Tulokset kategoriasta menetelmat hakusanalla Kirjallisuuskatsaus. Takaisin
Kirjallisuuskatsaus sarjoittaiseen päänsärkyyn ja sen itsehoitokeinoihin, sekä kyselytutkimussuunnitelma hoitokeinojen koettujen vaikutusten tutkimiseksi (Sakari Rusanen, 2016)
| Oppiaine: | Lääketiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Syventävien opintojen opinnäytetyö |
| Laitos: | Farmasian laitos |
| Tiedekunta: | Terveystieteiden tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Itä-Suomen yliopisto |
| Tiivistelmä: | Sarjoittainen päänsärky on yleisin harvinaisista trigeminaalisten autonomisten neurovaskulaaristen päänsärkyjen oireyhtymistä. Sairauden elinikäinen esiintyvyys väestössä on n. 1/1000 ja se on miehillä yleisempää. Kuvaileva nimi viittaavaa sairauden tyypilliseen esiintymismuotoon: äärimmäisen voimakas, äkillisesti alkava ja loppuva toispuoleinen päänsärky iskee hoitamattomana minuuteista tunteihin kestävinä kohtauksina, jotka voivat toistua useita kertoja vuorokaudessa. Päänsäryn lisäksi kohtauksiin liittyy joukko muita, pääosin neurologisia oireita. Episodisessa tautimuodossa kohtaukset toistuvat muodostaen viikkoja, jopa kuukausia kestäviä sarjoja, joiden välillä on yli kuukauden kestäviä oireettomia jaksoja. Kroonisessa muodossa oireettomat jaksot kestävät alle kuukauden tai niitä ei ole lainkaan. Sairauden etiologia on merkittäviltä osin tuntematon, mutta joitakin patofysiologisia mekanismeja tunnetaan. Sairaus on osin perinnöllinen. Sarjoittainen päänsärky voidaan Suomessa luotettavasti diagnosoida vain erikoissairaanhoidossa, mutta sairauden hoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Sairauden hoito jaetaan kohtausten akuuttihoitoon ja kohtausten ehkäisyhoitoon. Akuuttihoidossa vahvinta näyttöä on hapen ja suonensisäisten triptaanien tehosta, ehkäisyhoidossa verapamiilista ja kortikosteroideista. Mikäli lääkehoidot ovat osoittautuneet riittämättömiksi tai sopimattomiksi, voidaan sarjoittaisen päänsäryn hoitamisessa turvautua myös kirurgisiin keinoihin, joista selkeintä näyttöä on takaraivohermon neuromodulaatiosta. Sopivin hoitokeino löytyy vain kokeilemalla. Vaihtoehtoisina hoitomuotoina sarjoittaisen päänsäryn estohoidossa erityisesti klassisiksi psykedeeleiksi luokiteltavilla psilosybiinisienillä ja LSD:llä koetaan kolmen retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella olevan selkeästi paitsi muita itsehoitokeinoja, myös tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampi vaikutus. LSD-analogi BOL-148:lla (2-bromo-LSD) on tehty pieni kliininen tutkimus, jossa sen estohoitovaikutuksen koettiin vastaavan kyseltutkimuksissa kuvailtua LSD:n vaikutusta. Kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella hieman tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampaa estohoitovaikutusta koetaan olevan myös psykedeelisiä ergoliineja sisältävillä siemenillä. Psykedeelien käyttö kohtaushoitokeinona on harvinaisempaa, mutta kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella psilosybiini koetaan hengitettävän hapen veroiseksi kohtaushoitokeinoksi. Vaikutusta koettiin olevan myös ei-psykedeelisillä annoksilla ja ei-psykedeelinen BOL-148 koettiin yhtä tehokkaaksi kuin psykedeeliset aineet. Haittavaikutukset koettiin vähäisiksi. Olemassaolevat tutkimukset aiheesta ovat hyvin alustavia, mutta toisaalta niistä saadut tulokset ovat lupaavia ja tämän vuoksi lisätutkimus on aiheellista. Huolellisen kirjallisuuskatsauksen jälkeen esitellään laatimani kyselytutkimussuunnitelma eri hoitokeinojen koettujen vaikutusten tutkimiseksi. Vaihtoehtoisina hoitomuotoina sarjoittaisen päänsäryn estohoidossa erityisesti klassisiksi psykedeeleiksi luokiteltavilla psilosybiinisienillä ja LSD:llä koetaan kolmen retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella olevan selkeästi paitsi muita itsehoitokeinoja, myös tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampi vaikutus. LSD-analogi BOL-148:lla (2-bromo-LSD) on tehty pieni kliininen tutkimus, jossa sen estohoitovaikutuksen koettiin vastaavan kyseltutkimuksissa kuvailtua LSD:n vaikutusta. Kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella hieman tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampaa estohoitovaikutusta koetaan olevan myös psykedeelisiä ergoliineja sisältävillä siemenillä. Psykedeelien käyttö kohtaushoitokeinona on harvinaisempaa, mutta kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella psilosybiini koetaan hengitettävän hapen veroiseksi kohtaushoitokeinoksi. Vaikutusta koettiin olevan myös ei-psykedeelisillä annoksilla ja ei-psykedeelinen BOL-148 koettiin yhtä tehokkaaksi kuin psykedeeliset aineet. Haittavaikutukset koettiin vähäisiksi. Olemassaolevat tutkimukset aiheesta ovat hyvin alustavia, mutta toisaalta niistä saadut tulokset ovat lupaavia ja tämän vuoksi lisätutkimus on aiheellista. Huolellisen kirjallisuuskatsauksen jälkeen esitellään laatimani kyselytutkimussuunnitelma eri hoitokeinojen koettujen vaikutusten tutkimiseksi. |
| Tiivistelmä EN: | Cluster headache is the most common trigeminal autonomic cephalalgia. Lifetime prevalence is about 1/1000 and men are more commonly affected. The name describes the typical form of the illness. When untreated, an excruciatingly severe unilateral headache occurs several times per day accompanied by certain neurological symptoms. The symptoms begin and end suddenly lasting from minutes to hours. In the episodic form of the illness the attacks occur several times per day for months, with a yearly symptomless period of spontaneous remission of at least a month. In the chronic form there are no periods of spontaneous remission or the remission periods last for less than a month. The etiology of the illness is mostly unknown but there are some known pathophysiological mechanisms. The illness is partly hereditary. In Finland, cluster headache can be reliably diagnosed only in specialist health care but the treatment can be administered and followed in primary health care. There are acute and preventive treatments. According to scientific evidence, acute treatment with oxygen and triptans is the most recommended while using verapamil and corticosteroids is the most recommended form of preventive treatment. Surgical treatments can be attempted if medication proves ineffective or unsuitable. Neuromodulation of the occipital nerve is the most recommended form of surgical treatment. The most suitable treatment method can only be found by trial and error. According to three retrospective questionnaire studies, using certain classical psychedelics (psilocybin mushrooms or LSD) as an alternative form of preventive medication is perceived more effective than other forms of alternative or ordinary preventive treatment. A small clinical study using the LSDanalogue BOL-148 (2-bromo-LSD) shows the preventive effect of BOL-148 to be similar to the perceived effect of LSD in the questionnaire studies. Also, according to two retrospective questionnaire studies, using seeds containing psychedelic ergolines is perceived as slightly more effective than ordinary preventive treatments. Using psychedelics in acute treatment is not as common, but according to two retrospective questionnaire studies, psilocybin mushrooms are perceived as effective as oxygen. Therapeutic effect was perceived also with non-psychedelic doses and the non-psychedelic BOL-148 was perceived as effective as the psychedelic substances. Side effects were perceived to be minor. The existing scientific studies concerning the use of psychedelics as an alternative form of medication are preliminary but the results are promising and more studies are needed to further examine the subject. After a thorough review of the literature, a questionnaire study on the subject is introduced. According to three retrospective questionnaire studies, using certain classical psychedelics (psilocybin mushrooms or LSD) as an alternative form of preventive medication is perceived more effective than other forms of alternative or ordinary preventive treatment. A small clinical study using the LSDanalogue BOL-148 (2-bromo-LSD) shows the preventive effect of BOL-148 to be similar to the perceived effect of LSD in the questionnaire studies. Also, according to two retrospective questionnaire studies, using seeds containing psychedelic ergolines is perceived as slightly more effective than ordinary preventive treatments. Using psychedelics in acute treatment is not as common, but according to two retrospective questionnaire studies, psilocybin mushrooms are perceived as effective as oxygen. Therapeutic effect was perceived also with non-psychedelic doses and the non-psychedelic BOL-148 was perceived as effective as the psychedelic substances. Side effects were perceived to be minor. The existing scientific studies concerning the use of psychedelics as an alternative form of medication are preliminary but the results are promising and more studies are needed to further examine the subject. After a thorough review of the literature, a questionnaire study on the subject is introduced. |
| Yhdiste: | LSD, BOL-138, LSA, psilosybiinisienet |
| Aihe: | Sarjoittainen päänsärky |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | alternative, BOL-148, cluster, headache, LSA, LSD, mushroom, psilocin, psilocybin, psilosiini, psilosybiini, psilosybiinisienet, psychedelic, psykedeeli, päänsärky, sarjoittainen, sienet, treatment, vaihtoehtohoidot |
| URL: | http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20170068/ |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
MDMA-avusteisen psykoterapian vaikuttavuus ja psyykkinen turvallisuus (Teo Ajantaival, 2017)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Psykologian ja logopedian osasto |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | MDMA:ta (3,4-metyleenidioksimetamfetamiini) käytettiin psykoterapian apuna ennen kuin MDMA:n viihdekäyttö “ekstaasin” muodossa johti sen kriminalisaatioon Yhdysvalloissa vuonna 1985. MDMA:lla on kuitenkin yhä ajateltu olevan psykoterapiatilanteelle hyödyllisiä vaikutuksia sosioemotionaaliseen prosessointiin. Tutkimus MDMA-avusteisen psykoterapian (MDMA-AP) soveltumisesta pitkäkestoisen, hoitoresistentin, traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) hoitoon on etenemässä Yhdysvalloissa kolmannen vaiheen kliinisiin tutkimuksiin, ja hoitomuodolle pyritään saamaan myös Euroopan lääkeviraston hyväksyntä. Tässä työssä arvioitiin MDMA-AP:n vaikuttavuutta sekä psyykkistä turvallisuutta. Tutkimusaineistona käytettiin kliinisiä ja kokeellisia tutkimuksia puhtaan MDMA:n vaikutuksista ihmisillä rajoittuen viimeisten kymmenen vuoden aikana julkaistuihin, placebo-kontrolloituihin kaksoissokkotutkimuksiin sekä näihin pohjaaviin seuranta- ja analyysijulkaisuihin. MDMA-avusteisen psykoterapian todettiin olevan vaikuttavuudeltaan lupaava hoitomuoto ainakin pitkäkestoisen, hoitoresistentin PTSD:n hoitoon. Monituntiset MDMA-AP-tapaamiset vaativat kuitenkin sekä terapeuteilta että potilailta suurempaa sitoutumista ja jaksamista kuin perinteisen pituiset tapaamiset, ja terapeuttien roolista MDMA-AP:n vaikuttavuudessa tarvitaan lisätietoa. Puhtaalla MDMA:lla ei todettu kontrolloiduissa olosuhteissa olleen vakavia tai pysyviä psyykkisiä haittavaikutuksia tutkimuksissa käytetyillä kerta-annoksilla (<= 125 mg). Myös fysiologiset vaikutukset olivat enimmäkseen lieviä ja itsestään ohimeneviä sekä hyvin ennustettavia. Huomattavimmat riskit MDMA-AP- hoitoon osallistumisessa saattavat olla kardiovaskulaarisia. MDMA-AP:n ei todettu altistavan laittomien aineiden ongelmakäytölle tutkimusolosuhteiden ulkopuolella, vaan onnistunut hoito ennemmin suojaa siltä. |
| Tiivistelmä EN: | MDMA (3,4-methylenedioxymethamphetamine) was used as an adjunct to psychotherapy before recreational use of MDMA in the form of “ecstasy” led to its criminalization in the U.S. in 1985. However, MDMA has still been thought to have psychotherapeutically beneficial effects on socioemotional processing. Research into MDMA-assisted psychotherapy (MDMA-AP) for chronic, treatment-resistant post-traumatic stress disorder (PTSD) is moving into Phase III clinical trials in the U.S., and the approval of European Medicines Agency will also be sought. The purpose of this thesis was to assess the efficacy and psychological safety of MDMA-AP. Source material included, and was limited to, placebo-controlled & double-blind clinical (and experimental) studies of pure MDMA’s effects in humans, as well as follow-up and analysis studies based on them, from the last decade. The efficacy of MDMA-AP was found promising at least for chronic, treatment-resistant PTSD. However, MDMA-AP meetings that last for many hours do require, both from the therapists and the patients, more commitment and stamina than meetings of traditional length, and more research is needed on the role of therapists in MDMA-AP’s efficacy. Pure MDMA in a controlled setting was not found to have severe nor non-transient adverse psychological effects in the single doses (<= 125 mg) used in the studies. Physiological effects were also mostly mild, transient, and highly predictable. The most considerable risks in participating in MDMA-AP treatment might be cardiovascular. MDMA-AP was not found to predispose the participants to problem use of illegal substances outside the research setting; rather, successful treatment protects from it. |
| Yhdiste: | MDMA |
| Aihe: | PTSD, haitallisuusarvio |
| Menetelmät: | kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | MDMA, psykoterapia, psyykkiset vaikutukset, PTSD, turvallisuus, vaikuttavuus |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psykedeelikulttuurin virtauksia Suomessa 1960-luvulta nykypäivään (Pia Sellge, 2008)
| Oppiaine: | Sosiaalipolitiikka |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Sosiaalitieteiden laitos |
| Tiedekunta: | Valtiotieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Ensikosketuksen aihepiiriini sain 12-vuotiaana, kun lainasin kirjastosta Jarkko Laineen toimittaman 3 antologian Underground. Se sisälsi Laineen valaisevan esipuheen lisäksi yhdysvaltalaisista underground-lehdistä suomennettuja artikkeleja. Aivan koko kirjan sisältö ei minulle auennut, mutta hämmennyin erityisesti sellaisista toteamuksista kuin: ”Suhtaudumme myönteisesti huumausaineiden vaikutukseen ihmismieleen ja -ruumiiseen.” (Berkley Barb -lehti 1969) ja ”Huumausainekulttuuri on vallankumouksellinen uhka plastiikkiselle wasp-amerikalle” (Rubin 1969). Minulle oli nimittäin uusi ajatus, että olisi olemassa jokin huumekulttuuri tai että huumeilla yleensä saattaisi olla muitakin vaikutuksia ihmisiin kuin välitön riippuvuus ja rappio. Kiinnostuin siis 1960-luvun vastakulttuurista ja psykedeelisten aineiden käytöstä sen piirissä. Myöhemmin mielenkiintoni on laajentunut aihepiiriin yleisemminkin kuin vain historiallisesta näkökulmasta. Erityisesti minua on askarruttanut, mikä saa melko tavallisen oloiset ja elämässään pärjäävät ihmiset kiinnostumaan aineista, vaikka käyttöön liittyy erilaisia psyykkisiä ja sosiaalisia riskitekijöitä. Haluaisinkin lähteä selvittämään tässä kandidaatin tutkielmassani suomalaisesta näkökulmasta, miten psykedeelisten aineiden käyttökulttuuri on maassamme syntynyt, ja millainen se on nykyään. Onko olemassa yhtenäistä käyttökulttuuria? Millaisia kokemuksia tavoitellaan ja vastaavatko käytännön kokemukset odotuksia? Onko käytöllä ollut vaikutuksia käyttäjien muuhun elämään? Työni otsikossa käytän sanaa virtauksia, koska epäilen, että historiallinen näkökulmani saattaa olla yksiulotteinen rajallisten lähteiden vuoksi. Nykyaikaa käsittelevässä luvussa olen tietoisesti rajannut päälähteekseni ainoastaan yhden internetin keskustelupalstan. Tarkemmin tätä rajaustani ja sen mahdollisia seurauksia käsittelen luvussa 4.2. Erityisesti tekstini historiaosuuksissa käytän käsitteitä vastakulttuuri ja underground. Vastakulttuurille on annettu eri aikoina erilaisia merkityksiä (Ala-Ketola 1985, 7-10). Työssäni viittaan sanalla alakulttuureihin, joiden arvot ja normit poikkeavat radikaalisti yleisesti yhteiskunnassa vallitsevista, ja jotka mahdollisesti hakevat tietoista vastakkainasettelua valtakulttuurin kanssa. 60-luvun kontekstissa vastakulttuurilla viitataan useimmiten uusvasemmistolaisuuteen ja hippiliikkeeseen. Sanaa underground voidaan käyttää vastakulttuurin synonyymina tai viittaamaan yleisemmin maanalaiseen, omaleimaiseen ja suurelle yleisölle vieraalta tuntuvaan kulttuuriin. (Ala-Ketola 1985, 7-8, 11.) Käytän sanaa lähinnä jälkimmäisessä merkityksessä viitatessani 60-luvun Suomeen. Tämä siksi, että tutkimukseni kohteena olevat ”underground-ihmiset” eivät niinkään pyrkineet tietoiseen muutokseen yhteiskunnassa kuin tekemään itselleen mieluisia ja jännittäviksi kokemiaan asioita sekä siinä sivussa provosoimaan vanhempaa sukupolvea, jos se vain onnistui. (Lindfors & Salo 1988.) Luvussa kaksi pyrin määrittelemään, mitä ovat psykedeeliset aineet, ja miten ne eroavat muista 4 päihteistä. Käsittelen erikseen tavallisimpia aineita, niiden historiaa, vaikutuksia ja käytön yleisyyttä. Kolmannessa luvussa käsittelen ensin psykedeelisten aineiden käytön kytkeytymistä yhdysvaltalaiseen 1960-luvun vastakulttuuriin. Tästä siirryn suomalaiseen underground-liikkeeseen ja sen edustajien päihteiden käyttöön. Lopuksi yritän selvittää, mitä tapahtui psykedeelikulttuurille Suomessa 60-luvun ja 90-luvun alun välillä. Luvussa neljä tarkastelen aluksi 1990-luvun puolessavälissä alkanutta toista huumeaaltoa sekä viime vuosina suomalaisessa huumetutkimuksessa esiin noussutta viihdekäytön käsitettä. Esittelen myös muiden tutkijoiden näkemyksiä psykedeelikulttuurista. Tämän jälkeen esittelen lähteenä käyttämäni internetin keskustelupalstan ja ryhdyn siellä käytyjen keskustelujen pohjalta tarkastelemaan psykedeelien käyttökulttuuria nykypäivänä. Viidennessä luvussa kokoan yhteen työni pääteemat ja esitän johtopäätökseni. Arvioin, olenko onnistunut vastaamaan tutkimuskysymyksiini ja hahmottelen myös karkeasti, millainen jatkotutkimus aiheesta voisi olla hedelmällistä. |
| Tiivistelmä EN: | - |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus, haastattelu |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | hipit, Psychoactive vault, päihdekulttuuri, vastakulttuuri |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psykedeelinen kokemus riippuvuuden hoidossa (Jari Mustonen ja Teo Ajantaival, 2018)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Syventävien opintojen <span style="background-color:yellow;">kirjallisuuskatsaus</span> |
| Laitos: | Psykologian ja logopedian osasto |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Erilaiset päihderiippuvuudet ovat merkittävä mielenterveyden ongelma. Alkoholin haitat, kuten tapaturmat, aivovammat, tulehdukset, hormonihäiriöt ja univaikeudet, lisääntyvät suorassa suhteessa kulutetun alkoholin määrään. Alkoholi on myös merkittävä työikäisten tappaja. Suomalaisen terveydenhuollon piiriin saapuvista ihmisistä noin 15% on alkoholin ongelmakäyttäjiä (10% naisista ja 20% miehistä). Tupakointi taas on merkittävin kuolleisuuden aiheuttaja, joka voidaan estää. Tupakointi on suhteellisen yleistä Suomessa (23% miehistä, 16% naisista vuonna 2010). Alkoholiriippuvuus ja tupakkariippuvuus on luokiteltu sairauksiksi, joihin on kehitetty useita vieroitushoitomenetelmiä. Tässä katsauksessa keskitytään nyt tutkimusvaiheessa olevaan uuteen hoitomenetelmään, jossa käytetään psykedeelisillä aineilla tuotettavaa psykedeelistä kokemusta vieroittamiseen tähtäävän terapian tukena. Kirjallisuus tuntee useita eri aineita, jotka tuottavat luotettavasti psykedeelisen kokemuksen. Näistä aineista tässä katsauksessa keskitytään erityisesti psilosybiiniin ja ayahuascaan, sillä niihin liittyvä kirjallisuus on laadullisesti korkeatasoisinta ja tutkimuksia on enemmän. Sekä psilosybiini että ayahuasca (kuten muutkin psykedeelit) toimivat 5-HT2AR-agonisteina, jonka arvellaan olevan näiden aineiden keskeisin psykotrooppinen vaikutusmekanismi. Ayahuascan voidaan ajatella olevan dimetyylitryptamiinin (DMT) oraalisesti aktiivinen muoto, jolla on pitkä historia Amazonin alkuperäiskansojen keskuudessa. Se valmistetaan sekoittamalla kahta kasvia: shamaanikahvikin (Psychotria viridis) lehdet sisältävät DMT:tä, ja amazoninajahuaskaliaanin (Banisteriopsis caapi) kuori sisältää monoamiinioksidaasia (MAO) inhiboivia aineita. Tavanomaisissa oloissa MAO hajottaa DMT:n ennen kuin tämä ehtii toimia psykoaktiivisesti. Ayahuasca nautitaan tavallisesti edellisten kasvien osista valmistettuna “teenä.” Psilosybiiniä taas saadaan perinteisesti madonlakkien (Psilocybe) suvun sienistä. Kasviperäisiä psykedeelejä on käytetty ennen kirjoitettua historiaa ja käytetään yhä hoitotarkoituksiin monissa alkuperäiskulttuureissa. Tässä katsauksessa käsiteltyjen 5-HT2AR-agonististen aineiden yhteydessä raportoidaan ilmiötä, jota kutsutaan “psykedeeliseksi kokemukseksi.” (Ilmiön nimi ei ole vakiintunut kirjallisuudessa. Siitä käytetään ainakin termejä “psykedeelinen kokemus” ja “mystinen kokemus”. Lisäksi kokemuksen tuottaviin aineisiin viitataan termeillä “hallusinogeeni”, “enteogeeni” ja “psykointegraattori.” Tässä katsauksessa käytetään selkeyden vuoksi termejä “psykedeelinen kokemus” ja “psykedeeli.”) 5-HT2AR-agonistit poikkeavat tavanomaisista farmakoterapioiden lääkkeistä siinä, että niillä on havaittu kykyä auttaa riippuvuuteen monessa eri aineluokassa (nikotiini, alkoholi, opiaatit), mahdollisesti psykedeelisen kokemuksen välittämänä. |
| Tiivistelmä EN: | - |
| Yhdiste: | ayahuasca, psilosybiini |
| Aihe: | alkoholismi, riippuvuus, tupakkariippuvuus |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | mystinen kokemus, psykedeelinen kokemus |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Katsaus psykedeelien ja MDMA:n käyttöön liittyviin psykososiaalisiin riskeihin ja keinoihin ehkäistä niitä (Juulia Järvenpää, 2019)
| Oppiaine: | Sosiaalityö |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatintutkielma |
| Laitos: | Sosiaalitieteiden laitos |
| Tiedekunta: | Valtiotieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tavoitteet. Tarkoituksenani on kartoittaa eräiden psykedeelien ja MDMA:n itsenäiseen käyttöön liittyviä riskitekijöitä sekä keinoja ehkäistä näitä riskejä. Itsenäisellä käytöllä tarkoitan sellaista käyttöä, joka ei tapahdu esimerkiksi valvotuissa tutkimusolosuhteissa, vaan käyttäjä ottaa ainetta niin sanotusti omin päin. Päihdehuolto on rakentunut pitkälti riippuvuuksien hoidon ympärille, eivätkä tässä tutkielmassa käsitellyt aineet nykytiedon valossa aiheuta ainakaan fyysistä riippuvuutta. Näillä aineilla voi kuitenkin olla muita ongelmia, joita päihdehuollon työntekijät ymmärtävät ja tuntevat huonosti. Tutkielman tavoitteena onkin lisätä ymmärrystä aihepiiriä kohtaan, ja nostaa pohdittavaksi sitä, pitäisikö päihdetyötä kehittää niin, että sopivia palveluita olisi tarjolla myös psykedeelejä ja MDMA:ta käyttäville henkilöille. Menetelmät. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus. Tulokset ja johtopäätökset. Psykedeelejä ja MDMA:ta käytetään usein muista päihteitä poikkeavilla tavoilla, ja käyttö voi liittyä itsetutkiskeluun tai tavoitteena voi olla erilaisten mielenterveysongelmien omahoito. Haitat voivat olla joko akuutteja eli vaikutuksen aikana ilmeneviä tai vasta jälkikäteen ilmeneviä. Akuuteista haitoista yleisin ovat vaikeat ja epämiellyttävät kokemukset, joiden hoidoksi riittää pääsääntöisesti rahoitteleva puhe ja turvallisen ympäristön takaaminen. Psykedeelit voivat tuottaa mystisiä ja uskonnollisluonteisia kokemuksia, minkä vuoksi ne saattavat laukaista myös niin sanottuja spirituaalisia kriisejä. Tällaiset kriisit voivat kestää myös akuutin vaikutuksen lakattua tai alkaa vasta akuutin vaikutuksen lakattua. MDMA lisää monilla halukkuutta fyysisesti intiimiin sosiaaliseen kanssakäyntiin. Käyttäjien tulisi olla tietoisia tästä, sillä väärässä seurassa tapahtuva intiimi kanssakäyminen voi johtaa epämiellyttäviin kokemuksiin. MDMA:lla on yhteyksiä myös lisääntyneeseen impulsiivisuuteen, vaikkei syy-seuraussuhdetta ole kyetty tutkimuksissa osoittamaan. Faktoihin perustuva päihdevalistus sekä kokemusten jäsentelemiseen auttava keskusteluapu voivat olla tehokkaita keinoja ehkäistä psykedeelien ja MDMA:n aiheuttamia ongelmia. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | LSD, MDMA, psilosybiini |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | ekstaasi, haittojen vähentäminen, MDMA, psykedeelit, päihdehuolto, päihdetyö, sosiaalityö |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psilosybiini - terapeuttisen potentiaalin juurilla, Katsaus psilosybiinitutkimuksen nykytilaan metodologian kautta (Anna-Riikka Vehviläinen, 2018)
| Oppiaine: | Farmakologia ja toksikologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Syventävä opinnäytetyö |
| Laitos: | Lääketieteen laitos / Farmakologia ja toksikologia |
| Tiedekunta: | Terveystieteiden tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Itä-Suomen Yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tiivistelmä: Tutkielmani tarkoitus on kartoittaa psilosybiiniä pääasiallisena tutkimuskohteenaan soveltaneiden kliinisten tutkimusten nykytilaa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Katsaus käsittelee erityisesti psilosybiinitutkimuksen metodologiaa. Tavoitteenani on tutkimuksen luonteen havainnoinnin lisäksi tuoda esiin mahdollisia ongelmakohtia sekä selvittää asetelmia, joiden kautta tutkimusta on toteutettu. Psilosybiinin terapeuttista potentiaalia tarkasteltiin jo 50–60-luvulla, mutta uutta tietoa ei juuri saatu ennen viime vuosikymmentä psykedeelien kriminalisoinnin vuoksi. Viitteet psilosybiinin mahdollisista hyödyistä monien nykylääketieteen keinoin haasteellisiksi koettujen sairauksien hoidossa ovat korostaneet tarvetta jatkotutkimuksille ja näin ollen myös hyödynnettyjen menetelmien tarkastelu kuvautuu tarkoituksenmukaisena. Kirjallisuuskatsauksen perusteella nykytutkimuksen voidaan todeta keskittyneen kapealle alalle tutkimuskohteiden rajautuessa kolmeen ryhmään: masennuksen hoitoon, vakavaan sairauteen liittyvän masennuksen ja/tai ahdistuksen hoitoon sekä riippuvuuskäyttäytymiseen. Toteutettujen psilosybiinitutkimusten määrä oli vähäinen ja osallistujille asetetuissa kriteereissä, annosteluissa, asetelmissa sekä havainnointimenetelmissä ilmeni puutteita objektiivisuuden suhteen: koehenkilöille oli asetettu tarkat hyväksymiskriteerit johtaen eriarvoiseen asemaan suhteessa valtaväestöön, annostelua ei tosiasiallisesti oltu sokkoutettu eikä asetelma ollut satunnaistettu yhdenkään tutkimuksen kohdalla. Toteutustavoista löytyvät yhtäläisyydet viittaavat jo osittain muodostuneisiin vakiintuneisiin käytäntöihin. Katsaukseni pohjalta voidaan todeta lisätutkimusten olevan tarpeen tarkempien johtopäätelmien tekemiseksi. Katsaukseni perusteella voidaan kuitenkin todeta jatkossa tarvittavan lisäresursointia riittävän kattavien menetelmien sekä erityisesti tutkimusasetelmien kehittämisen suhteen. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | psilosybiini |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Systemaattinen kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | kliininen tutkimus, metodologia, psilosybiini |
| URL: | http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20181156/ |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psykedeelien hoitopotentiaali (Olga Peus, 2020)
| Oppiaine: | Sairaanhoitaja |
| Opinnäytetyön tyyppi: | opinnäytetyö |
| Laitos: | Ammattikorkeakoulu |
| Tiedekunta: | Sosiaali- ja terveysala |
| Korkeakoulu: | Jyväskylän ammattikorkeakoulu |
| Tiivistelmä: | Psykedeelien hoitopotentiaali psykiatristen sairauksien hoidossa on noussut esille 2000-luvulla. Opinnäytetyssä kartoitettiin psykedeelien vaikutuksia ja mahdollista hoitopotentiaalia, unohtamatta psykedeelien käyttöriskiä ja lainsäädännön rajoitteita. Tarkoitus oli selvittää psykedeelien vaikutusta ja tavoitteena jakaa tietoa psykedeeleista ja niiden vaikutuksista sairaanhoitajille. Kirjallisuuskatsauksen aineiston keruu tehtiin hyödyntäen eri tietokantoja (Medic, CINAHL) Myös manuaalista tiedonhakua tehtiin. Kirjallisuuskatsaukseen valitut julkaisut on haettu neljän kriteerin perusteella. Näitä kriteereitä ovat hakusanoilla löydetyt tulokset tietokannoista, julkaisuajankohta, suomenkielinen ja englanninkielinen julkaisu ja yhteys tutkimuskysymykseen. Aineistosta on otettu esille tärkeimmät asiat, jotka kuuluvat aihepiiriin. Ne on esitetty tutkielmassa tiivistetyssä muodossa. Tuloksissa esiteltiin tutkittavien aineiden vaikutuksia, sivuvaikutuksia ja ei toivottuja vaikutuksia. Lainsäädännön ja farmakologisen luokittelun välille tuli esille iso ristiriita. Kliinisissä tutkimuksissa psykedeelien käyttöä pidettiin turvallisena hallituissa olosuhteissa, kun taas Suomen lainsäädännössä ne luokitellaan erittäin vaarallisen- tai vaaralliseen luokkaan. Maailmalla tälläkin hetkellä jatketaan psykedeelien tutkimusta hoidollisessa tarkoituksessa. Alustavan näytön perusteella psykedeeleilla on positiivinen vaikutus masennuksen, ahdistuksen, kivun ja riippuvuuksien hoitoon. |
| Tiivistelmä EN: | The therapeutic potential of psychedelics has emerged in the 21st century. This study delved into the effects of psychedelics and their treatment potential, also taking into consideration the risks of using psychedelics and the limitations of current legislation. The aim was to analyze the positive and negative effects of using psychedelics as a treatment and to share this information with nurses. The source material was collected using various databases (Medic, CINAHL) and manual information retrieval. The publications selected for the source material have been selected based on four criteria: i) database results using specified keywords, ii) the time of publication, iii) publication in Finnish or English, and iv) relevance to the research question. The results highlight the effects (including undesirable side effects) of the examined substances. Furthermore, there was a major discrepancy between the current legislation and the pharmacological classification. In clinical trials, the use of psychedelics is considered safe under controlled conditions, while Finnish legislation classifies them as a dangerous or extremely dangerous substance. Research into the use of psychedelics for therapeutic purposes is still an ongoing process. Preliminary evidence suggests that psychedelics have a positive effect on the treatment of depression, anxiety, pain, and addictions. |
| Yhdiste: | MDMA, DMT, ayahuasca, psilosybiini, LSD |
| Aihe: | psykedeelit |
| Menetelmät: | kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | #DMT #LSD #MDMA #psykedeelit #masennus #masennuksenhoito |
| URL: | https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/354136/Opinnaytetyo... |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Mystiset kokemukset aivotutkimuksen näkökulmasta (Liisa Vaalasranta, 2020)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Psykologian oppiaine |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Mystiset kokemukset ovat harvinaislaatuisia kokemuksia, joita kuvaa vähentynyt tietoisuus itsestä ja voimakkaat yhteyden kokemukset ympäröivän maailman tai jonkin itseä suuremman voiman kanssa. Mystisiä kokemuksia pidetään yleensä hyvin merkityksellisinä, jopa elämän- ja maailmankatsomusta mullistavina kokemuksina, ja niille annetaan usein hengellisiä merkityksiä. Mystisten kokemusten aivoperustaa on pyritty tutkimaan kartoittamalla tiettyjen aivotoiminnan häiriöiden yhteydessä ilmeneviä hengellisiä kokemuksia sekä hengellisen harjoittamisen aikaisia aivotapahtumia. Viime vuosina kiinnostavaa uutta tietoa mystisiin kokemuksiin liittyvistä aivotoiminnan muutoksista on saatu aiheuttamalla tällaisia kokemuksia niin kutsuttujen psykedeelisten aineiden avulla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on luoda katsaus ajankohtaisiin teorioihin ja tutkimusnäyttöön mystisten kokemusten aikaisista aivotapahtumista. Mystisten kokemusten fenomenologiset piirteet viittaavat tunne- ja kehollista tietoa käsittelevien aivoalueiden rooliin näissä kokemuksissa, ja osalla näiden aivoalueiden toimintahäiriöistä kärsivistä ihmisistä esiintyy poikkeavia kehollisia kokemuksia, jotka saatetaan tulkita hengellisiksi tai mystisiksi. Sekä kokeneet meditaation harjoittajat että psykedeelisten aineiden vaikutuksen alla olevat henkilöt kuvaavat mystisen ykseyskokemuksen piirteet täyttäviä kokemuksia. Meditaation ja psykedeelisten aineiden piirissä tehdyn aivokuvantamistutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että mystisiin kokemuksiin saattaa liittyä aivojen lepotilaverkoston toiminnan muuttuminen tällaisten kokemusten aikana. Meditaatiotutkimuksessa lepotilaverkoston vähentynyt aktivaatio on yhdistetty mielen vaeltamisen lakkaamiseen meditatiivisen tilan aikana. Psykedeelisissä tiloissa lepotilaverkoston toiminnan vaimeneminen ja konnektiivisuuden heikentyminen on yhdistetty itsen katoamisen kokemuksiin. Lisäksi alustavaa tutkimusnäyttöä on lepotilaverkoston ja niin kutsuttujen tehtäväsuuntautuneiden aivoverkostojen keskinäisten suhteiden muuttumisesta mystisten ykseyskokemusten aikana. Meditaation harjoittaminen on pitkällinen prosessi, johon liittyy monia hienovaraisia muutoksia kokemuksessa ja aivotoiminnassa, joiden aivoperustan tutkiminen laboratorio-oloissa on haastavaa. Psykedeelisten aineiden avulla pystytään kuitenkin melko luotettavasti aiheuttamaan täysimittaisia mystisiä kokemuksia laboratorio-oloissa, mikä saattaa avata uuden oven näiden kokemusten aivoperustan tutkimiseen. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | LSD, psilosybiini |
| Aihe: | Mystiset kokemukset aivotutkimuksen näkökulmasta |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | aivotoiminnan häiriöt, aivotutkimus, hengellinen harjoittaminen, mystiset kokemukset, psykedeeliset aineet |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psilosybiinin hyödyntäminen masennus- ja ahdistushäiriöiden hoidossa (Anni Karjala, 2019)
| Oppiaine: | Lääketiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | gradu |
| Laitos: | Lääketieteen laitos / Psykiatria |
| Tiedekunta: | Terveystieteiden tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Itä-Suomen yliopisto |
| Tiivistelmä: | Psilosybiini on useissa Psilocybe-suvun sienilajeissa esiintyvä hallusinogeeni. Sitä syntetisoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1958. Syntetisoinnin jälkeen psilosybiiniä tutkittiin aktiivisesti viime vuosituhannen keskivaiheilla masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, kunnes sen käyttö kiellettiin runsaan viihdekäytön vuoksi lailla 1970-luvulla. Kliiniset tutkimukset on kuitenkin 2000-luvun alkupuolella käynnistetty uudelleen. Tässä katsauksessa aineistona käytettiin vuoden 1980 jälkeen psilosybiinillä toteutetettuja kliinisiä tutkimuksia. Mukaan otettiin myös joitain tutkimuksia, joissa psilosybiinin vaikutuksia oli tutkittu terveillä koehenkilöillä. Katsauksen perusteella psilosybiini on potentiaalinen, mutta vielä hyvin vähän tutkittu hoitomuoto masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Psilosybiini on valikoiduille koehenkilöille valvotuissa olosuhteissa annosteltuna turvallinen aine, eikä tutkimuksissa tullut esiin vakavia haittavaikutuksia. Yleisimpiä psilosybiinin käytön riskejä näyttäisivät kirjallisuuden perusteella olevan erilaiset annostelun jälkeen aiheutuvat aistiharhat. Kaikissa kliinisissä tutkimuksissa saatiin yhdellä tai kahdella psilosybiini annoksella lupaavia alustavia tuloksia masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa. Oireilu väheni, ja vaikutus kesti keskimäärin useita viikkoja. Mahdolliseksi toimintamekanismiksi nousi tutkimusten perusteella psilosybiinin vaikutus aivojen lepotilajärjestelmän toimintaan serotoniinireseptori 5-HT2A:n kautta. Useimmista tutkimuksista kuitenkin puuttui kontrolliryhmä ja otoskoot olivat pieniä. Tutkimukset eivät olleet randomoituja tai plasebo-kontrolloituja, eikä niiden luotettavuus täten ollut hyvä. Lisäksi seuranta-ajat olivat lyhyitä, joten pitkäaikaisia vaikutuksia tai pitkäaikaishaittoja ei näiden tutkimusten perusteella vielä voida arvioida. Tulosten varmistamiseksi tarvitaan siis vielä lisää randomoituja kontrolloituja kokeita, sekä seurantatutkimuksia. Psilosybiini on vaikutuksiltaan lupaava uusi masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden hoitomuoto. Ainutlaatuista muihin lääkehoitoihin verrattuna on sen harvoin tapahtuva annostelu, ja pitkäkestoinen vaikutus. Runsaasti lisää laadukkaita tutkimuksiaa kuitenkin tarvitaan, jotta saadaan tietoa psilosybiinin vaikutusmekanismeista, tehosta ja turvallisuudesta. |
| Tiivistelmä EN: | This literature review investigated the use of psilocybin in the use of depression and anxiety disorders. Psilocybin is a serotonergic hallucinogen, that can be found in many species of Psilocybe genus. Psilocybin was first synthetized in 1958. After that it became a subject of eager research for many psychiatric conditions. Due to frequent use outside scientific and medical settings, it was listed as an illegal substance in 1970. This made scientific research difficult, and clinical research ceased for a large part. In the recent decades, the clinical research has started again. This review included clinical research executed after 1980, and preclinical research executed after 1958. Out of anxiety disorders, psilocybin has been investigated for obsessive compulsive disorders and the anxiety in patients with life-threatening cancer. Research investigating the effects of psilocybin in healthy volunteers were also included. Based on the literature, psilocybin seems like a potential treatment option for depression and certain anxiety disorders. In the reviewed literature, no severe adverse events were encountered. Some mild adverse events, such as headache, occurred more frequently. The most common risks of psilocybin use seem to be different kinds of sensations that resemble the effects of psilocybin, but occur long after its intake. Psilocybin relieved depression and anxiety in all of the included studies. In all of the cases, the effects lasted for several weeks. The suggested mechanism of action was the dampening of the default mode network through the serotonin receptor 5-HT2A activation. However, many of the studies lacked a proper control group, and were not double-blinded. The sample sizes were often small, and the duration of follow-up short. More research on the effects and mechanisms of action is still needed. |
| Yhdiste: | psilosybiini |
| Aihe: | masennus, ahdistuneisuushäiriöt |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | ahdistuneisuushäiriöt, masennus, psilosybiini |
| URL: | https://erepo.uef.fi/handle/123456789/20274 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Arutam ilmestyi minulle viidakossa – Shuarien rituaalilaulut heidän maailmankatsomuksensa ilmentäjinä (Lassi Sarlos, 2014)
| Oppiaine: | Kehitysmaantiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | kandidaatintutkielma |
| Laitos: | Geotieteiden ja maantieteen laitos |
| Tiedekunta: | Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tutkielmani tarkoituksena on valottaa itäisen Ecuadorin jívaro-kansoihin kuuluvien shuarien maailmankatsomusta heidän shamanististen rituaalilaulujen ja niihin liittyvän kulttuuriperinnön tulkinnan kautta. Pyrin työssäni hyödyntämään monitieteistä lähestymistapaa käyttäen lähtökohtinani teorioita antropologian, musiikkitieteen ja maantieteen piiristä. Shuarien kulttuurista kattavia yleisteoksia ovat kirjoittaneet pääasiassa antropologit. Heidän keräämän informaation pohjalta sovellan muiden tieteenalojen teorioita tavoitteenani saada selville millä tavoin rituaalilauluihin liittyvät kulttuuriset erityispiirteet ilmentävät shuarien käsitystä maailmasta. Olen kerännyt kenttä-äänittimellä tutkielmaani varten shuarien shamanistisiin puhdistautumisrituaaleihin liittyviä lauluja Ecuadorissa tammi-helmikuussa 2013. Macasin kaupunkia lähellä etnografisesti kerätty musiikillinen aineisto on toiminut innoittajana aikaisempaan kirjalliseen tutkimustietoon tutustumiseen ja teorioiden soveltamiseen. Omakustanteisen harjoitteluopintomatkani tuloksena minulla oli tarve päästä tulkitsemaan lauluihin liittyviä kulttuurisia ilmiöitä. Lähestyin asiaa omista lähtökohdistani ja erikoistumisalastani käsin tutkien aiheeseen liittyvää antropologista, musiikkitieteellistä ja maantieteellistä tiedekirjallisuutta. Yhdistellen teorioita poikkitieteellisesti tulin loppupäätelmään, että rituaalilauluihin kytkeytyvät uskomukset kuvastavat shuarien tapaa katsoa maailmaa monella tapaa. Laulut liittyvät erottumattomasti parannukseen, noituuteen, subjektiivisen ja objektiivisen maailman havainnointiin sekä fyysiseen todellisuuteen luotuihin merkityksiin. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | ayahuasca |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | etnografinen tutkimus, kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | ayahuasca, hengellinen maailmankuva, henkimaailma, myyttinen tila, rituaalilaulu, shamanismi, shuar |
| URL: | https://lassisarlos.wordpress.com/2014/12/04/arutam/ |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Serotonergisten psykedeelien vaikutukset visuaaliseen hahmottamiseen (Mikko Laiho, 2019)
| Oppiaine: | Lääketiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Syventävien opintojen kirjallinen työ |
| Laitos: | Farmakologian laitos |
| Tiedekunta: | ? |
| Korkeakoulu: | Itä-Suomen yliopisto |
| Tiivistelmä: | Hallusinogeneettisiä vaikutuksia aiheuttavat lääkeaineet ovat kiinnostaneet ihmisiä pitkään, sillä ne tarjoavat mahdollisuuksia neurotransmitteritoiminnan tutkimiselle. Kenties tunnetuin hallusinogeeni on serotonergisten psykedeelien ryhmään kuuluva lysergihapon dietyyliamidi (LSD), joka löydettiin 1940- luvulla. LSD-tutkimukset kuitenkin vähenivät 60-luvulta alkaen, sillä sen käyttö kriminalisoitiin ja sen tutkiminen muuttui hankalaksi. Kuitenkin 2000-luvulla näiden lääkeaineiden tutkimustoiminta on näyttänyt elpymisen merkkejä. LSD:n farmakodynamiikka tunnetaan suhteellisen hyvin. Tutkijoilla ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä miten erilaiset visuaaliset vasteet syntyvät. Sekä tutkijat että yksityishenkilöt ovat kiinnostuneita LSD:stä sekä sitä lyhyemmän vaikutusajan omaavan psilosybiinin toiminnasta sen psykoaktiivisten ominaisuuksien vuoksi. Käyn tässä kirjallisuuskatsauksessa läpi mitä tiedetään LSD:n ja psilosybiinin vaikutuksista visuaaliseen hahmotukseen. |
| Tiivistelmä EN: | Psychedelic drugs have intrigued men throughout ages. That is, different types of hallucinations have probably been used among different cultures for various occasions. However, not only do hallucinations offer wide range of different possibilities for understanding complex collaborations of different neurotransmitter systems but they also can be used to discover secrets behind consciousness. This is one of the reasons why Lysergic Acid Diethylamide (LSD) have in increasing amounts gained the interest of today's scientific researchers. Although the number of studies concerning LSD seized in the late sixties due to the illegalization of drug LSD, the 21st century's hallusinogen research has began to show signs of recovery. Originally, the research use of LSD was meant to use it as an antimigrenic. Nowadays, hallusinogens such as LSD and psilocybin are points of great interest in research community due to their consciousness altering properties. That is, psychedelics might offer possible solutions to reveal more about mental disorders. However, whilst the pharmacology of LSD is nowadays known relatively well, the diverse mechanisms which cause the unique wide range of responses are still relatively unknown leaving both scientists and civilians even more fascinated of the effects of this famous drug. |
| Yhdiste: | LSD, psilosybiini |
| Aihe: | Visuaalinen hahmottaminen |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | farmakodynamiikka, farmakologia, LSD, psilosybiini, serotoniinijärjestelmä, visuaalinen hahmottaminen |
| URL: | https://erepo.uef.fi/handle/123456789/21164 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Classical psychedelics and NBOMes as serotonin 2B receptor agonists: Valvulopathogenic signaling pathways and cardiac safety concerns (Elias Roihuvuo, 2022)
| Oppiaine: | General Toxicology |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu |
| Laitos: | Farmasian laitos |
| Tiedekunta: | Terveystieteiden tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Itä-Suomen yliopisto |
| Tiivistelmä: | Klassisiin psykedeeleihin kuuluvat muun muassa psilosybiini, lysergihapon dietyyliamidi (LSD) sekä meskaliini, ja yhdisteitä käytetään edelleen huumausaineina. Niiden kliininen tutkimus on yleistymässä. Suoraan klassisten psykedeelien farmakodynamiikasta johtuneita kuolemantapauksia ei tunneta, kun taas fenetyyliamiinista johdettuihin N-2-metoksibentsyylimuuntohuumeisiin (NBOMe) liittyy useita myrkytyskuolemia. Psykedeelien pääasiallinen vaikutusmekanismi on 5-HT2A-agonismi. Vaikka klassiset psykedeelit vaikuttavat useisiin serotoniinireseptoreihin, ne ovat vähemmän toksisia kuin NBOMe-yhdisteet. Yhdisteitä on siksi arvioitava tapauskohtaisesti. Yli kolme kuukautta kestävä serotoniiniagonistien käyttö on yhdistetty sydämen läppävikoihin. 5- HT2B-agonismi lisää sydänläppien interstitiaalisolujen jakautumista ja fibroosia mm. ERK2- signalointiketjun välityksellä. Tavoitteena oli selvittää kirjallisuudesta, millaisia klassisten psykedeelien ja NBOMe-yhdisteiden vaikutusmekanismit ovat, ja onko näiden yhdisteiden raportoitu aiheuttaneen läppävikoja. Edelleen pyrittiin erittelemään 5-HT1A--ja 5-HT2A - mekanismeja, jotka selittäisivät eroja yhdisteiden neurotoksisuudessa. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, käyttäen pääosin informaatiotieteen menetelmiä. Klassiset psykedeelit meskaliinia lukuun ottamatta olivat 5-HT2B agonisteja. Läppävikatapauksia ei esiintynyt tutkimuksen aineistossa, eikä meskaliinilla teoriassa ole läppävikariskiä. LSD:llä havaittiin hyvin heikkoa aktiivisuutta ERK2-parametrissa. Tämän kliininen merkitys arvioitiin erittäin vähäiseksi, koska LSD:tä käytetään päihteenä tyypillisesti harvoin ja pitoisuudet elimistössä ovat erittäin matalia. Myös psilosybiinin sekä NBOMe-yhdisteiden läppävikariski päihdekäytössä lienee erittäin alhainen, mutta tarkempi mekanismiin pohjautuva ennuste edellyttäisi riskiä ennakoivan ERK2-aktiivisuuden määrittämistä. Tämän tutkimuksen perusteella pidetään epätodennäköisenä, että klassisten psykedeelien käyttö nykyisissä kliinisissä tutkimuksissa kohottaisi läppävikojen riskiä. |
| Tiivistelmä EN: | The use of classical psychedelics such as psilocybin, lysergic acid diethylamide (LSD) and mescaline has continued despite prohibition. Classical psychedelics are becoming more approved as they are entering clinical trials. N-(2-methoxybenzyl) derivatives of phenethylamine (NBOMes) have appeared as designer drugs and caused fatal intoxications — such cases have been associated with classical compounds. Psychedelics are 5-HT2A agonists, but they are distinguished by biased agonism and additional serotonergic mechanisms. Treatment with serotonin agonists for longer than three months has been associated with valvular heart disease (VHD). Mechanistic studies have shown that excess stimulation of the 5- HT2B receptor in valvular interstitial cells (VICs) initiates extracellular regulating kinase 2 (ERK2) signaling leading to a mitogenic response followed by valvular remodeling, compromised function and ultimately VHD. Therefore, classical psychedelics and possibly NBOMes could be valvulopathogens, depending on their 5-HT2B agonism and their intracellular pathways. The aim of the study was to evaluate what are the mechanisms of action and their differences for classical psychedelics and NBOMes based on the current literature. Additionally, neurotoxicity related to 5-HT1A and 5-HT2A agonism was screened. The study question was answered through a systematic literature review, by using methods and orientation originating primarily from information sciences. Several NBOMes and all classical psychedelics except mescaline were 5-HT2B agonists. Psilocybin and NBOMes had nonspecific 5-HT2B activity. However, none of the compounds were associated with cases of VHD in the literature. LSD had low activity on a valvulopathogenic ERK2 readout. Clinical implications are unlikely due to infrequent dosing and low concentrations. The valvulopathogenic risks of classical psychedelics in known usage contexts are estimated to be low based on their mechanisms, but data on sensitive readouts is required. Ongoing clinical trials utilizing classical psychedelics are not likely to increase the risk of VHD. |
| Yhdiste: | Klassiset psykedeelit (LSD, psilosybiini, meskaliini), NBOMe-yhdisteet |
| Aihe: | Klassisten psykedeelien sekä NBOMe-yhdisteiden 5-HT2B-agonismiin liittyvien sydämen läppävikojen riski. Lisäksi käsiteltiin lyhyesti neurotoksisuutta. |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | Tarvittaessa yhteyttä voi ottaa elias.roihuvuo@gmail.com |
| Tagit: | 5-HT2B, cardiotoxicity, cardiotoxicity, drug induced valvular heart disease, drugs, NBOMes, NBOMes, Omat avainsanat: 5-HT2B, pharmacotherapy, psychedelics. Kirjaston avainsanat: pharmacy |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 20.06.2022 |
Psykedeelien vaikutukset kognitiiviseen joustavuuteen (Emmi Posio, 2022)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Psykologian ja logopedian osasto |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tavoitteet. Psykedeelit ovat siirtymässä viihdekäytöstä mielenterveyden hoitokeinoksi. Psykedeeliavusteista terapiaa on tutkittu monen eri mielenterveyden häiriön hoitamisessa, kuten masennuksessa, ahdistuneisuudessa ja PTSD:ssä. Psykedeelien vaikutusmekanismeista ei vielä tiedetä tarpeeksi, mutta yhdeksi vaikuttavaksi tekijäksi on ehdotettu kognitiivisen joustavuuden lisääntymistä. Tässä katsauksessa tarkastellaan psykedeelien vaikutuksia kognitiiviseen joustavuuteen sekä akuutisti että psykedeelisen kokemuksen jälkeen, ja pohditaan kognitiivisen joustavuuden merkitystä psykedeeliavusteisessa terapiassa. Menetelmät. Katsauksessa esitellään viisi (5) tutkimusta vuosilta 2018–2022 psykedeelien ja kognitiivisen joustavuuden välisistä yhteyksistä, joista yksi (1) on toteutettu kliinisellä populaatiolla. Tutkimukset haettiin Google Scholar-, Scopus- ja Pubmed-tietokannoista hakusanoilla ”flexibility”, ”cognitive flexib” AND ”psychedelic”, ”mdma”, ”lsd”, ”ayahuasca”, ”psilocybin”. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset psykedeelien vaikutuksista kognitiiviseen joustavuuteen ovat ristiriitaisia erityisesti akuuttien vaikutusten osalta, mutta pidemmän aikavälin tulokset ovat yhteneväisempiä, että kognitiivinen joustavuus lisääntyy sekä viikon että kuukauden jälkeen psykedeelisestä kokemuksesta. Tutkimukset ovat kuitenkin alustavia, joten luotettavia johtopäätöksiä on vielä vaikeaa tehdä. Psykedeelien positiiviset vaikutukset mielenterveyteen voivat osaltaan selittyä suoraan kognitiivisen joustavuuden lisääntymisellä, mutta kognitiivinen joustavuus saattaa olla myös psykedeelien vaikutuksia välittävänä tekijänä psykedeeliavusteisessa terapiassa. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | kognitiivinen joustavuus, psykedeeliavusteinen terapia, psykedeelit, toiminnanohjaus |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 17.01.2023 |
Kärsivä mieli uusiin uomiin henkäyksellä konnanmyrkkyä? Kirjallisuuskatsaus 5-MeO-DMT:n pitkäaikaisvaikutuksista mielenterveyteen (Ville Salmensuu, 2023)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatintutkielma |
| Laitos: | Psykologian ja logopedian osasto |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tavoitteet. Psykedeelejä tutkitaan mielenterveysongelmien hoidossa. Niiden tyypillisesti useita tunteja kestävä vaikutusaika edellyttää annostelupäivänä pitkää terapeuttista seurantaa. Toisaalta on viitteitä, että kokemuksen voimakkuus liittyy pitkäaikaisiin paranemistuloksiin. Psykedeeli 5-MeO-DMT:n akuutti vaikutus on hyvin lyhytaikainen, mutta siihen liitetään erityisen voimakkaita ja uudistavia kokemuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, soveltuisiko 5-MeO-DMT mielenterveysongelmien hoitoon, ja mitkä tekijät liittyvät pitkäaikaisiin tuloksiin. Menetelmät. Tehtiin 31.5.2023 kirjallisuushaku keskeisistä lääketieteen ja psykologian tietokannoista hakusanoilla ”5-MeO-DMT” ja ”5-methoxy-N,N-dimethyltryptamine”. Rajattiin ulos muilla kuin ihmisillä tehdyt kokeelliset tutkimukset, synteesiin ja tunnistukseen liittyvät tutkimukset, pelkät patenttihakemukset sekä katsaukset, joissa 5-MeO-DMT ei ollut keskeisessä roolissa, tai jos tutkimus ei ollut mielenterveysvaikutusten kannalta kiinnostava. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen hyväksyttiin 16 vertaisarvioitua artikkelia ja kaksi tiivistelmää. Kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia ei ole vielä julkaistu vertaisarvioidusti lehdissä. Terveillä vapaaehtoisilla tehty kontrolloitu tutkimus, naturalistiset sekä kyselytutkimukset täydentävät kuvaa. On olemassa alustavaa näyttöä hoitoresistentin masennuksen merkittävästä lievittymisestä muutamassa tunnissa kontrolloidussa kliinisessä kokeessa, tulosten säilyessä ainakin viikon ajan. On raportoitu hyötyjä mm. ahdistuneisuudesta, traumaattisesta stressihäiriöstä, pakko-oireisesta häiriöstä ja päihdehäiriöistä kärsiville. Mielenterveyden parantuminen pitkäaikaisesti vain yksittäisten annostelukertojen jälkeen saattaa olla mahdollista. Pitkäaikaisiin tuloksiin liitetään tietoisuustaitoharjoitusten käyttöä sekä rakenteisia annostelutilanteita, seremoniallisia tekniikoita ja mystistä kokemusta. Synteettistä 5-MeO-DMT:tä käytettäessä ei ole raportoitu vakavia haittatapahtumia laboratorio-olosuhteissa, mutta sääntelemättömissä olosuhteissa hengitettyyn konnanmyrkkyyn on liittynyt kuolemantapauksia. Kuten muissakin psykedeelihoidoissa, merkitystä vaikuttaa olevan potilaan mielentilalla ja ympäristöllä. 5-MeO-DMT:n erityisenä etuna on tajunnan muuntumisen lyhyt kesto, mikä mahdollistaa yksilöllisen annostelun ja muihin psykedeelihoitoihin verrattuna lyhyet annosteluistunnot. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | 5-MeO-DMT |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | psykedeeliavusteinen terapia |
| URL: | https://bit.ly/5meo |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 10.08.2023 |
Psykedeelien hyödyt ja haitat mielenterveys- ja päihdehäiriöitä sairastavien potilaiden hoidossa – Integratiivinen kirjallisuuskatsaus (Saara Sevander, 2024)
| Oppiaine: | Kliininen asiantuntija |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Terveydenhoitaja (yamk) |
| Laitos: | Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu |
| Tiedekunta: | Terveydenhoitotyö |
| Korkeakoulu: | Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kampus |
| Tiivistelmä: | Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, millaisia hyötyjä psykedeelien käytöllä oli mielenterveys- ja päihdehäiriöitä sairastavien potilaiden hoidossa ja millaisia haittoja psykedeelien käytöllä oli mielenterveys- ja päihdehäiriöitä sairasta-vien potilaiden hoidossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa psykedeelien käytöstä mielenterveys- ja päihdehäiriöitä sairastavien hoidossa sen edelleen kehittämiseksi sekä tuoda uutta ja ajankohtaista tietoa toimeksiantajan opetuskäyttöön mielenterveys- ja päihdetyöhön. Opinnäytetyössä keskityttiin nimenomaisesti klassisiin psykedeeleihin, joita ovat psilosybiini, LSD, DMT ja meskaliini. Opinnäytetyö toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja aineiston haku tehtiin Medic-, Cinahl-, PubMed MEDLINE- ja PsycINFO- tietokantoja hyödyntämällä. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin yhteensä 12 tieteellistä tutki-musta. Opinnäytetyön aineistoa analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimustuloksista ilmeni, että psykedeeleillä on mahdollista hoitaa tehokkaasti erilaisia mielenterveys- ja päihdehäiriöistä kärsiviä potilaita. Etenkin hoito-resistentin depression, ahdistuneisuuden, itsetuhoisuuden ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön depressiovaiheen hoidossa psilosybiinillä ja LSD:lla on tehokas ja nopea hoitovaste. Psykedeeleillä on kognitiivista joustavuutta ja aivojen plastisuutta lisäävä vaikutus. Kuitenkin psykedeelien käyttöön liittyy myös haittavaikutuksia etenkin itsenäisessä käytössä kliinisen tutkimusympäristön ulkopuolella. Psykedeelien haittoja lisäävät erityisesti muiden päihteiden samanaikainen käyttö psykedeelien kanssa ja niiden liian tiheä käyttö sekä rikollisuus. Tulosten perusteella voidaan todeta, että alustavien tutkimusten mukaan psykedeelien käyttäminen mielenterveys- ja päihdehäiriöitä sairastavien potilaiden hoidossa on tehokas ja nopea sekä pitkäaikaisia hoitovaikutuksia aikaansaava hoitomuoto. Kliinisiä lisätutkimuksia on tarpeen tehdä erilaisten kohdejoukkojen parissa ja erilaisilla hoitoannoksilla. Lakimuutosten myötä psykedeelien tutkiminen olisi mahdollista. Kansantaloudellisesta näkökulmasta depression tehokas hoitaminen olisi ajankohtaista ja tärkeää. Asiasanat: Psykedeelit, mielenterveyshäiriö, päihdehäiriö, potilashoito |
| Tiivistelmä EN: | The objective of the thesis was to describe the benefits of using psychedelics in the treatment of patients with mental health and substance abuse disorders, and what disadvantages did the use of psychedelics have in the treatment of patients with mental health and substance abuse disorders. The aim of the thesis was to produce information on the use of psychedelics in the treatment of people with mental health and substance abuse disorders to further development it and to bring new and up-to-date information for the use of the Principle in mental health and substance abuse work. The thesis focused specifically on classical psychedelics, which include psilocybin, LSD, DMT and mescaline. The thesis was conducted as an integrative literature review and the material was searched using the Medic, Cinahl, PubMed MEDLINE and PsycINFO -databases. A total of 12 scientific studies were selected for the literature review. The material of the thesis was analysed using an inductive content analysis method. The results of the study were that psychedelics can be used to effectively treat patients suffering from various mental health and substance abuse disorders. Especially in the treatment of the depressive phase of treatment-resistant depression, anxiety, self-harm, and bipolar disorder, psilocybin and LSD have an effective and rapid response to treatment. Psychedelics influence cognitive flexibility and brain plasticity. However, there are also side effects associated with the use of psychedelics, especially when used independently outside the clinical research environment. The harmful effects of psychedelics are particularly increased by the simultaneous use with other intoxicants and their too frequent use, as well as crime. Based on the results, preliminary studies show that the use of psychedelics in the treatment of patients with mental health and substance abuse disorders is an effective and fast form of treatment that produces long-term treatment effects. Further clinical trials are necessary with different target populations and at different therapeutic doses. With the legislative changes, research into psychedelics would be possible. From the point of view of the national economy, effective treatment of depression would be topical and important. Keywords: psychedelics, mental disorder, substance abuse disorder, patient care |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Integratiivinen kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | mental disorder, mielenterveyshäiriö, patient care, potilashoito, psychedelics, Psykedeelit, päihdehäiriö, substance abuse disorder |
| URL: | https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/850906/Sevander_Saa... |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 26.04.2024 |
LSD, psilosybiini ja MDMA ja psykoosit (Ville Niskanen, 2020)
| Oppiaine: | Lääketiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Syventävien opintojen kirjallinen työ |
| Laitos: | Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma |
| Tiedekunta: | Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Tampereen yliopisto |
| Tiivistelmä: | Monien päihteiden tiedetään aiheuttavan psykooseja, jotka voivat usein jäädä myös pysyväksi skitsofreniaksi. Psykooseihin yhdistetyt välittäjäaineet, kuten dopamiini ja serotoniini ovat mukana myös huumeiden vaikutusmekanismeissa. Lysergihapon dietyyliamidi (LSD) ja psilosybiini ovat serotoniinireseptorien kautta vaikuttavia hallusinogeenejä. 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini eli ekstaasi (MDMA) on ns. hallusinogeeninen stimulantti, jonka keskeiset vaikutusmekanismit välittyvät dopamiinin ja serotoniinin kautta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, että liittyykö hallusinogeenien käyttöön lisääntynyt psykoosiriski ja liittyykö näihin psykooseihin erilainen oirekuva verrattuna muihin psykooseihin. Lähempään tarkasteluun valittiin LSD, psilosybiini ja MDMA. Tutkimus koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa käsitellään yleistä taustaa aiheesta. Toisessa osassa käsitellään systemaattisena laajana kirjallisuuskatsauksena aihetta. Kirjallisuuskatsauksessa käytettiin Medline (Ovid) tietokantaa ja Medline Ovid ® ALL resurssia, josta haettiin LSD:n, psilosybiinin ja MDMA:n ja psykoosien välistä yhteyttä käsitteleviä artikkeleita. Lisäksi täydennyshaku tehtiin takaumaoireita käsittelevistä artikkeleista. Mukaan otettiin englanninkieliset Tampereen yliopiston oikeuksilla nähtävissä olevat artikkelit, jotka käsittelevät psykooseja ja psykoosiriskiä ihmisillä. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin 30 artikkelia. Näistä 11 käsitteli LSD:n, neljä psilosybiinin, 11 MDMA:n ja psykoosien välistä yhteyttä. 12 artikkelia käsitteli takaumaoireita. LSD:n tutkimuksissa psykoosien esiintyvyys on 0,08 ja 63,1 %:n välillä. Suurimmissa lukemissa on kysymys valikoituneista potilasaineistoista. Suurimmissa aineistoissa LSD:n ja psykoosien välistä yhteyttä ei tule esiin. Psilosybiiniä koskevissa tutkimuksissa psykoosien suurin esiintyvyys oli 0,15 %. MDMA:n tutkimuksissa psykoosien esiintyvyys oli suurin eli 24–61,5 %. Näissä on kuitenkin hyvin valikoitunutta potilasmateriaalia. Takautumien esiintyvyys vaihtelee LSD:llä tai muilla hallusinogeeneillä 0,08 ja 60,6 %:n välillä. MDMA:lla vastaavasti 5,3 ja 27 % välillä. Kroonisten hallusinogeenitakautumien (HPPD) esiintyvyydeksi arvioidaan alle 5 %. Hallusinogeenien aiheuttama psykoosi kehittyy arviolta 26 %:lla skitsofreniaksi. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella ei voida kuitenkaan ottaa kantaa LSD:n psykoosiriskiin. Hallusinogeenien käyttöön liittyvät psykoosit kehittyvät tämän työn perusteella harvemmin skitsofreniaksi verrattuna muihin päihdepsykooseihin. Psilosybiinin ja psykoosien välisestä yhteydestä löytyy vain vähän tietoa eikä johtopäätöksiä voida tehdä. MDMA:n ja psykoosien välinen yhteys jää epäselväksi. MDMA:n roolia psykoosien aiheuttajana ei kuitenkaan voida poissulkea. Parhaiten tässä työssä tulee esiin takautumaoireiden ja kliinisen HPPD:n esiintyminen. Tarkat esiintyvyysluvut jäävät kuitenkin epäselväksi. Käsitellyissä tutkimuksissa oli sekoittavana tekijänä usein muiden päihteiden yhtäaikainen käyttö. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | kirjallisuuskatsaus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | HPPD, LSD, MDMA, psilosybiini, psykoosi, skitsofrenia |
| URL: | https://trepo.tuni.fi/handle/10024/124199 |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 30.10.2024 |
Smarter with Drugs? Sociology of cognitive enhancement drugs from user’s perspectives (Aleksi Hupli, 2021)
| Oppiaine: | Yhteiskuntatutkimuksen tohtoriohjelma |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Väitöskirja |
| Laitos: | Yhteiskuntatutkimus |
| Tiedekunta: | Yhteiskuntatieteiden tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Tampereen yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tässä artikkelipohjaisessa väitöskirjassa keskitytään kognitioon vaikuttavien psykoaktiivisten aineiden sosiologiaan käyttäjien näkökulmasta, varsinkin opiskelijoiden. Tutkimusmateriaali koostuu kvalitatiivisista haastatteluista, potilastapaustutkimuksesta, katsauksesta stimulanttien käytön yleisyyteen Suomessa ja Hollannissa sekä netnograafiseen videoainestoon Youtubessa (Hupli et al. 2016; 2019ab; Hupli 2018a; 2020a). Kaksi julkaistua haastattelututkimusta (Hupli et al. 2016; 2019b, ks. Taulukko 1), joissa käytettiin Crowded-teoriaa erillisten kvalitatiivisten aineistojen (N=35 ja kyselyaineiston (N=113) analysoimiseksi, osoittivat, että nuorilla aikuisilla Hollannissa ja Liettuassa on ollut erilaisia myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia useiden laillisten ja laittomien aineiden käytöstä. Kognition tehostajilla pyrittiin parantamaan yleisesti eri elämäntilanteita niin opiskelussa kuin töissä. Sekä itse diagnosoitujen että diagnosoimattomien opiskelijoiden kokemukset ja motivaatiot eivät eronneet suuressa määrin, mikä empiirisesti osoittaa, kuinka terapian ja tehostamisen välinen rajapinta on usein häilyvä. Tilastollisesti ei-edustava aineisto ja nojaaminen itseraportointiin psykiatrisen diagnoosin ja aineiden vaikutusten suhteen rajoittavat empiiristen havaintojen yleistettävyyttä ja vaativat lisätutkimusta aiheen parissa eri maissa. Kansainvälisten, eurooppalaisten ja kansallisten aineistojen välinen vertailu Suomen ja Hollannin välillä – keskittyen stimulanttien lääketieteelliseen ja eilääketieteelliseen käyttöön nuorten keskuudessa – osoitti erilaisia käyttötrendejä maiden välillä (Hupli 2020a). Näiden trendien eroja on kuitenkin haastavaa kattavasti arvioida erityisesti kognition tehostamisen suhteen, sillä tutkimustietoa ei Suomesta juuri ole verrattuna Hollantiin. Myöskään päihdepoliittinen keskustelu liittyen farmakologiseen neurotehostamiseen ei ole vielä alkanut Suomessa, toisin kuin osittain Hollannissa. Yhdessä osajulkaisussa kehitettiin digitaalista menetelmää uusien huumetrendien tavoittamiseksi (Hupli et al. 2019a). Youtubeen keskittyvässä netnograafisessa verkkotutkimuksessa tarkasteltiin psykedeelien mikroannosteluksi kutsuttua käyttötapaa. Vaikka analysoiduissa videoissa mainitut positiiviset vaikutukset ja annostelu käytännöt edellyttävät kriittistä lisäarviointia, toisin kuin laittomien huumeiden tyypillisiä käyttäjiä kuvataan yleisesti mediassa ja tutkimuksissa, analysoidut videot sisälsivät teemoja liittyen kokeelliseen menetelmään, itseseurantaan ja tutkimustulosten jakamisen tärkeyteen. Psykedeelien mikroannostelu on näennäisesti nouseva huumetrendi lisääntyneiden Youtubevideoiden sekä muiden mediasisältöjen ja kasvavan tieteellisen tutkimuksen perusteella. Tämän takia yksi tämän yhteenvetoartikkelin luvuista tarjoaa päivitetyn katsauksen psykedeelien mikroannosteluun ja siihen liittyviin tutkimushankkeisiin erityisesti kognitiivisen tehostamisen kannalta. Kannabiksesta kognitiivisena tehostajana keskustellaan myös lyhyesti. Psykedeelejä ja kannabinoideja käsitellään harvoin farmakologisessa neurotehostamiskirjallisuudessa, ja jopa näiden yhdisteiden terapeuttista tutkimusta on voimakkaasti rajoitettu. Yksi tämän väitöskirjan osajulkaisuista (Hupli 2018) sisältää ensimmäisen terveyssosiologisen potilastutkimuksen Suomessa asuvasta ADHD potilaasta, jolle määrättiin kannabinoiditerapiaa (Bedrocan®, Bediol®) aikuisiän ADHD:n hoitoon. Tapaustutkimus osittain vahvistaa kannabinoiditerapian potentiaalin hoitoresistenttien sairauksien hoidossa. Lisätutkimusten ja terveyspolitiikan uudistamisen tarve on kuitenkin ilmeinen tällä nopeasti kasvavalla lääkekannabinoidien alalla. Tämän väitöskirjan tulokset nostavat useita bioeettisiä ja päihdepoliittisia kysymyksiä farmakologisen hoidon ja tehostamisen välisestä hämärtyneestä rajapinnasta sekä laittomiksi luokiteltujen huumeiden ja laillisiksi määriteltyjen lääkkeiden välisestä poliittisesta ja sosiaalisesta kahtiajaosta. Tässä yhteenvetoartikkelissa kehitetään teoreettista viitekehystä, jonka mukaan kaikki psykoaktiiviset aineet voidaan luokitella ”farmakologisiksi neuroteknologioiksi”. Tarkoituksena on teoreettisesti päästä huume/lääke dikotomian yli tukeutuen tieteen- ja teknologiatutkimuksen (STS), kriittisen päihdetutkimuksen ja lääketieteellisen antropologian parissa kehitettyyn kirjallisuuteen. Myös medikalisaation ja erityisesti farmaseutikalisaation käsitteistä keskustellaan tarkasteltaessa ADHD- diagnoosin ja sen farmakologisen hoidon rinnakkaista kehittymistä. Viimeinen luku tarjoaa lisätutkimus ehdotuksia ja suosituksia tutkimusnäyttöön perustuvalle päihdepolitiikalle sekä esittelee nykyisen huumepolitiikan politogeenisiä vaikutuksia. |
| Tiivistelmä EN: | This article-based dissertation focuses on the sociology of cognitive enhancement drugs from mainly student users’ perspectives. The research material consists of qualitative interview data, a patient case study, a general review of available prevalence data on stimulants and a netnographic study on Youtube (Hupli et al. 2016; 2019ab; Hupli 2018a; 2020a). Two interview studies (Hupli et al. 2016; 2019b, see Table 1) using ‘crowded theory’ to analyse separate qualitative data sets (N=35) and an online survey (N=113) showed that young students in the Netherlands and Lithuania had experienced a variety of positive and negative effects from using several legalised and illegalised drugs considered as “cognitive enhancers” in order to improve their life situations. The experiences and motivations of both self-reportedly diagnosed and those who did not report a psychiatric diagnosis did not differentiate to a large extent, empirically showcasing how the line between therapeutic and enhancement use is often blurred. Unrepresentative data sample and reliance on self-reports in terms of psychiatric diagnostics and drug effects limits the generalisability of the empirical findings and call for further study in this area in different country contexts. By comparing statistical data from Finland and the Netherlands (Hupli 2020a) - using available data sets from international, European and national sources in relation to both medical and extra-medical use of stimulants among young people - a general review study revealed differentiating stimulant use trends between the countries. However, the full scope of these differences is challenging to evaluate especially in relation to cognitive enhancement drug use, as there is a chronic lack of research data, or even policy discussion in Finland compared to the Netherlands on this particular user practice. To track new drug trends among young people by applying novel digital methods, a netnographic study on Youtube™ focused on a user practice called microdosing psychedelics (Hupli et al. 2019a). While the positive effects and dosing regimens mentioned in the six most viewed videos that were analysed require further critical evaluation, contrary to how typical users of illegalised drugs are often portrayed in the general media and science, these videos revolved around themes such as experiments, self-monitoring and the imperative of sharing research results. As microdosing psychedelics is seemingly a growing drug trend according to increasing Youtube video content and other media publications as well as scientific research, part of this PhD summary article will provide an update on microdosing psychedelics research especially in relation to cognitive enhancement. Cannabis as a potential cognitive enhancer is also briefly discussed. Psychedelics and cannabinoids are rarely discussed in the pharmacological neuroenhancement literature, and therapeutic research into these compounds has been severely restricted until recently. One of the studies in this dissertation (Hupli 2018a) includes the first medical sociological patient case study of a male patient living in Finland with Attention Deficit/Hyperactivity Disorder (ADHD) who was prescribed cannabinoid therapeutics (Bedrocan®, Bediol®) to treat his ADHD as the primary indication. The case study partly confirmed increasing research into the potential of cannabinoid therapeutics for treatment-resistant conditions, including adults suffering from ADHD, although further studies and health policy reform are required in the rapidly growing field of cannabinoids in medicine. The findings of this dissertation raise several bioethical and drug policy questions about the blurred line between pharmacological therapy and neuroenhancement, as well as the political and social dichotomy between prohibited versus promoted drugs. Using Science and Technology Studies (STS), critical drug studies and Anthropology of Pharmaceuticals literature, the author theoretically frames all classes of drugs as ‘pharmacological neurotechnologies’ in order to move beyond these dichotomies and to further develop sociology of technology and drugs. The sociological concepts of medicalisation and especially pharmaceuticalisation are discussed with a focus on the parallel development of the diagnosis of ADHD and the use of pharmacology in its treatment. The last chapter offers research and policy recommendations for evidence-based drug policy making and presents some politicogenic drug effects of current drug policing. |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | haastattelututkimus, tapaustutkimus, kirjallisuuskatsaus, netnografinen verkkotutkimus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | kognitiivinen tehostaminen, nootroopit, sosiologia, älylääkkeet |
| URL: | https://trepo.tuni.fi/handle/10024/133767 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 30.10.2024 |