuvuus |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/items/64b5b754-0b63-4e16-966d-039ba4481... |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 18.09.2024 |
Breaking the chains of compulsion : - A preclinical study of the effects of LSD, Psilocybin and 25CN-NBOH on compulsive-like behavior in mice (Kajander, Kati , 2023)
| Oppiaine: | Psykologian maisteriohjelma |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu |
| Laitos: | Psykologian ja logopedian osasto |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tavoitteet: Tässä työssä tutkittiin sitä, että miten psykedeelit vaikuttavat kompulsiiviseen käytökseen hiirillä Tärkeimmät tutkimuskysymykset olivat: A) kuinka psykedeelit vaikuttavat pakonomaiseen käyttäytymiseen hiirillä, B) onko psykedeeleilla toistuvissa kokeissa havaittava pysyvä vaikutus käytökseen ja C) onko näyttöä eri 5-HT2 -reseptorien rooleista? Oletin, että I) psykedeelien antaminen vaikuttaa hiirien käytökseen, II) psykedeelisten aineiden vaikutukset tuottavat pitkäaikaisia vaikutuksia, jotka havaitaan useiden päivien ajan, ja III) 5-HT2A -agonismi on välttämätön, mutta ei riittävä prosessi indusoimaan psykedeelien tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia. Menetelmät: Hiirien pakonomainen käytös operationalisoitiin kuulien hautaus -testiksi siten, että tutkittiin psykedeelien vaikutusta haudattujen kuulien määrään. Oletuksena oli, että ne vähentävät sitä. Käytetty hiirikanta oli (C57BL/6), ja kaikki 32 hiirtä olivat uroksia. Haudattavia marmorikuulia oli 20 ja kunkin kokeen kesto oli 15 minuuttia. Kokeita tehtiin viitenä eri päivänä: 1. päivänä kaikki hiiret saivat suolaliuosta, 2. päivänä hiiret oli jaettu neljään ryhmään, joista yksi sai edelleen suolaliuosta ja muut eri psykedeeleja (LSD, 25CN-NBOH tai pilosybiini). Tämän jälkeen 3., 5., ja 12. päivänä hiiret saivat suolaliuosta. Tulokset ja johtopäätökset: Tulokset osoittavat, että hiiret hautasivat vähemmän marmorikuulia sen jälkeen, kun niille oli annettu psykedeelisiä aineita, mikä viittaa siihen, että psykedeelit vähentävät hiirten pakkokäyttäytymistä. Psykedeelien vaikutus ei kuitenkaan jatkunut ensimmäisen injektion jälkeisen päivän jälkeen, jolloin ainoastaan LSD-ryhmä osoitti tilastollisesti merkitsevää eroa lähtötasoon (1.päivä) verrattuna. Injektiopäivänä psykedeeleilla, jotka kohdistuivat laajempaan reseptoriprofiiliin kuin vain 5-HT2A-reseptoriin (eli LSD ja psilosybiini), oli samansuuruinen vaikutus kuulien hautaamiskäyttäytymiseen kuin 25CN-NBOH:lla, joka kohdistuu vain 5-HT2A:han agonistina. |
| Tiivistelmä EN: | Goals: The present study examined how the administration of psychedelic substances to mice affected their compulsive behavior. The main study questions were: A) how do psychedelics impact the compulsive behavior in mice, B) is there a lasting effect of psychedelics shown in repeated trials over 12 days, and C) are the associations different for psychedelics that influence different 5-HT2 receptors? I hypothesized that I) administration of psychedelics decreases compulsive behavior, II) the effects of psychedelics will produce long-term effects observable across several days, and III) 5-HT2A agonism is a necessary but not sufficient process in inducing the effects of psychedelics. Methods: The compulsive behavior of the mice was operationalized with the marble burying test by examining the number of marbles buried in an experimental setting. There were 20 marbles to be buried in each trial and the duration of each trial was 15 minutes. A total of 32 mice were divided into 4 groups (8 mice per group) who received either saline (control), LSD, 25CN-NBOH, or psilocybin on the treatment day. All the mice were male and from the mouse strain C57BL/6. Experiments were carried out on five days over a 12-day period: on day 1 all mice received saline, on day 2 the mice were divided into the four groups and received their treatment substance, and on the 3rd, 5th, and 12th day all the mice received a saline solution. Results and conclusion: The mice who had been administered psychedelics buried fewer marbles on the treatment day, suggesting that psychedelics decrease compulsive behavior in mice. However, the effects of psychedelics did not last over time after the first post?injection day, when only the LSD group showed statistically significant difference compared to baseline (day 1). On the injection day the psychedelics that targeted wider receptor profile than only 5-HT2A (that is, LSD and psilocybin) had an effect of similar magnitude on the marble burying behavior than 25CN-NBOH, which targets only 5-HT2A as an agonist. |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | 25CN-NBOH, farmakologia, hallusogeenit, kompulsio, LSD, pakonomainen käytös, prekliininen, psilosybiini, psykedeelit, psykologia |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/items/e7819a75-a880-463a-b7cf-6deb07820... |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 01.10.2024 |
The effect of lysergic acid diethylamide on brain BDNF levels and Pavlovian extinction learning in mice (Liisa Ilkka, 2023)
| Oppiaine: | Solu- ja systeemifysiologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu |
| Laitos: | Neurotieteen maisteriohjelma |
| Tiedekunta: | Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Psykedeelien terapeuttinen käyttö on herättänyt runsaasti huomiota ja keskustelua usean hiljaisen vuosikymmenen jälkeen. Niin kutsuttuja klassisia psykedeelejä tutkitaan tällä hetkellä monien psykiatristen häiriöiden, esimerkiksi riippuvuuksien, hoidossa. Nykykäsityksen mukaan klassiset psykedeelit välittävät pääasiallisen psykoaktiiviset vaikutuksensa serotoniinin 5-HT2A -reseptoriin sitoutumalla. Reseptorin aktivaatio saa myös aikaan lisääntyneen aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) erittymisen, mikä on merkittävä osa luonnollisen neuroplastisuuden mekanismeja. Käyttäytymisen tasolla voimistunut neuroplastisuus saattaa näyttäytyä esimerkiksi tehostuneena oppimisena. Koska riippuvuuksien taustalla on usein ehdollistuminen päihteiden aiheuttaman mielihyvän ja ympäristön vihjeiden välillä, voi näistä poisoppiminen ehkäistä retkahduksia ja edistää toipumista. Tässä tutkimuksessa pyrimme selvittämään LSD:n vaikutusta BDNF-proteiinipitoisuuksiin mantelitumakkeen ja aivokuoren alueilla sekä näiden yhteyttä sammutusoppimiseen hiirillä pelko- ja paikkaehdollistumismalleissa. Voimistuneen plastisuuden aikaikkunaa hahmottaaksemme valitsimme BDNF-tasojen tarkastelemiseen kaksi aikapistettä, 24 ja 48 tuntia LSD-injektioiden jälkeen. Lisäksi valitsimme käyttäytymiskokeisiin sekä uros- että naarashiiriä mahdollisten sukupuolierojen kartoittamiseksi. Emme havainneet muutoksia BDNF-tasoissa tai käyttäytymismalleissa yksittäisten LSD annostusten jälkeen. Tästä huolimatta tutkimus tarjoaa näkökulmia koeasetelmien parantamiseksi sekä auttaa kartoittamaan vielä vastaamatta olevia kysymyksiä psykedeelien ja neuroplastisuuden yhteydestä |
| Tiivistelmä EN: | After decades of lull, the use of psychedelics as therapeutical agents has regained both scientific and public attention. The so-called classical psychedelics are currently studied in the treatment of multiple psychiatric conditions, including addiction. The current understanding implies that psychedelics mediate their subjective effects through serotonergic 5-HT2A receptor binding. The activation of the receptor also leads to increases in brainderived neurotrophic factor (BDNF) expression, a critical part of neuroplasticity mechanisms. At a behavioral level, facilitated neuroplasticity can be observed for example as quicker learning. Because addiction often involves associative learning between the pleasure produced by the drug use and the environmental cues, learning away from these associations could help to prevent relapses and enhance recovery. In this study we aimed to assess LSD’s effect on BDNF levels in amygdalar and cortical regions, and their connection to extinction learning in fear and conditioned place preference paradigms. To evaluate time window for enhanced neuroplasticity, we chose two time points for BDNF level measurement, 24 and 48 h after the LSD injections. In addition, we chose both male and female mice for behavioral experiments to study possible differences between the sexes. We did not observe statistically significant differences between the treatment groups in BDNF levels or behavioral experiments after the single LSD injections. Despite that, this study provides perspectives for improving the experimental setups, as well as helps to evaluate still unanswered questions around the connection between psychedelics and neuroplasticity. |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | BDNF, LSD, psykedeelit, riippuvuus, sammutusoppiminen |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/items/491762e0-47ef-4e04-b165-0514cceb9... |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 30.10.2024 |
Acute Lysergic Acid Diethylamide Does Not Influence Reward-Driven Decision Making of C57BL/6 Mice in the Iowa Gambling Task (Nuppu Korhonen, 2022)
| Oppiaine: | Lääketieteen koulutusohjelma |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Tutkielma |
| Laitos: | Farmakologian osasto, Medicum |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Lysergihapon dietyyliamidin (LSD) ja muiden psykedeelien potentiaaliset terapeuttiset vaikutukset psykiatristen sairauksien hoidossa ovat alati kasvavan kiinnostuksen kohteita. Ymmärrys psykedeelien vaikutuksista käyttäytymiseen, etenkin toiminnanohjaukseen, on kuitenkin yhä puutteellista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin LSD:n mahdollista vaikutusta tavoitteelliseen päätöksentekoon. Tutkimuksessa käytettiin jyrsijöitä varten modifioitua Iowa Gambling Task -tehtävää (IGT), joka on psykologisissa tutkimuksissa yleisesti käytetty menetelmä simuloida tavoitteellista päätöksentekoa välittömän palkkion antavien ja pitkän aikavälin palkkioihin johtavien vaihtoehtojen välillä. Sen avulla voidaan mitata impulsiivisuutta, riskinottoa ja suurimman palkkion mahdollistavaa suunnitelmallisuutta. 15 hiirtä koulutettiin suorittamaan kosketusnäyttöjä hyödyntävää IGT:tä, minkä jälkeen IGT toistettiin eri skenaarioissa hiirten ollessa LSD:n (annostukset 0.025, 0.1, 0.2 ja 0.4 mg/kg) tai serotoniini-2A-reseptoria aktivoivaa 25CN-NBOH:n (annos 1.5 mg/kg) akuutin vaikutuksen alaisena. Negatiivisena kontrollina käytettiin saliinia (0,9% NaCl) ja positiivisena kontrollina stimulantti deksamfetamiinia (annos 2.0 mg/kg). 25CN-NBOH:lla ja kolmella matalimmalla annoksella LSD:tä ei ollut vaikutusta hiirten tekemiin valintoihin tai tehtävässä suoriutumiseen. Suurin LSD-annos (0.4 mg/kg) ei myöskään vaikuttanut hiirten preferoimiin valintoihin, mutta merkittävästi hidasti hiirten toimintaa vähentämällä liian aikaisten valintayritysten määrää ja lisäämällä valitsematta jättämistä. Myös deksamfetamiini vähensi liian aikaisia valintayrityksiä ja lisäsi valitsematta jättämistä, mutta se lisäksi vähensi tuottoisampien valintojen tekemistä. Tutkimuksen perusteella LSD:n akuutilla vaikutuksella tyypillisesti käytetyillä annostuksilla ei siis ole vaikutusta hiirten suoriutumiseen tavoitteellista päätöksentekoa mittaavassa tehtävässä. |
| Tiivistelmä EN: | While interest in psychedelic drugs in the fields of psychiatry and neuroscience has reemerged in recent last decades, the general understanding of the effects of these drugs remains deficient. In particular, there are gaps in knowledge on executive functions and goal-directed behaviors both in humans and in commonly used animal models. The effects of acute doses of psychedelic lysergic acid diethylamide (LSD) on reward-driven decision making were explored using the mouse version of the Iowa Gambling Task. A total of 15 mice were trained to perform in a touch-screen adaptation of the rodent version of the Iowa Gambling Task, after which single acute doses of LSD (0.025, 0.1, 0.2, 0.4 mg/kg), serotonin 2A receptor-selective agonist 25CN-NBOH (1.5 mg/kg), D-amphetamine (2.0 mg/kg), and saline were administered before the trial. 25CN-NBOH and the three lowest doses of LSD showed no statistically significant changes in option selection or in general functioning during the gambling task trials. The highest dose of LSD (0.4 mg/kg) significantly decreased premature responding and increased the omission rate, but had no effect on option selection in comparison with the saline control. Amphetamine significantly decreased the correct responses and premature responding while increasing the omission rate. In conclusion, mice can perform previously learned, reward-driven decision-making tasks while under the acute influence of LSD at a commonly used dose range. |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | Tutkielma oli osa tutkimusta, jossa julkaistussa artikkelissa oli myös muita kirjoittajia. Koko artikkeli luettavissa osoitteessa https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC7745734 |
| Tagit: | |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/items/12ab835b-9eb8-4b86-b406-814f51cc4... |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 20.11.2024 |
Kliinisten lääketutkimusten ja kokeellisten hoitojen sääntely : Lääkekehityksen ja yksilön terveyden edistämisen kannalta (Sopanen, Iiro , 2023)
| Oppiaine: | Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma Helsinki |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu |
| Laitos: | Lääkintä- ja bio-oikeus |
| Tiedekunta: | Oikeustieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Lääketieteen ja uusien lääkkeiden kehitys on ollut yksi suurimmista ihmisten eliniän pidentymiseen ja elämänlaadun parantumiseen vaikuttaneista seikoista. 2000-luvulla uusien lääkkeiden ja hoitojen kehitys on ottanut isoja askelia eteenpäin uusien teknologioiden ja digitalisaation myötä. Nürnbergin oikeudenkäynnistä alkunsa saanut potilaan oikeuksia korostava lääketutkimusten sääntely on kehittynyt vuosikymmenien aikana laajaksi ja monimutkaiseksi sääntelyverkoksi. Kliinisiä, eli ihmisillä tehtäviä lääketutkimuksia Suomessa sääntelevistä säädöksistä tärkeimmät ovat EU:n lääketutkimusasetus ja kansallinen laki kliinisestä tutkimuksesta. Näiden lisäksi käytännön tutkimustyötä ohjailee erilaiset eettiset periaatteet ja laadulliset standardit. Liian löysä sääntely vaarantaa tutkittavien turvallisuuden ja tutkimustiedon luotettavuuden. Liian tiukka sääntely taas tukahduttaa tutkimuksen ja hidastaa uusien lääkeinnovaatioiden kehittymistä. Kliinisten lääketutkimusten sääntely onkin usein tasapainoilua tutkittavien turvallisuuden varmistamisen ja uusista lääkkeistä ja hoidoista saatavien hyötyjen välillä. Yksilön ensisijaisuus ennen yhteiskunnan ja tieteen etua on kuitenkin aina kaiken kliinisen lääketutkimuksen ehdoton lähtökohta. Tutkielmassa tarkastellaan kliinisen lääketutkimuksen sääntelyä ja sen kykyä mahdollistaa lääkekehitys ja yksilön terveyden edistäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Samoin huomiota kiinnitetään kokeellisiin hoitoihin, jotka monin tavoin muistuttavat kliinisiä lääketutkimuksia. Havainnollistavana esimerkkinä tarkastellaan 1950-60 luvuilla ”ihmelääkkeenä” pidettyjen psykedeelien uutta lääketieteellistä tulemista ja niitä koskevan kliinisen tutkimuksen ja lääkekäytön sääntelyä. Kliinisiä lääketutkimuksia koskeva sääntely on kehittynyt EU:n lääketutkimusasetuksen myötä ja useisiin aiemmin ongelmia tuottaneisiin seikkoihin on pyritty vastaamaan. Ongelmia on edelleen erilaisten tutkimusten huomioimisessa ja mahdollistamisessa sekä sääntelyn luomassa byrokratiassa, joka hankaloittaa erityisesti pienten tutkimusten tekemistä. Psykedeelien luokittelu huumausaineiden vaarallisimpaan ja säännellyimpään luokkaan vaikuttaa vahvasti niillä tehtäviin kliinisiin tutkimuksiin ja käytännössä estää niillä tehtävät kokeelliset hoidot Suomessa. Luokittelua pitäisikin alentaa ja kokeellinen hoitokäyttö mahdollistaa, jotta erityisesti erilaisiin vakaviin mielenterveysongelmiin olisi mahdollista saada psykedeeleistä uusia hoitokeinoja. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | Kliininen lääketutkimus, kokeelliset hoidot, kokeelliset lääkkeet, lääketutkimusasetus, oikeus hyvään hoitoon ja terveyteen, psykedeelit |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/items/cd9c85ab-a958-4c96-8dac-ac7ca4b88... |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 01.10.2024 |
A single LSD injection has a negligible effect on sucrose binge drinking in mice (Emma Enberg, 2021)
| Oppiaine: | Neurotieteen maisteriohjelma |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu |
| Laitos: | Neurotiede |
| Tiedekunta: | Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Kiinnostus käyttää psykedeelejä, kuten lysergihapon dietyyliamidia (LSD) ja psilosybiiniä, erinäisten psykiatristen sairauksien hoidossa ei ole jättänyt huomiotta päihteiden väärinkäyttöä. Tutkimukset ovat osoittaneet alustavia positiivisia vaikutuksia LSD:n käyttämisessä erinäisten addiktioiden, kuten kokaiini-, nikotiini- ja alkoholiriippuvuuksien hoidossa. LSD:n on raportoitu auttaneen joitain alkoholismista kärsiviä pysymään raittiina jopa 6-12 kuukautta yksittäisen LSD annoksen jälkeen. Valitettavasti näitä tuloksia on hankala tulkita, ja vaikutusten taustalla olevat mekanismit tunnetaan huonosti. Tutkimme hiirimallimme avulla, kuinka yksittäinen LSD annos vaikuttaa ahmimiskäyttäytymiseen. Käytimme sukroosiliuosta ahmivaa eläinmallia palkkionottamiskäyttäytymisen mallintamiseen, mikä on yksi addiktioihin liittyvän käyttäytymisen tunnusmerkeistä. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää vaikuttaako LSD palkkionottamiskäyttäytymiseen, ja siten mahdollisesti aivojen palkkiojärjestelmään. LSD-annostelu (0,05 ja 0,1 mg/kg, i.p.) vähensi akuutisti sukroosiliuoksen ahmimiskäyttäytymistä, mutta vaikutus loppui viikon kuluessa. Tästä havaitusta akuutista vaikutuksesta huolimatta erot ryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Täten oletettiin, että nettovaikutukset aivojen palkkiojärjestelmään ovat epätodennäköisiä. Kuitenkin pelkän i.p. injektion (10 ml/kg) havaittiin vaikuttavan veden juomiseen. Havaitsimme merkittävän piikin veden juonnissa injektointipäivänä, mikä palautui normaalitasolle jo seuraavaan päivään mennessä. Nämä tulokset johtivat jatkotutkimukseemme, jossa osoitettiin injektion aiheuttavan piikin vedenjuontiin riippumatta siitä, injektoidaanko saliinia vai LSD:tä. Tätä vaikutusta ei enää havaittu, mikäli injektioita annettiin perättäisinä päivinä, mutta jopa yhden tai kahden päivän väli injektioiden välillä riitti palauttamaan injektion aiheuttaman piikin vedenjuontiin. Koska onnistuimme poistamaan vedenjuontiin aiheutuneen vaikutuksen toistetuilla saliini-injektioilla, eikä vaikutus palautunut injektoitaessa LSD:tä, voimme todeta, että vaikutus liittyi injektiotoimenpiteeseen. Keskeisin havaintomme tässä tutkimuksessa oli, ettei LSD:llä ole merkittävää akuuttia vaikutusta sukroosiliuoksen ahmimiskäyttäytymiseen tässä hiirimallissa. |
| Tiivistelmä EN: | The growing interest towards psychedelics such as lysergic acid diethylamide (LSD) in treating a plethora of psychiatric disorders has not overlooked the treatment of substance abuse disorders. Current data show preliminary positive results in using LSD in treating different types of substance abuse disorders, including cocaine, nicotine and alcohol addictions. Regarding alcoholism, LSD has been reported to produce abstinence from alcohol for up to 6-12 months following only one LSD session in some patients. Unfortunately, these results are complicated to decipher, and the underlying mechanisms are largely unknown. In our mouse model we studied how a single LSD injection affects binge drinking behavior. We used sucrose binge drinking to model reward-taking behavior, which is one of the hallmark behaviors related to addictions. Our research was conducted to see if LSD induces its previously observed effects on binge drinking by affecting reward-taking behavior and thus possibly inducing changes in the reward system. LSD treatment (0.05 and 0.1 mg/kg, i.p.) acutely reduced sucrose binge drinking behavior, but the behavior also returned to the prior levels within one week. Despite the apparent acute decrease in binge drinking behavior, the differences between the treatments were not statistically significant. Therefore, also gross changes in the reward system were considered unlikely. However, the mere i.p. injection (10 ml/kg) induced an unexpected effect on water intake. We observed a significant peak in water intake on the injection day, that then returned to previous levels by the following day. These results prompted our follow-up study, which showed that an injection, be it saline or LSD, caused this peak in water intake. These effects were diminished if injections were given on consecutive days, but even a day or two between was sufficient to re-induce an increase in water ingestion again. Since we were able to remove the aforementioned effects on water intake with repeated saline injections and they did not return when LSD was given, we concluded that they can be attributed to the injection procedure. Our main finding was that a single LSD injection does not have any significant acute effect on sucrose binge drinking behavior in this mouse model. |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | ahmimiskäyttäytyminen, humalahakuinen juominen, LSD, palkkiojärjestelmä, psychedelics, psykedeelit |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/items/ced8124a-f8b8-401e-a9ca-a95a21fd6... |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 20.11.2024 |