Tulokset kategoriasta menetelmat hakusanalla Haastattelu. Takaisin
Psykedeelikulttuurin virtauksia Suomessa 1960-luvulta nykypäivään (Pia Sellge, 2008)
| Oppiaine: | Sosiaalipolitiikka |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Sosiaalitieteiden laitos |
| Tiedekunta: | Valtiotieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Ensikosketuksen aihepiiriini sain 12-vuotiaana, kun lainasin kirjastosta Jarkko Laineen toimittaman 3 antologian Underground. Se sisälsi Laineen valaisevan esipuheen lisäksi yhdysvaltalaisista underground-lehdistä suomennettuja artikkeleja. Aivan koko kirjan sisältö ei minulle auennut, mutta hämmennyin erityisesti sellaisista toteamuksista kuin: ”Suhtaudumme myönteisesti huumausaineiden vaikutukseen ihmismieleen ja -ruumiiseen.” (Berkley Barb -lehti 1969) ja ”Huumausainekulttuuri on vallankumouksellinen uhka plastiikkiselle wasp-amerikalle” (Rubin 1969). Minulle oli nimittäin uusi ajatus, että olisi olemassa jokin huumekulttuuri tai että huumeilla yleensä saattaisi olla muitakin vaikutuksia ihmisiin kuin välitön riippuvuus ja rappio. Kiinnostuin siis 1960-luvun vastakulttuurista ja psykedeelisten aineiden käytöstä sen piirissä. Myöhemmin mielenkiintoni on laajentunut aihepiiriin yleisemminkin kuin vain historiallisesta näkökulmasta. Erityisesti minua on askarruttanut, mikä saa melko tavallisen oloiset ja elämässään pärjäävät ihmiset kiinnostumaan aineista, vaikka käyttöön liittyy erilaisia psyykkisiä ja sosiaalisia riskitekijöitä. Haluaisinkin lähteä selvittämään tässä kandidaatin tutkielmassani suomalaisesta näkökulmasta, miten psykedeelisten aineiden käyttökulttuuri on maassamme syntynyt, ja millainen se on nykyään. Onko olemassa yhtenäistä käyttökulttuuria? Millaisia kokemuksia tavoitellaan ja vastaavatko käytännön kokemukset odotuksia? Onko käytöllä ollut vaikutuksia käyttäjien muuhun elämään? Työni otsikossa käytän sanaa virtauksia, koska epäilen, että historiallinen näkökulmani saattaa olla yksiulotteinen rajallisten lähteiden vuoksi. Nykyaikaa käsittelevässä luvussa olen tietoisesti rajannut päälähteekseni ainoastaan yhden internetin keskustelupalstan. Tarkemmin tätä rajaustani ja sen mahdollisia seurauksia käsittelen luvussa 4.2. Erityisesti tekstini historiaosuuksissa käytän käsitteitä vastakulttuuri ja underground. Vastakulttuurille on annettu eri aikoina erilaisia merkityksiä (Ala-Ketola 1985, 7-10). Työssäni viittaan sanalla alakulttuureihin, joiden arvot ja normit poikkeavat radikaalisti yleisesti yhteiskunnassa vallitsevista, ja jotka mahdollisesti hakevat tietoista vastakkainasettelua valtakulttuurin kanssa. 60-luvun kontekstissa vastakulttuurilla viitataan useimmiten uusvasemmistolaisuuteen ja hippiliikkeeseen. Sanaa underground voidaan käyttää vastakulttuurin synonyymina tai viittaamaan yleisemmin maanalaiseen, omaleimaiseen ja suurelle yleisölle vieraalta tuntuvaan kulttuuriin. (Ala-Ketola 1985, 7-8, 11.) Käytän sanaa lähinnä jälkimmäisessä merkityksessä viitatessani 60-luvun Suomeen. Tämä siksi, että tutkimukseni kohteena olevat ”underground-ihmiset” eivät niinkään pyrkineet tietoiseen muutokseen yhteiskunnassa kuin tekemään itselleen mieluisia ja jännittäviksi kokemiaan asioita sekä siinä sivussa provosoimaan vanhempaa sukupolvea, jos se vain onnistui. (Lindfors & Salo 1988.) Luvussa kaksi pyrin määrittelemään, mitä ovat psykedeeliset aineet, ja miten ne eroavat muista 4 päihteistä. Käsittelen erikseen tavallisimpia aineita, niiden historiaa, vaikutuksia ja käytön yleisyyttä. Kolmannessa luvussa käsittelen ensin psykedeelisten aineiden käytön kytkeytymistä yhdysvaltalaiseen 1960-luvun vastakulttuuriin. Tästä siirryn suomalaiseen underground-liikkeeseen ja sen edustajien päihteiden käyttöön. Lopuksi yritän selvittää, mitä tapahtui psykedeelikulttuurille Suomessa 60-luvun ja 90-luvun alun välillä. Luvussa neljä tarkastelen aluksi 1990-luvun puolessavälissä alkanutta toista huumeaaltoa sekä viime vuosina suomalaisessa huumetutkimuksessa esiin noussutta viihdekäytön käsitettä. Esittelen myös muiden tutkijoiden näkemyksiä psykedeelikulttuurista. Tämän jälkeen esittelen lähteenä käyttämäni internetin keskustelupalstan ja ryhdyn siellä käytyjen keskustelujen pohjalta tarkastelemaan psykedeelien käyttökulttuuria nykypäivänä. Viidennessä luvussa kokoan yhteen työni pääteemat ja esitän johtopäätökseni. Arvioin, olenko onnistunut vastaamaan tutkimuskysymyksiini ja hahmottelen myös karkeasti, millainen jatkotutkimus aiheesta voisi olla hedelmällistä. |
| Tiivistelmä EN: | - |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus, haastattelu |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | hipit, Psychoactive vault, päihdekulttuuri, vastakulttuuri |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Psykedeelien katalysoima mystinen kokemus kokemuskerronnan valossa (Terhi Pieskä, 2018)
| Oppiaine: | Uskontotiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu -tutkielma |
| Laitos: | |
| Tiedekunta: | Teologinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Pro gradu -tutkielmani on teemahaastatteluin toteutettu narratiivien tutkimus psykedeelien katalysoimista mystisistä kokemuksista. Tutkielmassani analysoin kahdeksan informantin kokemuskerronnan kautta psykedeeleiksi kutsuttujen substanssien vaikutuksessa saatuja kokemuksia. Käytän tutkielmassani Antoon Geelsin ja Owe Wikströmin (1999) määritelmää mystisestä kokemuksesta. Geels ja Wikström määrittelevät mystisen kokemuksen kontekstista riippumatta kokemukseksi, jonka kokija tulkitsee kohtaamiseksi korkeamman tai perimmäisen todellisuuden kanssa. Tämä kohtaaminen tapahtuu välittömällä, kokijan tulkinnan mukaan ei-rationaalisella tavalla ja tuo mukanaan syvän tunteen ykseydestä sekä vaikutelman siitä, että kokemus on tapahtunut muulla kuin arkisella tasolla. Kokemus tuo mukanaan laajalle ulottuvia seurausvaikutuksia yksilön elämässä. Tutkielmassani syvennyn selvittämään, mitä mystisen psykedeelikokemuksen aikana koetaanja erityisesti, miten haastateltavien henkilökohtaiset kertomukset esittävät muuntuneessa tietoisuudentilassa kohdatun perimmäisen todellisuuden. Analysoin tutkielmassa yhteensä yhdeksän mystisen kokemuksen kriteerit täyttävää kokeuskertomusta, jotka olen jakanut temaattista narratiivien analyysiä käyttäen kolmeen teemaan: ykseyden kokemus, rakkauden kokemus sekä transsendenttien entiteettien kohtaaminen. Teemoihin jaetut kertomukset käydään läpi sisällönanalyysiä soveltaen. Ykseyden kokemuksiksi luokittelemissani kertomuksissa egon häviämisen kautta sulaudutaan hetkellisesti muuntuneessa tietoisuudentilassa kohdattuun todellisuuteen. Näissä kertomuksissa kertojat kuvaavat tulevansa yhdeksi tietoisuudeksi tai löytävät itsensä ikuiseksi tyyneyden tai tyhjyyden tilaksi nimeämästään todellisuudesta. Rakkauden kokemuksen teemaan sijoittamani kertomukset kuvaavat positiivisia tuntemuksia täynnä olevia psykedeelimatkoja ja matkan aikana koetut tunteet saavat jokaisessa kertomuksessa viittauksen jumalallisuuteen. Näissä kokemuksissa rakkaus yhdistetään Jumalaan tai jumaluuteen essentiaalisena osana. Transsendenttien entiteettien kohtaamiset ovat kolmas selkeästi muusta kertomusaineistosta erottuva teema. Näissä kokemuksissa aktiivinen transsendentti toimija ohjaa kokemusta kokijan itsensä ollessa hyvin passiivisessa roolissa. Kuten ykseyden ja rakkauden kokemuksissa, entiteettien kohtaamiset ovat muokanneet kokemuskertomusten mukaan huomattavasti sitä minkälaisena haastateltavat näkevät maailman ja itsensä. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | Psykedeelit yleisesti |
| Aihe: | Mystinen kokemus |
| Menetelmät: | Haastattelu |
| Otoskoko: | 8 |
| Muuta: | |
| Tagit: | kokemuskerronta, mystinen kokemus, narratiivien tutkimus, psykedeelit |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Älä tule paha trippi, tule hyvä trippi. Psykedeelisen kokemuksen kontekstuaalinen rakentuminen haastatteluaineiston valossa. (Ronja Järvelin, 2020)
| Oppiaine: | Sosiologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu |
| Laitos: | Sosiaalitieteiden laitos |
| Tiedekunta: | Valtiotieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tässä tutkimuksessa tarkastellaan psykedeelisen kokemuksen kontekstuaalisia ulottuvuuksia siitä näkökulmasta, miten psykedeelejä käyttäneet ihmiset itse kertovat kokemuksistaan. Lisäksi tarkastellaan, millaisia merkityksiä eri kontekstitekijät saavat haittojen vähentämisen näkökulmasta. Käyttökontekstin merkitykseen haittojen vähentämisen näkökulmasta on kirjallisuudessa perinteisesti viitattu käyttöympäristön (setting) käsitteellä. Tällä on vuoroin tarkoitettu välittömästi käyttötapahtumassa läsnä olevia esineitä ja ihmisiä, vuoroin kulttuurin, arvojen ja normien kaltaisia tekijöitä. Tämä tutkimus ottaa etäisyyttä sosiaalisen ja materiaalisen sekä välittömän ja kulttuurisen kaltaisiin kahtiajakoihin tukeutumalla toimijaverkostoteoriasta vaikutteita ottavaan lähestymistapaan, jossa ilmiöiden keskiöön nostetaan toimijoiden väliset suhteet. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdestätoista (11) yksilöhaastattelusta. Aineisto on analysoitu laadullisin menetelmin. Haastatteluiden perusteella psykedeelisen kokemuksen konteksti muodostuu käytännöistä, aineesta ja ympäristöstä. Kokemusta edeltävään aikaan sijoittuvilla käytännöillä optimoidaan olosuhteet ja valmistaudutaan objektien, suhteiden ja toimintakyvyn muutoksiin. LSD puolestaan rakentaa kontekstia paitsi näiden muutosten kautta myös käyttäytymällä eri tavoin riippuen esimerkiksi siitä, kuinka suuri annos on, mihin muihin psykoaktiivisiin aineisiin sitä yhdistellään ja millaisia toimijoita käyttötapahtumassa on läsnä. Näiden toimijoiden materiaalis-sosiaalinen yhteenliittymä, tila, sekä rakentuu käytännöissä että vaikuttaa näihin mahdollistaen ja rajoittaen. Tilan lisäksi myös yhteiskunnan kaltaiset kollektiivit muodostavat osan kokemuksen kontekstia heijastumalla kokemuksen emotionaaliseen vireeseen esimerkiksi huumausainepolitiikan herättäminä vainoharhaisina pelkoina. Haittojen vähentämisen näkökulmasta olennaisena näyttäytyy se, että muihin kontekstuaalisiin toimijoihin on mahdollista vaikuttaa aktiivisilla valinnoilla. Vaikka myös ei-inhimilliset toimijat, kuten LSD ja ympäröivät tavarat, rakentavat kontekstia vaikuttaen jatkuvasti myös inhimillisiin toimijoihin, mahdollistaa inhimillinen ennakointikyky näiden vaikutusten arvioinnin ja huomioimisen etukäteen. Kontekstin tarkasteleminen jatkuvan muutoksen ja uudelleen rakentumisen liikkeenä poikkeaa sosiaalitieteellistä päihdetutkimusta hallinneesta ajattelutavasta, jossa "(sosiaalisen) settingin" on pitkälti katsottu määrittelevän kokemuksia ikään kuin yksilön ulkopuolelta. Tutkimus tarjoaa yhdenlaisen jaottelun kokemuksen kontekstuaalisesta rakentumisesta. Olennaisempaa kuin tarjotun jäsennyksen sovitteleminen uusiin aineistoihin olisi kuitenkin kiinnittää myös päihteiden käytön tutkimuksessa nykyistä enemmän huomiota todellisuuden kompleksisuuteen, epäselvyyteen ja muutokseen. Vaikka tällainen lähestymistapa tarjoaa harvoin selkeitä vastauksia, se voi mahdollistaa yksityiskohtaisemman, paikallisemman ja sitä kautta myös hyödyllisemmän tiedontuotannon päihdevalistuksen ja haittojen vähentämistä tukevien toimien kehittämisen tueksi. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | teemahaastattelu |
| Otoskoko: | 11 |
| Muuta: | |
| Tagit: | haittojen vähentäminen, konteksti, LSD, psykedeelit |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/314367/Jarvelin_... |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Metsän lääkkeet: Amazonian yawanawa-shamanismin opiskelijoiden terveyskäsitykset ja shamanismin parantavat elementit (Inka Oikarinen, 2020)
| Oppiaine: | maantiede |
| Opinnäytetyön tyyppi: | pro gradu |
| Laitos: | Geotieteiden ja maantieteen laitos |
| Tiedekunta: | Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Amazonian alkuperäiskansat ovat viime vuosikymmeninä vahvistaneet eri tavoin kolonisaation aikana tukahdutettuja perinteitään, minkä seurauksena muun muassa shamanistisien käytänteiden jatkuvuutta vahvistetaan, elvytetään ja tuodaan laajempaan tietoisuuteen. Nykymaailmassa shamanismi on myös väylä, jonka kautta kohtaavat kansainvälisesti eri toimijat. Amazonian Acressa asuvalle Yawanawa-kansalle yksi kulttuurisen elpymisen näkyvä esimerkki ovat vuosittaiset kulttuurifestivaalit. Näissä tapahtumissa kansainväliset vieraat tutustuvat perinteiseen kulttuuriin musiikkin, tanssien, taiteen, käsitöiden sekä shamanististen rituaalien ja substanssien välityksellä. Samalla luodaan yhteyksiä ja liittolaisuuksia yawanawojen ja vierailijoiden välille. Tutkielmani käsittelee Amazonian shamanistisiin verkostoihin osallistuvien, alkuperäiskansaan kuulumattomien henkilöiden näkemyksiä terveydestä ja hyvinvoinnistä. Erityisesti tutkin, miten yawanawa-shamanismiin perehtyminen ja shamanistiset kokemukset muokkaavat terveyskäsityksiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Mitä terveys ja sairaus merkitsevät Amazonian ja etenkin yawanawa-kansan sosiofilosofioissa? 2) Millaisia terveyskäsityksiä Amazonian shmanismista kiinnostuneilla länsimaisilla ilmenee, ja miten käsitykset yhtenevät ja eroavat yawanawa-shamanismin käsitysten kanssa? 3) Mitä ovat parantamisen elementit yawanawá-shamanismissa? Pääasiallisena aineistonani käytän kuutta eri maista tulevan, shamanismia opiskelevan henkilön haastattelua. Käytän tutkimuksessa kahta teoreettista viitekehystä. Tutkielma kiinnittyy lääketieteelliseen antropologiaan, joka tarkastelee terveyden, sairauden ja parantamisen käsitteistöä sekä kulttuurista ja sosiaalista monimuotoisuutta. Hyödynnän Schmidin (2010, 2011) subjektiivisten terveyden teorioiden mallia tarkastelemaan aineistossani ilmeneviä terveyskäsityksiä yksilöllisenä merkityksenantona. Alkuperäiskansojen relationaaliset terveyskäsitykset muodostavat toisen teoreettisen kehyksen, jonka kautta tarkastelen alkuperäiskansojen ja yawanawojen terveyskäsityksiä tasapainoisten suhteiden tuottamisena ja hallitsemisena suhteessa sekä inhimillisiin että yli-inhimillisiin olentoihin. Tutkielman kirjallinen katsaus piirtää kuvan Amazonian perinteisestä shamanismista suhdeverkostojen maailmana, jossa on keskeistä ihmiselle näkyvä ja näkymätön puoli. Terveys pohjautuu Amazonian alkuperäiskansojen parissa relationaaliseen ihmiskäsitykseen, jossa korostuvat oikeanlaisten suhteiden luominen sosiaalisella, ekologisella ja kosmologisella tasolla: hyvinvointi on sekä yhteisesti tuotettu ja jaettu resurssi että neuvottelua muiden olentojen kanssa, joilla voi olla kilpailevia intressejä. Yawanawoilla terveys määrittyy erityisesti kehon eri osatekijöiden suhteissa muihin olentoihin sekä yksilön kiinnittymiseen yawanawa-identiteettiin kehollisin keinoin. Myös shamanismi perustuu kehon ja sen kapasiteettien muunteluun eri substansseja poistamalla ja lisäämällä. Viimeisten vuosikymmenien shamanismin muutosta Amazonilla on toisaalta leimannut kansainvälinen verkottuminen, jossa uusshamanismin ja shamanistisen turismin vaikutuksien esitetään muokkaavan myös shamanismin harjoittamista alkuperäiskansojen parissa. Paikkaan sitoutumatonta uusshamanismia on kritisoitu länsimaista ihmiskuvaa heijastavana, yksilöllisenä projektina, jossa ei ole interpersoonallisia ulottuvuuksia. Kehitystä kuvaa myös Amazonian shamanismiin kuuluvien elementtien, kuten ayahuascan medikalisointi sekä shamanististen rituaalien subjektiivinen tulkinnallinen avoimuus. Haastatteluaineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että haastateltavien terveyskäsityksissä ilmenee relationaalisia piirteitä, jotka ovat monilta osin yhteneviä alkuperäiskansojen ihmiskuvan kanssa. Shamanismista on löydetty maailmankuva, joka tarjoaa vaihtoehdon biolääketieteen ihmiskuvalle ja tieteelliselle reduktionismille.Tämä näkyy erityisesti tavassa, jolla shamanismi laajentaa terveyteen vaikuttavien elementtien kenttää kahteen suuntaan: terveys merkitsee vertikaalisesti tasapainoa yksilön fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen ulottuvuuden välillä, ja sen tuottamiseen osallistuvat horisontaalisesti inhimilliset ja yli-inhimilliset olennot. Aineistossa on nähtävissä yksilöllinen, subjektiivinen orientaatio, jossa shamanistisille kokemuksille sallitaan useita tulkintoja ja hyvinvoinnin tuottamisessa korostuu yksilöllinen vastuu. Myös eroja yawanawojen kosmo-ontologiaan esiintyy erityisesti ei-inhimillisten olentojen toimijuuden suhteen. Kuitenkin voidaan todeta, ettei shamanismi ole haastateltaville pelkästään individualistinen hanke, vaan perehtyminen shamanismiin lisää tietoisuutta suhdeverkostoista sekä shamanismin toimintakentällä että sosiaalisissa suhteissa. Tämä näkyy myös tavoissa, joilla yawanawa-shamanismin elementtien parantava vaikutus nähdään ja koetaan subjektiivisten sekä intersubjektiivisien elementtien kokonaisuutena. |
| Tiivistelmä EN: | In recent decades there has been a revival of customs and traditions among several indigenous Amazonian peoples, one feature of which is the strengthening of many shamanic practices repressed and partially abandoned under colonial rule. For the Yawanawa people of Acre, Brazil, annual cultural festivals have become a prominent symbol of cultural revitalization. Festivals enable an international audience to experience a live tradition in the form of song, dance, games, art and crafts as well as shamanic rituals and substances. In the context of shamanic ritual, the terms medicine and healing are some of the prominent discourses through which shamanic networks connect and alliances are created between visitors and the Yawanawa. The present study looks at the understandings of health and wellbeing of non-indigenous persons participating in contemporary shamanic networks in Amazonia. The aim of the study is to describe how knowledge of Yawanawa shamanic practices affects understandings of health, sickness and healing. My research questions are: 1) What are the meanings assigned to health and illness in Amazonian sociophilosophies and those of the Yawanawa people? 2) How do Western people practicing Amazonian shamanism perceive health and illness, and how do their understandings relate to those present in Yawanawa shamanism? 3) What constitute the main elements of healing in Yawanawa shamanism? My primary research data consists of six thematic interviews with non-indigenous people practicing and studying Yawanawa shamanism. I will employ two theoretical approaches to frame the analysis. The study locates in medical anthropology which examines concepts around health, illness and healing and their cultural and social diversity. I will refer to the framework of subjective theories of health by Schmid (2010, 2011) to view individual health-related understandings as subjective meaning-making frameworks that resemble but are not reduced to scientific medical theories. Indigenous relational philosophies of health comprise the second theoretical framework, through which the Yawanawa medical system and shamanism will be understood as consisting of the creation and management of harmonious relationships with both human and nonhuman actors. Literature review represents Amazonian shamanism as an interconnected world with a visible and invisible side. Health for indigenous peoples is based on a relational cosmovision where principles of right relationship and reciprocity are recreated at social, ecological and cosmological levels. Wellbeing is a co-created, shared resource as well as the result of successful negotiation with nonhuman beings with potentially conflicting interests. For the Yawanawa, health is defined through the balanced relations of bodies and souls that constitute a human person, as well as creating a distinct Yawanawa identity through embodied means. Traditional Yawanawa shamanism equally relies on the transformation of the body and its different capacities through removal and adding of substances. More recently, the changes occurring in Amazonian shamanic practices have been characterized by increased interconnectedness and exchange on a global level with an increase in shamanic tourism and neo-shamanic movements alongside the practice of indigenous shamanism. Non-local neo-shamanic activities, such as the ritual consumption of ayahuasca for self-healing, have been criticized as reflecting a western, individualistic worldview that does not recognize the relational, intersubjective dimensions of shamanism. Similarly, the elements of Amazonian shamanism undergo a translation that includes the medicalization and commercialization of ayahuasca as well as a tendency to psychologize shamanic experiences with nonhumans. Analysis of the interview data shows that the understandings of health of shamanic practitioners reflect a relational worldview that shares several elements with indigenous socio-philosophies of health. For the study participants, shamanism offers an alternative worldview and framework for understanding wellbeing compared to that of biomedicine characterized by scientific reductionism. A central effect of maintaining relational conceptions of health can be seen in an expanded view of the determinants of health. Individual wellbeing is defined holistically as the balance between the physical, psychological, social and spiritual dimensions of a person. At the same time consideration of elements and actors affecting health is spread horizontally to include relations between individual and their social and intergenerational ties, as well as ecological ties to the nonhuman world which includes other species as well as invisible beings of the spirit world. There is an individualistic orientation present whereby individual responsibility and autonomy are considered as important determinants of wellbeing. Interviewees also recognize some differences between their views and those of the Yawanawa regarding the agency of nonhuman beings. However, the study concludes that practicing and studying shamanism is not merely an egoistic pursuit for the study participants, but increased understanding of the principles of Amazonian shamanism and worldviews shows in an expanded awareness of relational ties in both shamanic cosmology as well as in interpersonal ties with the Yawanawa and Amazonian peoples. This is also reflected in the way the elements of healing in shamanism are understood as containing both subjective and intersubjective elements. |
| Yhdiste: | ayahuasca, tupakka |
| Aihe: | Amazonian shamanismin opiskelijoiden käsitykset shamanistista parannusmenetelmistä |
| Menetelmät: | teemahaastattelu, laadullinen sisällönanalyysi |
| Otoskoko: | 6 |
| Muuta: | |
| Tagit: | alkuperäiskansat, Amazonia, parantaminen, shamanismi |
| URL: | https://helda.helsinki.fi/handle/10138/316949 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Vertaileva sisällönanalyysi klassisten psykedeelien käyttökokemuskertomuksista (Anastasia Hartikainen, 2019)
| Oppiaine: | Folkloristiikka |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatintutkielma |
| Laitos: | Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos |
| Tiedekunta: | Humanistinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Turun yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten LSD:n ja psilosybiinisienten käyttökokemuskertomuksissa päihteiden vaikutusten kuvailu vertautuu toisiinsa. Haastattelin kolmea toisensa tuntevaa henkilöä, joista kahdella oli kokemuksia molemmista päihteistä, ja yhdellä vain psilosybiinisienistä. Yhteensä vertailin molemmista päihteistä neljää kertomusta. Jaoin päihteiden aiheuttamat aistimuutokset erilaisiin kokemuksellisiin ulottuvuuksiin: näkö, kuulo, tunto, maku, haju, tunteet ja ajatukset, sekä sosiaalisuus. Lähiluvun ja analyysin avulla kokemuksista löytyi eroja ja yhtäläisyyksiä sekä päihde- että yksilökohtaisesti. Yhtäläisyyksiä kuvailussa on huomattavasti, mutta aistimuutosten luonne ja yleinen olotila ovat perustavanlaatuisella tavalla erilaisia. |
| Tiivistelmä EN: | |
| Yhdiste: | LSD ja psilosybiinisienet |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Haastattelu, lähiluku, ja vertaileva sisällönanalyysi |
| Otoskoko: | 3 |
| Muuta: | |
| Tagit: | kokemuskerronta, LSD, psilosybiinisienet, psykedeelit |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
Smarter with Drugs? Sociology of cognitive enhancement drugs from user’s perspectives (Aleksi Hupli, 2021)
| Oppiaine: | Yhteiskuntatutkimuksen tohtoriohjelma |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Väitöskirja |
| Laitos: | Yhteiskuntatutkimus |
| Tiedekunta: | Yhteiskuntatieteiden tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Tampereen yliopisto |
| Tiivistelmä: | Tässä artikkelipohjaisessa väitöskirjassa keskitytään kognitioon vaikuttavien psykoaktiivisten aineiden sosiologiaan käyttäjien näkökulmasta, varsinkin opiskelijoiden. Tutkimusmateriaali koostuu kvalitatiivisista haastatteluista, potilastapaustutkimuksesta, katsauksesta stimulanttien käytön yleisyyteen Suomessa ja Hollannissa sekä netnograafiseen videoainestoon Youtubessa (Hupli et al. 2016; 2019ab; Hupli 2018a; 2020a). Kaksi julkaistua haastattelututkimusta (Hupli et al. 2016; 2019b, ks. Taulukko 1), joissa käytettiin Crowded-teoriaa erillisten kvalitatiivisten aineistojen (N=35 ja kyselyaineiston (N=113) analysoimiseksi, osoittivat, että nuorilla aikuisilla Hollannissa ja Liettuassa on ollut erilaisia myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia useiden laillisten ja laittomien aineiden käytöstä. Kognition tehostajilla pyrittiin parantamaan yleisesti eri elämäntilanteita niin opiskelussa kuin töissä. Sekä itse diagnosoitujen että diagnosoimattomien opiskelijoiden kokemukset ja motivaatiot eivät eronneet suuressa määrin, mikä empiirisesti osoittaa, kuinka terapian ja tehostamisen välinen rajapinta on usein häilyvä. Tilastollisesti ei-edustava aineisto ja nojaaminen itseraportointiin psykiatrisen diagnoosin ja aineiden vaikutusten suhteen rajoittavat empiiristen havaintojen yleistettävyyttä ja vaativat lisätutkimusta aiheen parissa eri maissa. Kansainvälisten, eurooppalaisten ja kansallisten aineistojen välinen vertailu Suomen ja Hollannin välillä – keskittyen stimulanttien lääketieteelliseen ja eilääketieteelliseen käyttöön nuorten keskuudessa – osoitti erilaisia käyttötrendejä maiden välillä (Hupli 2020a). Näiden trendien eroja on kuitenkin haastavaa kattavasti arvioida erityisesti kognition tehostamisen suhteen, sillä tutkimustietoa ei Suomesta juuri ole verrattuna Hollantiin. Myöskään päihdepoliittinen keskustelu liittyen farmakologiseen neurotehostamiseen ei ole vielä alkanut Suomessa, toisin kuin osittain Hollannissa. Yhdessä osajulkaisussa kehitettiin digitaalista menetelmää uusien huumetrendien tavoittamiseksi (Hupli et al. 2019a). Youtubeen keskittyvässä netnograafisessa verkkotutkimuksessa tarkasteltiin psykedeelien mikroannosteluksi kutsuttua käyttötapaa. Vaikka analysoiduissa videoissa mainitut positiiviset vaikutukset ja annostelu käytännöt edellyttävät kriittistä lisäarviointia, toisin kuin laittomien huumeiden tyypillisiä käyttäjiä kuvataan yleisesti mediassa ja tutkimuksissa, analysoidut videot sisälsivät teemoja liittyen kokeelliseen menetelmään, itseseurantaan ja tutkimustulosten jakamisen tärkeyteen. Psykedeelien mikroannostelu on näennäisesti nouseva huumetrendi lisääntyneiden Youtubevideoiden sekä muiden mediasisältöjen ja kasvavan tieteellisen tutkimuksen perusteella. Tämän takia yksi tämän yhteenvetoartikkelin luvuista tarjoaa päivitetyn katsauksen psykedeelien mikroannosteluun ja siihen liittyviin tutkimushankkeisiin erityisesti kognitiivisen tehostamisen kannalta. Kannabiksesta kognitiivisena tehostajana keskustellaan myös lyhyesti. Psykedeelejä ja kannabinoideja käsitellään harvoin farmakologisessa neurotehostamiskirjallisuudessa, ja jopa näiden yhdisteiden terapeuttista tutkimusta on voimakkaasti rajoitettu. Yksi tämän väitöskirjan osajulkaisuista (Hupli 2018) sisältää ensimmäisen terveyssosiologisen potilastutkimuksen Suomessa asuvasta ADHD potilaasta, jolle määrättiin kannabinoiditerapiaa (Bedrocan®, Bediol®) aikuisiän ADHD:n hoitoon. Tapaustutkimus osittain vahvistaa kannabinoiditerapian potentiaalin hoitoresistenttien sairauksien hoidossa. Lisätutkimusten ja terveyspolitiikan uudistamisen tarve on kuitenkin ilmeinen tällä nopeasti kasvavalla lääkekannabinoidien alalla. Tämän väitöskirjan tulokset nostavat useita bioeettisiä ja päihdepoliittisia kysymyksiä farmakologisen hoidon ja tehostamisen välisestä hämärtyneestä rajapinnasta sekä laittomiksi luokiteltujen huumeiden ja laillisiksi määriteltyjen lääkkeiden välisestä poliittisesta ja sosiaalisesta kahtiajaosta. Tässä yhteenvetoartikkelissa kehitetään teoreettista viitekehystä, jonka mukaan kaikki psykoaktiiviset aineet voidaan luokitella ”farmakologisiksi neuroteknologioiksi”. Tarkoituksena on teoreettisesti päästä huume/lääke dikotomian yli tukeutuen tieteen- ja teknologiatutkimuksen (STS), kriittisen päihdetutkimuksen ja lääketieteellisen antropologian parissa kehitettyyn kirjallisuuteen. Myös medikalisaation ja erityisesti farmaseutikalisaation käsitteistä keskustellaan tarkasteltaessa ADHD- diagnoosin ja sen farmakologisen hoidon rinnakkaista kehittymistä. Viimeinen luku tarjoaa lisätutkimus ehdotuksia ja suosituksia tutkimusnäyttöön perustuvalle päihdepolitiikalle sekä esittelee nykyisen huumepolitiikan politogeenisiä vaikutuksia. |
| Tiivistelmä EN: | This article-based dissertation focuses on the sociology of cognitive enhancement drugs from mainly student users’ perspectives. The research material consists of qualitative interview data, a patient case study, a general review of available prevalence data on stimulants and a netnographic study on Youtube (Hupli et al. 2016; 2019ab; Hupli 2018a; 2020a). Two interview studies (Hupli et al. 2016; 2019b, see Table 1) using ‘crowded theory’ to analyse separate qualitative data sets (N=35) and an online survey (N=113) showed that young students in the Netherlands and Lithuania had experienced a variety of positive and negative effects from using several legalised and illegalised drugs considered as “cognitive enhancers” in order to improve their life situations. The experiences and motivations of both self-reportedly diagnosed and those who did not report a psychiatric diagnosis did not differentiate to a large extent, empirically showcasing how the line between therapeutic and enhancement use is often blurred. Unrepresentative data sample and reliance on self-reports in terms of psychiatric diagnostics and drug effects limits the generalisability of the empirical findings and call for further study in this area in different country contexts. By comparing statistical data from Finland and the Netherlands (Hupli 2020a) - using available data sets from international, European and national sources in relation to both medical and extra-medical use of stimulants among young people - a general review study revealed differentiating stimulant use trends between the countries. However, the full scope of these differences is challenging to evaluate especially in relation to cognitive enhancement drug use, as there is a chronic lack of research data, or even policy discussion in Finland compared to the Netherlands on this particular user practice. To track new drug trends among young people by applying novel digital methods, a netnographic study on Youtube™ focused on a user practice called microdosing psychedelics (Hupli et al. 2019a). While the positive effects and dosing regimens mentioned in the six most viewed videos that were analysed require further critical evaluation, contrary to how typical users of illegalised drugs are often portrayed in the general media and science, these videos revolved around themes such as experiments, self-monitoring and the imperative of sharing research results. As microdosing psychedelics is seemingly a growing drug trend according to increasing Youtube video content and other media publications as well as scientific research, part of this PhD summary article will provide an update on microdosing psychedelics research especially in relation to cognitive enhancement. Cannabis as a potential cognitive enhancer is also briefly discussed. Psychedelics and cannabinoids are rarely discussed in the pharmacological neuroenhancement literature, and therapeutic research into these compounds has been severely restricted until recently. One of the studies in this dissertation (Hupli 2018a) includes the first medical sociological patient case study of a male patient living in Finland with Attention Deficit/Hyperactivity Disorder (ADHD) who was prescribed cannabinoid therapeutics (Bedrocan®, Bediol®) to treat his ADHD as the primary indication. The case study partly confirmed increasing research into the potential of cannabinoid therapeutics for treatment-resistant conditions, including adults suffering from ADHD, although further studies and health policy reform are required in the rapidly growing field of cannabinoids in medicine. The findings of this dissertation raise several bioethical and drug policy questions about the blurred line between pharmacological therapy and neuroenhancement, as well as the political and social dichotomy between prohibited versus promoted drugs. Using Science and Technology Studies (STS), critical drug studies and Anthropology of Pharmaceuticals literature, the author theoretically frames all classes of drugs as ‘pharmacological neurotechnologies’ in order to move beyond these dichotomies and to further develop sociology of technology and drugs. The sociological concepts of medicalisation and especially pharmaceuticalisation are discussed with a focus on the parallel development of the diagnosis of ADHD and the use of pharmacology in its treatment. The last chapter offers research and policy recommendations for evidence-based drug policy making and presents some politicogenic drug effects of current drug policing. |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | haastattelututkimus, tapaustutkimus, kirjallisuuskatsaus, netnografinen verkkotutkimus |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | kognitiivinen tehostaminen, nootroopit, sosiologia, älylääkkeet |
| URL: | https://trepo.tuni.fi/handle/10024/133767 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 30.10.2024 |