Ilmoittaudu heti – paikkoja on rajatusti!
Liity sähköpostilistallemme!
• • • • •
Psykedeeleistä ja niiden mahdollisesta terapeuttisesta hyötykäytöstä on viime vuosina puhuttu suomalaisessakin mediassa yhä useammin. Mistä psykedeeleissä ja psykedeeliterapiassa oikein on kyse? Mitä tutkimus on saanut aiheesta selville?
Psykedeelitutkimusyhdistys ry järjestää tiistaina 18.5. klo 18:00 näihin teemoihin liittyvän, yleistajuisen webinaariluennon kaikille aiheesta kiinnostuneille. Tapahtuma on yhdistyksen jäsenille maksuton ja muille avoin pientä pääsymaksua vastaan: 10 € (täysi hinta) / 5 € (opiskelijat ja vähävaraiset). Lipun voi ostaa verkkokaupastamme. Yhdistyksen jäsenille on lähetetty rekisteröitymislinkki sähköpostitse.
Luennoitsija Oskari Ventilä, LL, työskentelee psykiatriaan ja päihdelääketieteeseen erikoistuvana lääkärinä, minkä lisäksi hän on kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeuttikoulutuksessa. Esityksessä painottuu käytännönläheinen näkökulma ja se pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
-Miksi psykedeeliterapioita tutkitaan?
-Mitä psykedeelit ovat?
-Miksi psykedeelit ovat kiellettyjä?
-Ovatko psykedeelit vaarallisia?
-Miten psykedeelit vaikuttavat?
-Mitä psykedeeliterapioilla voidaan hoitaa?
-Masennus ja psilosybiiniavusteinen terapia.
-Traumaperäinen stressihäiriö ja MDMA-avusteinen psykoterapia.
-Mikä nykyaikaisessa psykedeelitutkimuksessa on toisin?
-Miltä psykedeeliterapioiden tulevaisuus näyttää?
Luento tarjoaa monipuolisen kattauksen selkeästi jäsenneltyä ja tutkimusnäyttöön pohjautuvaa tietoa psykedeeleistä ja niiden terapeuttisesta hyödyntämisestä osana mielenterveyshäiriöiden hoitoa.
Webinaari järjestetään Zoom-sovelluksessa. Puheenvuoron jälkeen on varattu runsaasti aikaa yleisökysymyksille. Toivotamme kaikki kiinnostuneet taustasta riippumatta tervetulleiksi mukaan!
“Pollanin kirja on monipuolinen teos, joka sisältää tärkeimmät perustiedot psykedeeleistä, niiden historiasta, nykytilasta, neurofarmakologiasta ja niihin liittyvästä kulttuurista. Kirja ei jätä aihepiiriin perehtynyttäkään lukijaa kylmäksi, vaan toimii hyvänä muistinvirkistäjänä ja auttaa luomaan yhteyksiä erilaisten historiallisten tapahtumien ja ihmisten välille. Toisaalta kirjan lähestymistapa toimii aihepiirin kannalta untuvikollekin, sillä Pollan selittää asiat hyvin ymmärrettävästi ja monipuolisesti.”
Berkeleyssä tiede- ja ympäristöjournalismin professorina toimivan Michael Pollanin bestseller-kirja How to Change Your Mind julkaistiin tammikuussa suomeksi nimellä Tuntematon mieli. Blogistamme löytyy nyt Juulia Järvenpään tuore kirja-arvostelu tästä erinomaisesta käännöksestä.
The New England Journal of Medicinessä julkaistiin eilen tuloksia ensimmäisestä tutkimuksesta, jossa psykedeelin vaikuttavuutta masennuksen hoidossa verrattiin SSRI-lääkkeeseen. Lontoon Imperial Collegen tutkijoiden tutkimuksessa 59 keskitasoisesta tai vaikeasta masennuksesta kärsinyttä osallistujaa satunnaistettiin saamaan joko kaksi psilosybiinisessiota 25 mg annoksella ja päivittäinen lumelääke kuuden viikon ajan tai päivittäinen annos essitalopraamia kuuden viikon ajan ja kaksi lumesessiota 1 mg psilosybiiniannoksella. Molemmille ryhmille tarjottiin lisäksi samanlaista psykologista tukea.
Ensisijaiseksi tulosmuuttujaksi tutkimukseen oli etukäteen valittu itsearvioitu masennusoireiden muutos kuuden viikon kohdalla. Tällä mittarilla psilosybiini- ja essitalopraamiryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Molemmissa ryhmissä masennusoireet laskivat lähtötilanteesta.
Tutkimukseen sisältyi lisäksi useita muita mittareita sekä masennuksesta että muista osa-alueista kuten ahdistuksesta, mielihyvän puutteesta, sopeutumisesta työhön ja sosiaaliseen elämään sekä yleisestä psyykkisestä hyvinvoinnista. Useimmat näistä mittareista viittasivat suurempiin positiivisiin muutoksiin psilosybiiniryhmässä. Tiukasti tulkittuna näistä löydöksistä ei tutkimusta ennakkorekisteröitäessä tehtyjen päätösten vuoksi voida kuitenkaan vetää kliinisiä johtopäätöksiä. Hoitomuotojen mahdollisten vaikuttavuuserojen osoittamiseksi tarvitaan siis vielä lisätutkimusta.
Johtavien asiantuntijoiden kommentteja tutkimuksesta ja sen tuloksista on nähtävillä Science Media Centre -sivustolla.
Carhart-Harris, R., Giribaldi, B., Watts, R., Baker-Jones, M., Murphy-Beiner, A., Murphy, R., Martell, J., Blemings, A., Erritzoe, D., & Nutt, D. J. (2021). Trial of Psilocybin versus Escitalopram for Depression. New England Journal of Medicine, 384(15), 1402–1411. https://doi.org/10.1056/NEJMoa2032994
Psykedeelien terapeuttisista vaikutuksista on jonkin verran lupaavia tutkimustuloksia. On kuitenkin syytä huomioida, että psilosybiiniä ja muita klassisia psykedeelejä koskevat tulokset perustuvat vasta pienillä otoksilla toteutettuihin alustaviin tutkimuksiin. Jotta tuleva tutkimus voi tuottaa entistä luotettavampaa ja sovellettavampaa tietoa, suurempien osallistujamäärien ohella tarvitaan myös tutkimusten metodologisten ongelmien ja haasteiden sekä tutkimusasetelmien rajoitteiden lähempää tarkastelua.
Psyty järjestää perjantaina 23.4. klo 18:00 aihepiiriä käsittelevän, maksuttoman webinaarin, joka järjestetään Zoom-sovelluksen kautta. Tapahtuma on avoin kaikille Psytyn jäsenille. Jäsenyyden voi ostaa verkkokaupastamme – tapahtumalinkki lähetetään kaikille jäsenille.
Webinaari sisältää kaksi puheenvuoroa ja niiden aiheisiin liittyvää yleisökeskustelua.
Anna-Riikka Vehviläinen on syöpätauteihin erikoistuva lääkäri Kuopiosta. Hänen vuonna 2018 valmistunut lääketieteen syventävä opinnäytetyönsä (https://psyty.fi/vehvilainen) tarkasteli vuosina 2008–2018 psilosybiiniä pääasiallisena tutkimuskohteenaan hyödyntäneitä kliinisiä tutkimuksia. Katsauksen fokus oli psilosybiinitutkimuksen metodologiassa.
Vehviläisen ammatillisen rakkauden ja mielenkiinnon kohteena on erityisesti elämän loppuvaiheen kärsimyksen lievittäminen – toisin sanoin hyvä kuolema. Näiltä osin hahmottelun alla onkin tutkimussuunnitelma psilosybiiniä hyödyntävän terapeuttisen hoidon mahdollisuuksien kartoittamiseksi palliatiivisen vaiheen syöpäpotilaiden ahdistuksen, masennuksen ja eksistentiaalisen kriisin hoidossa Suomessa.
Vehviläisen puheenvuoro nostaa esiin niitä tutkimusten metodologisia ongelmakohtia, joita hän opinnäytteessään käsitteli. Lisäkysymyksiä on noussut esiin edellä mainittua, palliatiiviseen hoitoon liittyvää tutkimusasetelmaa pohdittaessa. Ennen kaikkea toiveena olisi kuitenkin virittää vilkasta keskustelua, joka johtaa uusiin oivalluksiin ja kysymyksiin tämän monisyisen aiheen puitteissa.
Samuli Kangaslampi on psykologian tohtori ja tutkija Tampereelta sekä Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n puheenjohtaja vuonna 2021. Hän on tutkinut erityisesti psyykkisiin traumoihin ja mielenterveyteen liittyviä teemoja, mutta julkaissut kaksi vertaisarvioitua artikkelia myös psykedeeleihin liittyen. Näistä jälkimmäisessä (https://doi.org/10.1007/
Hänen puheenvuoronsa käsittelee tämän artikkelin pohjalta haasteita ja ongelmia psykedeelien psykologisten vaikutusmekanismien tutkimuksessa sekä arvioi tutkimuskirjallisuudessa esitettyjä väitteitä siitä, millaisten prosessien kautta psykedeeleillä voisi olla positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen tai muuhun hyvinvointiin. Lisäksi hän pohtii, millaisilla asetelmilla ja lähestymistavoilla aiheesta voitaisiin tulevaisuudessa saada luotettavinta tietoa.
Puheenvuorojen jälkeen on varattu runsaasti aikaa keskustelulle, kommenteille ja kysymyksille. Toivotamme kaikki jäsenet taustasta riippumatta tervetulleiksi osallistumaan ja keskustelemaan. Jäsenenämme saat tapahtumalinkin sähköpostiisi viimeistään tapahtumapäivänä.
Kevään aikana on tulossa myös toinen Psytyn jäsenille maksuton webinaari. 18.5. järjestettävässä tilaisuudessa psykiatriaan ja päihdelääketieteeseen erikoistuva lääkäri Oskari Ventilä esittelee tutkimusnäyttöön pohjautuvan yleiskatsauksen psykedeeleistä sekä niiden terapeuttisesta hyödyntämisestä osana mielenterveyshäiriöiden hoitoa. Lisätietoa tästä webinaarista myöhemmin.
PS. Jos olet jo aiemmin liittynyt jäseneksemme muttet ole vielä maksanut Psytyn jäsenmaksua vuodelle 2021, voit tehdä sen osoitteessa https://holvi.com/
MDMA tavataan luokitella empatogeeniksi tai entaktogeeniksi. Näitä käytännössä synonyymisiä luokituksia kantavista yhdisteistä se on ainoa, joka on kerännyt laajempaa huomiota psykoterapiatutkimuksen kontekstissa. Millaisia vaihtoehtoja MDMA:lle on olemassa? Viime syksynä Journal of Psychopharmacologyssa julkaistussa katsauksessa “Beyond ecstasy: Alternative entactogens to 3,4-methylenedioxymethamphetamine with potential applications in psychotherapy” Hans Oeri Victorian yliopistosta esittelee olennaisilta ominaisuuksiltaan samantyyppisiä entaktogeeneja, joiden vaikutusprofiilit eroavat jonkin verran MDMA:n vastaavista.
Miksi MDMA:lle tarvitaan vaihtoehtoja? Yhdisteen ominaisuudet eivät välttämättä sovellu kaikille niistä potilaista, jotka voisivat hyötyä entaktogeeniavusteisesta terapiasta, mikä voi johtua esimerkiksi heidän fyysisistä tai psyykkisistä sairauksistaan. Osa potilaista on myös saattanut käyttää MDMA:ta aiemmin sillä seurauksella, ettei yhdiste enää vaikuta heihin toivotulla tavalla, ainakaan turvallisilla annosko’oilla. Tällöin voisi olla syytä käyttää yhdisteitä, joilla ei ole ristitoleranssia MDMA:n kanssa. Toisille taas MDMA:n vaikutus saattaa yksinkertaisesti tuntua liian intensiiviseltä, jolloin miedompi vaihtoehto saattaisi tarjota paremman lähestymistavan.
Tuore blogikirjoituksemme “Vaihtoehtoja MDMA:lle – katsaus entaktogeenien psykoterapeuttiseen potentiaaliin” esittelee katsauksen antia.
MDMA-avusteista psykoterapiaa koskevien tutkimusten tulokset ovat näinä päivinä aktiivisesti otsikoissa. Harvemmin sen sijaan puhutaan MDMA:n terapiakäytön historiasta. Vaikka MDMA keksittiin jo viime vuosisadan alkupuolella, tieto sen psykoterapeuttisesta potentiaalista alkoi hahmottua vasta 70-luvulla, kun tunnettu psykedeelikemisti Alexander Shulgin kokeili syntetisoimaansa ainetta lähipiirinsä kanssa. Tähän joukkoon kuului muun muassa veteraanipsykoterapeutti Leo Zeff, jonka on sanottu sittemmin perehdyttäneen aihepiiriin satoja kollegojaan.
Aihepiirin jo vuosikymmenten ajan perehtynyt saksalainen psykiatrian ja psykoterapian professori Torsten Passie Hannoverin lääketieteellisestä yliopistosta luennoi toissavuotisessa luentotapahtumassamme MDMA:n historiasta, psykoterapian tekniikoista ja vaikutusmekanismeista. Luentotaltiointi on nyt saatavilla suomenkielisen tekstityksen kera.
Laajasta, usein tietosanakirjamaiseksi kutsutusta tietämyksestään ammentava Passie kuvaa luennollaan monia MDMA-psykoterapian vähemmän tunnettuja ulottuvuuksia. Yhtenä esimerkkinä, nykytutkimuksissakin työskentelevä psykoterapeutti Phil Wolfson hoiti ennen aineen kriminalisointia 80-luvulla psykooseja MDMA-avusteisesti siten, että MDMA-terapiaa annettiin psykoosia sairastavan lisäksi myös hänen perheenjäsenilleen. Sessioiden tarkoituksena oli muun muassa auttaa kommunikaatiovaikeuksissa ja hoitaa perheessä ilmeneviä, psykoosisairauteen liittyviä haavoja. Perheenjäseniin ulottuvaa MDMA-terapiaa on viime aikoina kokeiltu PTSD-tutkimuksissa, joissa hoitoa on annettu sekä PTSD:tä sairastavalle että hänen kumppanilleen tai muulle läheiselle.
Luennolla kartoitetaan myös MDMA:n kriminalisointiin johtanutta oikeusprosessia, aineen yleistymistä juhlimiskontekstissa, sitä miksi mormonien parissa saatiin tehtyä uraauurtava MDMA-tutkimus, sekä aineen farmakologiaa ja toksikologiaa.
Anekdootteja siitä, että psykedeeleillä voisi olla haitallisia yhteisvaikutuksia kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytetyn litiumin kanssa on ollut ajoittain esillä. Nyt PsyArxiv-palvelussa ennakkoversiona julkaistussa artikkelissa Nayak ja kumppanit kävivät läpi verkossa saatavilla olevat raportit litiumin ja LSD:n tai psilosybiinin yhteiskäytöstä. Kirjoittajien mukaan 47 %:ssa raporteista käyttäjä koki kouristuksia ja lopuistakin raporteista liki kolmannes oli muutoin hyvin negatiivisia.
Tutkimus perustuu anekdotaalisten raporttien yhteenvetoon, eikä mitään vakuuttavaa näyttöä haitallisista yhteisvaikutuksista vielä ole. Myös yhteisvaikutuksen mahdollinen mekanismi on tuntematon, joskin kirjoittajat nostavat esiin joitakin uskottavia vaihtoehtoja. Vaikka tieto on hyvin vaillinaista, potentiaalisesti merkittävien fyysisten riskien vuoksi näyttää perustellulta korostaa haittojen minimoinnin näkökulmasta, ettei kenenkään tulisi käyttää klassisia psykedeelejä tai 2C-sarjan aineita samaan aikaan litium-lääkityksen kanssa.
Artikkelin “Classic psychedelic coadministration with lithium, but not lamotrigine, is associated with seizures: an analysis of online psychedelic experience reports” voi lukea osoitteessa https://psyarxiv.com/r726d/
Helsingin Sanomat julkaisi tänään laajan artikkelin psykedeeliavusteisesta terapiasta masennuksen hoidossa. Juttu selittää masennusta turhankin suoraviivaisesti, sillä siinä esitelty tulehdusmalli on vain yksi näkökulma siihen, mistä masennuksessa saattaa olla kyse. Artikkeli kuitenkin käsittelee ansiokkaasti psykedeelitutkimuksen historiaa ja nykyhetkeä, Suomessa tehtävää prekliinistä tutkimusta sekä kotimaahan suunniteltua masennustutkimusta ja sen kariutumista. Kyseinen tutkimus kaatui siihen, ettei Valtakunnalliselta lääketieteelliseltä tutkimuseettiseltä toimikunnalta saatu puoltavaa lausuntoa.
Toistaiseksi Suomessa ei siis tehdä psykedeelitutkimusta ihmisillä, vaikka muun muassa Ruotsissa ja Saksassa vastaavaa tutkimusta on käynnissä.
Artikkelissa käsitellään myös Psytyn hallituksessakin toimivan lääkäri Antti Huplin osallistumista psilosybiinitutkimukseen koehenkilönä. Hupli kertoo kokemuksen auttaneen häntä ymmärtämään paremmin psilosybiinin hoitopotentiaalia sen aivojen muovautuvuutta lisäävän vaikutuksen näkökulmasta:
”Sanotaan, että 90 prosenttia ihmisen ajatuksista on päivittäin samoja. Jos niistä iso osa on kriittisiä ja vaativia, ei ole ihme, että mieli sairastuu. Oma näkökulma ei kuitenkaan ole lukittu. Me voimme vapautua siitä ja keskittyä hyvään.”
Artikkelin voi lukea osoitteessa
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007837777.html (maksumuuri)
Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, psykologi ja psykoterapeutti Pia Charpentier pohtii 09/2020 julkaistussa blogikirjoituksessaan psykedeelien mahdollista roolia syömishäiriöiden hoidossa. Ymmärrettävästi hän kertoo suhtautuneensa aiheeseen aluksi ennakkoluuloisesti. Ulkomaisten kollegoiden vakuuttuneisuus psykedeelien mahdollisuuksista tämän diagnoosiryhmän ongelmien hoidossa sai hänet kuitenkin perehtymään aihepiiriin tarkemmin.
Toistaiseksi tieto psykedeelien potentiaalista syömishäiriöiden hoidossa tai niistä parantumisessa rajoittuu anekdootteihin, haastattelututkimukseen ayahuasca-seremonioihin osallistuneilla sekä teoriaan ja eläinmalleihin perustuvaan argumentointiin. Ensimmäinen kliininen tutkimus anoreksian psilosybiiniavusteisesta hoidosta on kuitenkin jo käynnistetty Johns Hopkins -yliopistossa, ja vastaava pilotti on käynnistymässä myös Lontoon Imperial Collegessa. Tutkimusjärjestö MAPS puolestaan on aloittamassa anoreksian MDMA-avusteisen psykoterapian tutkimusta heti kun pandemiatilanne sen sallii.
Linkki kirjoitukseen: https://syomishairiokeskus.blogspot.com/2020/09/psykedeelien-kaytto-syomishairioiden.html
Lääkärilehden vuoden 2021 ensimmäisessä numerossa julkaistiin psykiatriaan erikoistuvien lääkäreiden Oskari Ventilän ja Antti Huplin kirjoittama suomenkielinen katsausartikkeli MDMA-avusteinen psykoterapia hoitoresistentin traumaperäisen stressihäiriön hoidossa.
Katsaus esittelee traumaperäistä stressihäiriötä (PTSD) ja sen nykyhoitoa, MDMA:ta aineena ja sen eroa “ekstaasista”, sekä MDMA-terapian periaatteita, mahdollisia vaikutusmekanismeja ja tuloksellisuutta tähänastisen tutkimuksen valossa.
Katsauksessa käsitellyissä II-vaiheen kliinisissä tutkimuksissa vuoden seurantapisteessä ⅔ MDMA-terapiaa saaneista potilaista oli parantunut hoitoresistentistä PTSD:stä. Ventilän ja Huplin mukaan alustava tutkimus viittaa siihen, että “hoitoresistentti PTSD voidaan saattaa remissioon kahdella tai kolmella MDMA-avusteisella psykoterapiaistunnolla sekä protokollaan kuuluvilla lääkkeettömillä terapiatapaamisilla riippumatta trauman aiheuttaneen tapahtuman luonteesta.” Mikäli MDMA-terapia osoittautuu tehokkaaksi ja turvalliseksi myös käynnissä olevissa laajemmissa tutkimuksissa, saattaa se “muotoutua osaksi pitkittyneen traumaperäisen stressihäiriön hoitoa 2020-luvun aikana.”
Artikkelin voi lukea Lääkärilehden verkkosivulla.