Posts in Category: Uutiset
Psykedeelitutkimuksen metodologisten haasteiden äärellä – Webinaari 23.4.
Psykedeelien terapeuttisista vaikutuksista on jonkin verran lupaavia tutkimustuloksia. On kuitenkin syytä huomioida, että psilosybiiniä ja muita klassisia psykedeelejä koskevat tulokset perustuvat vasta pienillä otoksilla toteutettuihin alustaviin tutkimuksiin. Jotta tuleva tutkimus voi tuottaa entistä luotettavampaa ja sovellettavampaa tietoa, suurempien osallistujamäärien ohella tarvitaan myös tutkimusten metodologisten ongelmien ja haasteiden sekä tutkimusasetelmien rajoitteiden lähempää tarkastelua.
Psyty järjestää perjantaina 23.4. klo 18:00 aihepiiriä käsittelevän, maksuttoman webinaarin, joka järjestetään Zoom-sovelluksen kautta. Tapahtuma on avoin kaikille Psytyn jäsenille. Jäsenyyden voi ostaa verkkokaupastamme – tapahtumalinkki lähetetään kaikille jäsenille.
Webinaari sisältää kaksi puheenvuoroa ja niiden aiheisiin liittyvää yleisökeskustelua.
Anna-Riikka Vehviläinen on syöpätauteihin erikoistuva lääkäri Kuopiosta. Hänen vuonna 2018 valmistunut lääketieteen syventävä opinnäytetyönsä (https://psyty.fi/vehvilainen) tarkasteli vuosina 2008–2018 psilosybiiniä pääasiallisena tutkimuskohteenaan hyödyntäneitä kliinisiä tutkimuksia. Katsauksen fokus oli psilosybiinitutkimuksen metodologiassa.
Vehviläisen ammatillisen rakkauden ja mielenkiinnon kohteena on erityisesti elämän loppuvaiheen kärsimyksen lievittäminen – toisin sanoin hyvä kuolema. Näiltä osin hahmottelun alla onkin tutkimussuunnitelma psilosybiiniä hyödyntävän terapeuttisen hoidon mahdollisuuksien kartoittamiseksi palliatiivisen vaiheen syöpäpotilaiden ahdistuksen, masennuksen ja eksistentiaalisen kriisin hoidossa Suomessa.
Vehviläisen puheenvuoro nostaa esiin niitä tutkimusten metodologisia ongelmakohtia, joita hän opinnäytteessään käsitteli. Lisäkysymyksiä on noussut esiin edellä mainittua, palliatiiviseen hoitoon liittyvää tutkimusasetelmaa pohdittaessa. Ennen kaikkea toiveena olisi kuitenkin virittää vilkasta keskustelua, joka johtaa uusiin oivalluksiin ja kysymyksiin tämän monisyisen aiheen puitteissa.
Samuli Kangaslampi on psykologian tohtori ja tutkija Tampereelta sekä Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n puheenjohtaja vuonna 2021. Hän on tutkinut erityisesti psyykkisiin traumoihin ja mielenterveyteen liittyviä teemoja, mutta julkaissut kaksi vertaisarvioitua artikkelia myös psykedeeleihin liittyen. Näistä jälkimmäisessä (https://doi.org/10.1007/
Hänen puheenvuoronsa käsittelee tämän artikkelin pohjalta haasteita ja ongelmia psykedeelien psykologisten vaikutusmekanismien tutkimuksessa sekä arvioi tutkimuskirjallisuudessa esitettyjä väitteitä siitä, millaisten prosessien kautta psykedeeleillä voisi olla positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen tai muuhun hyvinvointiin. Lisäksi hän pohtii, millaisilla asetelmilla ja lähestymistavoilla aiheesta voitaisiin tulevaisuudessa saada luotettavinta tietoa.
Puheenvuorojen jälkeen on varattu runsaasti aikaa keskustelulle, kommenteille ja kysymyksille. Toivotamme kaikki jäsenet taustasta riippumatta tervetulleiksi osallistumaan ja keskustelemaan. Jäsenenämme saat tapahtumalinkin sähköpostiisi viimeistään tapahtumapäivänä.
Kevään aikana on tulossa myös toinen Psytyn jäsenille maksuton webinaari. 18.5. järjestettävässä tilaisuudessa psykiatriaan ja päihdelääketieteeseen erikoistuva lääkäri Oskari Ventilä esittelee tutkimusnäyttöön pohjautuvan yleiskatsauksen psykedeeleistä sekä niiden terapeuttisesta hyödyntämisestä osana mielenterveyshäiriöiden hoitoa. Lisätietoa tästä webinaarista myöhemmin.
PS. Jos olet jo aiemmin liittynyt jäseneksemme muttet ole vielä maksanut Psytyn jäsenmaksua vuodelle 2021, voit tehdä sen osoitteessa https://holvi.com/
MDMA:n vaihtoehtoja käsittelevä katsaus
MDMA tavataan luokitella empatogeeniksi tai entaktogeeniksi. Näitä käytännössä synonyymisiä luokituksia kantavista yhdisteistä se on ainoa, joka on kerännyt laajempaa huomiota psykoterapiatutkimuksen kontekstissa. Millaisia vaihtoehtoja MDMA:lle on olemassa? Viime syksynä Journal of Psychopharmacologyssa julkaistussa katsauksessa “Beyond ecstasy: Alternative entactogens to 3,4-methylenedioxymethamphetamine with potential applications in psychotherapy” Hans Oeri Victorian yliopistosta esittelee olennaisilta ominaisuuksiltaan samantyyppisiä entaktogeeneja, joiden vaikutusprofiilit eroavat jonkin verran MDMA:n vastaavista.
Miksi MDMA:lle tarvitaan vaihtoehtoja? Yhdisteen ominaisuudet eivät välttämättä sovellu kaikille niistä potilaista, jotka voisivat hyötyä entaktogeeniavusteisesta terapiasta, mikä voi johtua esimerkiksi heidän fyysisistä tai psyykkisistä sairauksistaan. Osa potilaista on myös saattanut käyttää MDMA:ta aiemmin sillä seurauksella, ettei yhdiste enää vaikuta heihin toivotulla tavalla, ainakaan turvallisilla annosko’oilla. Tällöin voisi olla syytä käyttää yhdisteitä, joilla ei ole ristitoleranssia MDMA:n kanssa. Toisille taas MDMA:n vaikutus saattaa yksinkertaisesti tuntua liian intensiiviseltä, jolloin miedompi vaihtoehto saattaisi tarjota paremman lähestymistavan.
Tuore blogikirjoituksemme “Vaihtoehtoja MDMA:lle – katsaus entaktogeenien psykoterapeuttiseen potentiaaliin” esittelee katsauksen antia.
MDMA-avusteinen psykoterapia: Historia, tekniikat ja vaikutusmekanismit – Torsten Passien luento saatavilla suomeksi tekstitettynä
MDMA-avusteista psykoterapiaa koskevien tutkimusten tulokset ovat näinä päivinä aktiivisesti otsikoissa. Harvemmin sen sijaan puhutaan MDMA:n terapiakäytön historiasta. Vaikka MDMA keksittiin jo viime vuosisadan alkupuolella, tieto sen psykoterapeuttisesta potentiaalista alkoi hahmottua vasta 70-luvulla, kun tunnettu psykedeelikemisti Alexander Shulgin kokeili syntetisoimaansa ainetta lähipiirinsä kanssa. Tähän joukkoon kuului muun muassa veteraanipsykoterapeutti Leo Zeff, jonka on sanottu sittemmin perehdyttäneen aihepiiriin satoja kollegojaan.
Aihepiirin jo vuosikymmenten ajan perehtynyt saksalainen psykiatrian ja psykoterapian professori Torsten Passie Hannoverin lääketieteellisestä yliopistosta luennoi toissavuotisessa luentotapahtumassamme MDMA:n historiasta, psykoterapian tekniikoista ja vaikutusmekanismeista. Luentotaltiointi on nyt saatavilla suomenkielisen tekstityksen kera.
Laajasta, usein tietosanakirjamaiseksi kutsutusta tietämyksestään ammentava Passie kuvaa luennollaan monia MDMA-psykoterapian vähemmän tunnettuja ulottuvuuksia. Yhtenä esimerkkinä, nykytutkimuksissakin työskentelevä psykoterapeutti Phil Wolfson hoiti ennen aineen kriminalisointia 80-luvulla psykooseja MDMA-avusteisesti siten, että MDMA-terapiaa annettiin psykoosia sairastavan lisäksi myös hänen perheenjäsenilleen. Sessioiden tarkoituksena oli muun muassa auttaa kommunikaatiovaikeuksissa ja hoitaa perheessä ilmeneviä, psykoosisairauteen liittyviä haavoja. Perheenjäseniin ulottuvaa MDMA-terapiaa on viime aikoina kokeiltu PTSD-tutkimuksissa, joissa hoitoa on annettu sekä PTSD:tä sairastavalle että hänen kumppanilleen tai muulle läheiselle.
Luennolla kartoitetaan myös MDMA:n kriminalisointiin johtanutta oikeusprosessia, aineen yleistymistä juhlimiskontekstissa, sitä miksi mormonien parissa saatiin tehtyä uraauurtava MDMA-tutkimus, sekä aineen farmakologiaa ja toksikologiaa.
Litiumilla ja klassisilla psykedeeleillä saattaa olla vaarallisia yhteisvaikutuksia
Anekdootteja siitä, että psykedeeleillä voisi olla haitallisia yhteisvaikutuksia kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytetyn litiumin kanssa on ollut ajoittain esillä. Nyt PsyArxiv-palvelussa ennakkoversiona julkaistussa artikkelissa Nayak ja kumppanit kävivät läpi verkossa saatavilla olevat raportit litiumin ja LSD:n tai psilosybiinin yhteiskäytöstä. Kirjoittajien mukaan 47 %:ssa raporteista käyttäjä koki kouristuksia ja lopuistakin raporteista liki kolmannes oli muutoin hyvin negatiivisia.
Tutkimus perustuu anekdotaalisten raporttien yhteenvetoon, eikä mitään vakuuttavaa näyttöä haitallisista yhteisvaikutuksista vielä ole. Myös yhteisvaikutuksen mahdollinen mekanismi on tuntematon, joskin kirjoittajat nostavat esiin joitakin uskottavia vaihtoehtoja. Vaikka tieto on hyvin vaillinaista, potentiaalisesti merkittävien fyysisten riskien vuoksi näyttää perustellulta korostaa haittojen minimoinnin näkökulmasta, ettei kenenkään tulisi käyttää klassisia psykedeelejä tai 2C-sarjan aineita samaan aikaan litium-lääkityksen kanssa.
Artikkelin “Classic psychedelic coadministration with lithium, but not lamotrigine, is associated with seizures: an analysis of online psychedelic experience reports” voi lukea osoitteessa https://psyarxiv.com/r726d/
Ulos umpikujasta – Psykedeeliavusteinen terapia masennukseen esillä Helsingin Sanomissa
Helsingin Sanomat julkaisi tänään laajan artikkelin psykedeeliavusteisesta terapiasta masennuksen hoidossa. Juttu selittää masennusta turhankin suoraviivaisesti, sillä siinä esitelty tulehdusmalli on vain yksi näkökulma siihen, mistä masennuksessa saattaa olla kyse. Artikkeli kuitenkin käsittelee ansiokkaasti psykedeelitutkimuksen historiaa ja nykyhetkeä, Suomessa tehtävää prekliinistä tutkimusta sekä kotimaahan suunniteltua masennustutkimusta ja sen kariutumista. Kyseinen tutkimus kaatui siihen, ettei Valtakunnalliselta lääketieteelliseltä tutkimuseettiseltä toimikunnalta saatu puoltavaa lausuntoa.
Toistaiseksi Suomessa ei siis tehdä psykedeelitutkimusta ihmisillä, vaikka muun muassa Ruotsissa ja Saksassa vastaavaa tutkimusta on käynnissä.
Artikkelissa käsitellään myös Psytyn hallituksessakin toimivan lääkäri Antti Huplin osallistumista psilosybiinitutkimukseen koehenkilönä. Hupli kertoo kokemuksen auttaneen häntä ymmärtämään paremmin psilosybiinin hoitopotentiaalia sen aivojen muovautuvuutta lisäävän vaikutuksen näkökulmasta:
”Sanotaan, että 90 prosenttia ihmisen ajatuksista on päivittäin samoja. Jos niistä iso osa on kriittisiä ja vaativia, ei ole ihme, että mieli sairastuu. Oma näkökulma ei kuitenkaan ole lukittu. Me voimme vapautua siitä ja keskittyä hyvään.”
Artikkelin voi lukea osoitteessa
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007837777.html (maksumuuri)
Psykedeelien potentiaali syömishäiriöiden hoidossa
Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, psykologi ja psykoterapeutti Pia Charpentier pohtii 09/2020 julkaistussa blogikirjoituksessaan psykedeelien mahdollista roolia syömishäiriöiden hoidossa. Ymmärrettävästi hän kertoo suhtautuneensa aiheeseen aluksi ennakkoluuloisesti. Ulkomaisten kollegoiden vakuuttuneisuus psykedeelien mahdollisuuksista tämän diagnoosiryhmän ongelmien hoidossa sai hänet kuitenkin perehtymään aihepiiriin tarkemmin.
Toistaiseksi tieto psykedeelien potentiaalista syömishäiriöiden hoidossa tai niistä parantumisessa rajoittuu anekdootteihin, haastattelututkimukseen ayahuasca-seremonioihin osallistuneilla sekä teoriaan ja eläinmalleihin perustuvaan argumentointiin. Ensimmäinen kliininen tutkimus anoreksian psilosybiiniavusteisesta hoidosta on kuitenkin jo käynnistetty Johns Hopkins -yliopistossa, ja vastaava pilotti on käynnistymässä myös Lontoon Imperial Collegessa. Tutkimusjärjestö MAPS puolestaan on aloittamassa anoreksian MDMA-avusteisen psykoterapian tutkimusta heti kun pandemiatilanne sen sallii.
Linkki kirjoitukseen: https://syomishairiokeskus.blogspot.com/2020/09/psykedeelien-kaytto-syomishairioiden.html
Suomenkielinen katsaus: MDMA-terapia PTSD:n hoidossa
Lääkärilehden vuoden 2021 ensimmäisessä numerossa julkaistiin psykiatriaan erikoistuvien lääkäreiden Oskari Ventilän ja Antti Huplin kirjoittama suomenkielinen katsausartikkeli MDMA-avusteinen psykoterapia hoitoresistentin traumaperäisen stressihäiriön hoidossa.
Katsaus esittelee traumaperäistä stressihäiriötä (PTSD) ja sen nykyhoitoa, MDMA:ta aineena ja sen eroa “ekstaasista”, sekä MDMA-terapian periaatteita, mahdollisia vaikutusmekanismeja ja tuloksellisuutta tähänastisen tutkimuksen valossa.
Katsauksessa käsitellyissä II-vaiheen kliinisissä tutkimuksissa vuoden seurantapisteessä ⅔ MDMA-terapiaa saaneista potilaista oli parantunut hoitoresistentistä PTSD:stä. Ventilän ja Huplin mukaan alustava tutkimus viittaa siihen, että “hoitoresistentti PTSD voidaan saattaa remissioon kahdella tai kolmella MDMA-avusteisella psykoterapiaistunnolla sekä protokollaan kuuluvilla lääkkeettömillä terapiatapaamisilla riippumatta trauman aiheuttaneen tapahtuman luonteesta.” Mikäli MDMA-terapia osoittautuu tehokkaaksi ja turvalliseksi myös käynnissä olevissa laajemmissa tutkimuksissa, saattaa se “muotoutua osaksi pitkittyneen traumaperäisen stressihäiriön hoitoa 2020-luvun aikana.”
Artikkelin voi lukea Lääkärilehden verkkosivulla.
Psilosybiiniä aletaan tutkia ahdistuksen hoidossa
Psilosybiinillä on tehty lupaavia tutkimuksia, jotka ovat keskittyneet mm. hoitoresistentin masennuksen hoitoon sekä kuolemanpelon lievittämiseen terminaalivaiheen syöpäpotilailla. Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoitoa tällä menetelmällä ei ole kuitenkaan vielä tutkittu missään. Nyt asiaan on tulossa muutos, kun australialaisessa Monash-yliopistossa käynnistetään uraauurtava kliininen tutkimus tästä aiheesta.
Lisätietoja on australialaisen The Age -lehden artikkelissa:
https://www.theage.com.au/national/victoria/can-the-active-ingredient-in-magic-mushrooms-help-treat-anxiety-researchers-want-to-know-20201206-p56kyx.html
Global Drug Survey 2021 -päihdekysely
Takaisinoton estäjät vähentävät MDMA-terapian vaikuttavuutta?
Masennusoireisiin usein määrättävät serotoniinin, noradrenaliinin ja/tai dopamiinin takaisinoton estämiseen perustuvat lääkkeet heikentävät tutkimusten perusteella MDMA:n subjektiivisia, psykologisia vaikutuksia. Näin ollen tähänastisissa MDMA-avusteisen psykoterapian tutkimuksissa osallistujia, jotka ovat käyttäneet tällaisia lääkkeitä, on pyydetty lopettamaan niiden käyttö asteittain ja hallitusti ennen MDMA-hoidon alkua.
Tuoreen Psychopharmacology-lehdessä julkaistun analyysin perusteella myös lääkityksensä hyvissä ajoin ennen hoitoa lopettaneet saattavat kuitenkin hyötyä MDMA-hoidosta vähemmän kuin osallistujat, joilla ei ole ollut käytössä vastaavaa lääkitystä. Neljä kliinistä tutkimusta ja 50 potilasta kattaneessa otoksessa lääkkeitä käyttäneet ja ne ennen hoitoa lopettaneet kokivat keskimäärin selvästi vähemmän helpotusta PTSD- ja masennusoireissaan kuin muut MDMA-hoitoa saaneet.
Vähäisempi vaikuttavuus saattaa selittyä takaisinoton estäjien pitkäkestoisilla vaikutuksilla välittäjäainejärjestelmiin, kuten MDMA:n vaikutuksille tarpeellisten kuljettajaproteiinien määrään ja toimintaan. Toistaiseksi ei tiedetä, kuinka pysyvästi takaisinoton estäjät mahdollisesti heikentävät MDMA-hoidon tehoa, mutta löydöksillä saattaa olla huomattavaa merkitystä, mikäli MDMA-avusteinen psykoterapia tulee laajempaan käyttöön.
Artikkelin voi lukea osoitteessa https://doi.org/10.1007/s00213-020-05710-w.