Tietoisuuden tasoa muuntavien kemiallisten yhdisteiden käyttö eri potilaspopulaatioiden psykoterapiassa (Iikka Yli-Kyyny, 2013)
| Oppiaine: | Psykologia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
| Laitos: | Käyttäytymistieteiden laitos |
| Tiedekunta: | Käyttäytymistieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
| Tiivistelmä: | Psykoaktiiviset kemialliset yhdisteet kuten alkoholi ja huumausaineet aiheuttavat käyttäjässään ohimenevän muutoksen tämän tietoisuuden tasossa. Tätä hetkellistä muutosta tietoisuudessa on hyödynnetty psykoterapian aikana. Psykoterapiassa eniten kokeiltuja yhdisteitä ovat psykedeelit, jotka kuuluvat hallusinogeenisten huumausaineiden alaluokkaan. Niiden pääasiallisia vaikutuksia ovat muuntunut kognitio ja havaintokokemus. Psykiatri Humphrey Osmond ja kirjailija Aldous Huxley kehittivät sanan psykedeeli kirjeenvaihdossaan yrittäessään kuvailla niiden tuottamaa kokemusta (Tanne, 2004). Sana tulee kreikasta ja tarkoittaa suomeksi käännettynä ”mieltä ilmentävä”. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellut tutkimukset käsittelevät pääosin psykedeelejä (LSD, psilosybiini, meskaliini, DMT), mutta myös dissosiatiivisiin yhdisteisiin kuuluvaa ketamiinia ja empatogeeniksi tai entaktogeeniksi kutsuttua MDMA:ta. Kahden viimeisen yhdisteen farmakologinen vaikutusmekanismi eroaa psykedeelien vaikutusmekanismista, eivätkä siksi ole luokiteltavissa psykedeeleiksi. Seuraavaksi puhuttaessa psykedeeleillä avustetuista psykoterapioista on kuitenkin yksinkertaisuuden vuoksi nämä kaikki yhdisteet luokiteltu psykedeeleiksi. Vaikka psykedeeliksi voidaan luokitella useita eri yhdisteitä, on kullakin psykedeelillä sille ominaiset vaikutuksensa. Joidenkin mittareiden mukaan eri psykedeelien välillä vaikutukset ovat laadullisesti samat, mutta määrällisesti eroavat. Esimerkiksi Vollenweider & Kometer (2010) vertasivat psilosybiinin (useiden sienilajien sisältämä psykoaktiivinen yhdiste) ja ketamiinin vaikutuksia seuraavilla kolmella englanninkielisellä asteikolla: Oceanic boundlessness, anxious egodisintegration ja visionary restructuralization. Ensimmäinen tarkoittaa positiivisesti koettua itsen rajojen katoamista, kohonnutta mielialaa ja yhteyttä ympäristöön, toinen häiriintynyttä ajatuksenkulkua ja itsekontrollin katoamista ja kolmas muuntunutta havaintokokemusta, visuaalisia ja auditiivisia hallusinaatioita, kohonnutta valppautta ja eri aisti-informaation synestesiaa. Esimerkiksi psilosybiini ja ketamiini tuottavat erilaiset profiilit näillä luokilla. Ihmiset ovat käyttäneet psykedeelejä tuhansia vuosia. Varhaisimmat löydökset ovat yli 5000 vuotta vanhoja (El Seedi, Smet, Beck, Possnert & Bruhn, 2005). Monien alkuperäiskansojen keskuudessa on edelleen tavallista käyttää psykedeelejä ritualistisessa seremoniassa. Tällaisissa konteksteissa psykedeelisiä substansseja tavataan kutsua nimellä enteogeenit. Esimerkiksi Brasiliassa kaksi kirkkoa, Santo Daime ja União do Vegetal, ovat saaneet maansa hallitukselta luvan käyttää seremonioissaan ayahuascaa, teetä, joka sisältää dimetyylitryptamiinia (DMT) ja monoamiinioksidaasiestäjiä (MAO-I) (McKenna, 2004). Yhdysvalloissa toimiva Native American Church on vastaavasti saanut luvan käyttää seremonioissaan peyote-kaktuksesta valmistettua teetä, joka sisältää psykoaktiivista meskaliinia (Bogenschutz & Pommy, 2012). Näissä seremonioissa on usein ollut tapana, että shamaani annostelee enteogeenin ja johtaa rituaalia laulamalla ja rummuttamalla. Rituaaleilla voi olla erilaisia tarkoituksia kuten henkinen tai fyysinen parantaminen. Myös länsimaissa oli aikakausi, jolloin psykedeelit olivat osa eri psykiatrien ja psykoterapeuttien työtä ja tutkimusta (Mangini, 1998). Kun Albert Hoffman vahingossa loi LSD:n (lysergihapon dietyyliamidi), tuli hän samalla aloittaneeksi ainutkertaisen aikakauden länsimaisessa tieteessä. Monien tutkijoiden mielenkiinnon kohteeksi muodostui muuntuneet tietoisuuden tilat ja eri psykedeelien, etenkin LSD:n ja meskaliinin psykotomimeettiset eli psykoosioireita muistuttavat vaikutukset (Osmond & Smythies, 1952). Kun tutkijoille selvisi, että psykedeelien tuottama tila on ohimenevä, oli jokseenkin tavallista, että psykiatrit ottivat kokeellisessa tarkoituksessa itse näitä yhdisteitä ymmärtääkseen skitsofreenisten potilaidensa mielenmaisemaa. Anekdotaalisten todisteiden ja omien kokemustensa jälkeen monet psykiatrit uskoivat psykedeelien potentiaaliin psykiatrian menetelmänä; LSD:n uskottiin katalysoivan psykoterapian etenemistä, ja niinpä sitä alettiin hyödyntää psykoterapiassa (Mangini, 1998). Syntyi kaksi LSD:llä avustettua terapiasuuntausta, jotka molemmat nojasivat psykodynaamiseen teoriaan: psykedeelinen terapia ja psykolyyttinen terapia. Psykedeelisessä terapiassa potilas sai suuren annoksen LSD:tä (? 200 µg, kynnysarvo n. 50 µg), jonka jälkeen kokemuksen sisältöä tarkasteltiin ja tulkittiin. Suuren annoksen tarkoituksena oli tuottaa huippukokemus tai mystinen kokemus, jonka itsessään uskottiin tuovan ihmisessä esiin muutosmahdollisuuden. Toisessa terapiasuuntauksessa, psykolyyttisessä terapiassa, potilaalle annettiin pieniä annoksia LSD:tä osana meneillään olevaa psykoanalyyttistä terapiaa. Pienten annosten ajateltiin tuovan esiin repressoituja muistoja ja muuta materiaalia tiedostamattomasta pitäen potilaan samalla kykenevänä raportoimaan niistä. Molempien tekniikoiden ajateltiin madaltavan potilaan defenssejä, auttavan huomaamaan niitä itse ja edesauttavan psykoterapeuttista prosessia (Abraham, Aldridge & Gogia, 1996; Bogenschutz ym., 2012; Grinspoon & Bakalar, 1986; Mangini, 1998; Sessa, 2005). Optimismi psykedeelien hyödyistä hiipui sen jälkeen, kun LSD:n ja psilosybiiniä sisältävien sienten käyttö levisi tutkimuslaboratorioiden ulkopuolelle. Harvardin yliopiston psykologian luennoitsija Timothy Leary ja professori Richard Alpert suorittivat kokeitaan kyseenalaisin menetelmin, mikä johti Learyn eroamiseen ja Alpertin erottamiseen virastaan. Jälkeenpäin Leary pahensi psykedeelien jo tahrittua mainetta kannustaessaan ihmisiä käyttämään psykedeelisiä yhdisteitä omin päin (Johnson, Richards & Griffiths, 2008). Laajamittaisen kontrolloimattoman vapaa-ajan käytön seurauksena alkoi ilmetä haitallisia reaktioita ja jopa kuolemantapauksia. Tämä ei jäänyt lehdistöltä eikä poliitikoilta huomaamatta ja pian Yhdysvalloissa ja YK:n jäsenvaltioissa säädettiin lakeja, jotka asettivat LSD:n ja sen kaltaiset yhdisteet laittomiksi, mikä käytännössä lopetti psykedeeleillä tehdyn tutkimuksen kokonaan. Viime aikoina lupia psykedeelien käyttöön ihmiskokeissa on alettu myöntää (Grob ym. 2011; Mithoefer, Wagner, Mithoefer, Jerome & Doblin, 2011). Sitten 1950- ja 60-lukujen psykologisen tutkimuksen standardit ja menetelmät ovat kehittyneet huomattavasti. Vaikka 1950- ja 60-luvuilla julkaistiin tuhansia artikkeleita ja lukuisia kirjoja sekä järjestettiin useita konferensseja, joissa käsiteltiin psykedeeleillä tehtyjä tutkimuksia, löytyy silloisen tutkimuksen laadusta runsaasti huomautettavaa. Johnson kollegoineen (2008) löytävät kritisoitavaa muun muassa tukeutumisesta laadullisiin tuloksiin ja subjektiivisiin raportteihin, normittamattomien mittarien käytöstä, satunnaistettujen koe- ja kontrolliryhmien ja seuranta-ajan puutteesta sekä eettisistä tekijöistä. Koe- ja kontrolliryhmän puutetta perusteltiin tuolloin sillä, ettei standardin mukaista double-blind asetelmaa ollut mahdollista suorittaa. Psykedeelisten yhdisteiden vaikutukset ovat niin silmiinpistäviä, että blindin ylläpitäminen nähtiin mahdottomaksi (Greer & Tolbert, 1998). Nykyään psykofarmakologisessa tutkimuksessa vastaavanlaiset ongelmat ratkaistaan antamalla kontrolliryhmälle aktiivinen plasebo, eli pienempi annos samaa yhdistettä kuin koeryhmälle tai antamalla yhdistettä, jonka vaikutukset näyttävät päällepäin samoilta (Studerus, Kometer, Hasler & Vollenweider, 2011). Teknologian kehittymisen myötä nykyajan mahdollisuuksia tieteen tekemiseen voisi kuvailla paremmiksi kuin 1950- ja 60-luvuilla. Tuolloin ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia tutkia eläviä aivoja, eikä ollut yksityiskohtaista tietoa genetiikasta tai aivojen välittäjäaineista ja niiden yhteyksistä psyykkisiin toimintoihin ja käyttäytymiseen. Muun muassa näistä syistä johtuen olisi perusteltua jatkaa tutkimuksia. On esitetty, että psykedeeleillä avustettu psykoterapia toimisi muun muassa vakavaa syöpää sairastavien kuolemanpelon ja ahdistuksen lieventämisessä (Grob ym., 2011), alkoholistien retkahduksen välttämisessä (Krebs & Johansen, 2012), pakko-oireisesta häiriöstä kärsivien oireiden lieventämisessä (Moreno, Wiegand, Taitano & Delgado, 2006), posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivien oireilun lieventämisessä (Bouso, Doblin, Farré, Alcázar & Gomez-Jarabo, 2008; Mithoefer, Wagner, Mithoefer, Jerome & Doblin, 2011; Mithoefer ym. 2012; Oehen, Traber, Widmer & Schnyder, 2012) sekä heroiinista riippuvaisten pidättäytymisessä addiktiostaan (Krupitsky ym. 2002). Edellä mainitut tutkimukset sekä niitä aiemmat kliiniset kokeet 1950 - 1970-luvuilta antavat viitteitä siitä, että psykedeeleistä saattaisi olla hyötyä joillekin potilasryhmille. Nykyään on olemassa useita eri psykoterapioita ja hoitoja, joista valita. On silti selvää, etteivät kaikki hoitoon hakeutuvat saa kaipaamaansa helpotusta, mikä näkyy terapiansa keskeyttäneiden lukumäärässä (Hamilton, Moore, Crane & Payne, 2011). Onkin perusteltua tutkia ja selvittää kaikkien keinojen käyttökelpoisuus, niin myös psykedeeleillä avustettujen psykoterapioiden. Tässä katsauksessa tarkastelen saatuja tutkimustuloksia psykedeeleillä avustetuista psykoterapioista sekä selvitän niiden mahdollisia vaikutusmekanismeja uusimpien teorioiden ja menetelmien valossa. Keskityn lähinnä uudempiin tutkimustuloksiin jo edellä mainittujen varhaisimpien tutkimusten menetelmällisten ongelmien takia ja koska varhaisemmasta tutkimuksesta löytyy jo kattavasti katsausartikkeleita. Käytän kuitenkin muutamia esimerkkejä myös aiemmista tutkimusasetelmista, osoittaakseni niiden ongelmakohtia ja nostaakseni esiin sen ajan tutkijoiden oivaltamia toimintatapoja, joiden mukaan toimimalla varmistetaan mahdollisimman turvallinen, tarkoituksenmukainen ja tehokas tapa yhdistää psykedeelit ja psykoterapia. |
| Tiivistelmä EN: | - |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | - |
| URL: | |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |