Opinnäytetyötietokanta

Psykedeelit tieteen tutkimuskentällä (Valde Orrenmaa, 2012)
Oppiaine:Uskontotiede
Opinnäytetyön tyyppi:Proseminaariesitelmä
Laitos:Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos
Tiedekunta:Humanistinen tiedekunta
Korkeakoulu:Turun yliopisto
Tiivistelmä:
”Tunsin rinnastani puhkuvan euforian nousevan välähdyksinä päähäni. Sekunnissa elin tuhansia vuosia, sillä jokainen välähdys oli kohtaus elämästäni, tapahtuma jonka elin uudestaan ja hyvinkin yksityiskohtaisesti ja pikkutarkasti. Minä tarhassa, minä naapurin tytön kanssa kiipeämässä puuhun, minä harrastamassa ekaa kertaa seksiä, minä joutumassa pahoinpidellyksi, minä rakastumassa ekaa kertaa, minä nähdessäni painajaisia ja pelätessäni yöllä nukkumista, minä itkiessäni kun isä löi äitiä, minä halatessani pikkuveljeäni kun olin kiusannut häntä, minä tekemässä ties mitä. Näin myös vaihtoehtoisia tapahtumia, kuinka tilanteet olisivat voineet mennä tai ehkä menivätkin jossain toisessa todellisuudessa. Olin yhteydessä multitodellisuuksiin, kaikki rajat liukenivat minun ja maailman välillä. Minä? Mikä minä? Mikämikämikäminä? Elin elämäni uudestaan tuhansia kertoja, elin sen eri versioina, näin tulevaisuuteni ja näin entiset elämäni, näin Ykseyden ja yhdyin siihen ja tulin takaisin ja yhdyin siihen uudestaan uudessa elämässä, ikuista loputonta looppausta ja toistoa ajassa joka ei kulje mihinkään.”

-kohokohta nimimerkki wRRa:n kirjoittamasta LSD-kokemuksesta suomalaiselle psyvault foorumille.

Aloittaessani kandityötäni, lähdin tarkastelemaan, mitä tiedemaailmalla on nykyään sanottavaa psykedeeleistä. Eri tutkimuksia lukiessani kävi hyvin nopeasti ilmeiseksi, että psykedeelitutkimuksella on varsin omalaatuinen historia, jolla on ollut merkittävät vaikutukset myös nykyisen tutkimuksen laatuun ja määrään. Näin ollen olen päätynyt esittelemään lyhyesti myös psykedeelitutkimuksen historiaa. Tutkimusta tehdessä huomasin, että yleisesti ihmiset, ja jopa uskontotieteilijät, tietävät psykedeeleistä melko vähän ja pintapuolisesti, jos siis ylipäätään tietävät. Psykedeeleistä levinnyt tieto ei ole mitenkään systemaattista ja se on monilta osin värittynyttä kaupallisten ja poliittisten syiden vuoksi (Grof, 2008, 6). Lisäksi psykedeelit ovat yhteiskunnassamme jonkinasteinen tabu: olen huomannut tämän muun muassa ihmisten ensireaktioissa kuullessaan tutkimusaiheeni. Tiedon puutteellisuuden ja värittyneisyyden vuoksi olen päätynyt luomaan kokonaisvaltaisen esityksen psykedeeleistä. Jos olisin keskittynyt tarkemmin vain esimerkiksi uuteen tutkimustietoon, olisi luki- 3 jan käsitys aiheesta saattanut jäädä liian yksipuoliseksi. Lukijalle on tarpeen korostaa jo tässä vaiheessa, että tutkimuksessa esiintyvien psykedeelien käyttäminen on Suomessa laitonta.

Psykedeelit linkittyvät monella tavalla uskontoon ja uskonnollisiin ilmiöihin, joten lähtökohtaisena oletuksenani oli, että eri tieteenalojen tutkimukset linkittyvät selvästi myös uskontotieteen alaan. Selkeimmin tämä tulee esiin psykedeelisen kokemuksen uskonnollisen tai transpersoonallisen luonteen vuoksi. Tutkimus on monin osin poikkitieteellinen: painopisteenä ovat kliiniset tutkimukset, psykiatria ja psykologia, monien kiinnostavien uskontoanropologisten ja muiden humanististen alojen tutkimusten jääden taka-alalle. Tutkimuksessa tarkastellaan aihetta hieman myös neurotieteen, psykofarmakologian ja tieteenfilosofian näkökulmista. Tutkimuksesta on muotoutunut siis jonkinlainen yleisesitys psykedeeleistä, ja tarkastelun keskiöön on tullut eritoten kaksi kysymystä: (1) miksi psykedeelit ovat uskontotieteellisesti merkittäviä ja (2) minkälaista tieteellistä tutkimusta psykedeeleistä on tehty. Koen tutkimukseni onnistuneeksi, jos lukijan käsitys psykedeeleistä sen luettuaan on muuttunut syvällisemmäksi, ja jos hän yhdistellen erilaisia tutkimuksessa esille tulleita aiheita kykenee näkemään psykedeelit hieman laajemmassa kontekstissa.

Tutkimus perustuu pääasiassa tieteellisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin. Useat näistä liittyvät kliinisiin tutkimuksiin, joten pidän niitä lähteinä melko luotettavina. Mielenkiintoisin ja vaikuttavin kirja on ollut psykiatri Stanislav Grofin LSD – Doorway to the Numinous (2009). Grofista tarkempaa tietoa löytyy kappaleesta 3.3. Yleistä tietoa psykedeeleistä olen kerännyt muun muassa biologi Sinikka Piipon ja Ulla Salon kirjasta Mielen ja Rakkauden Kasvit (2006), sekä Michael Winkelmanin artikkelista Psychointegrator Plants: Their Roles in Human Culture, Consciousness and Health (1995). Nykyaikaisista tutkimuksista tärkeimmät ovat olleet Roland Griffithsin suorittamat kaksi psilosybiini-tutkimusta terveisiin vapaaehtoisiin vuosina 2006 ja 2011, jotka esittelen tarkemmin kappaleessa 5.3. Antropologien ääni pääsee hieman kuuluviin erityisesti Michael Harnerin toimittamasta kirjasta Hallucinogens and Shamanism (1979). Olen lukenut lisäksi kourallisen internetistä löytyviä tieteellisiä artikkeleja eri ajoilta. Syventääkseni yleistä kuvaa psykedeeleistä ja psykedeelitutkimuksesta, olen lukenut lisäksi LSD:n ”keksijän”, kemisti Albert Hofmanin kirjan LSD – My Problem Child (1980), Rick Strassmanin kirjan hänen tuottamistaan mittavista DMT-tutkimuksista DMT, Spirit-molecyle (2001), James Kentin hyvin mielenkiintoisen, ja osittain tieteellisiin tutkimuksiin ja teorioihin perustuvan kirjan Psychedelic Information Theory – Shamanism in the Age of Reason (2010), Joni Koskimaan tutkielman Psykedeelinen Uskonnollinen Kokemus ja Suomalainen 4 Päihdekulttuuri, sekä filosofin ja psykedeelisen kulttuurin puolestapuhujan Terence McKennan kirjan Food of the Gods (1992).
Tiivistelmä EN: -
Yhdiste:
Aihe:
Menetelmät:
Otoskoko:
Muuta:
Tagit: -
URL:
PDF: Lataa
LinkkiSuora linkki