Tulokset kategoriasta tagi hakusanalla oivallus. Takaisin
Psychedelic Therapy: Naturalistic Mechanism Meets Buddhist Philosophy (Ville Räisänen, 2024)
| Oppiaine: | Filosofia |
| Opinnäytetyön tyyppi: | Pro gradu |
| Laitos: | Filosofian laitos |
| Tiedekunta: | Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta |
| Korkeakoulu: | Tampereen Yliopisto |
| Tiivistelmä: | Viime vuosikymmeninä psykedeelitutkimuksen toinen aalto tai ns. psykedeelinen renessanssi on vahvistanut käsityksiä psykedeeliterapian toimivuudesta. Psykedeeliterapian potentiaalista ja mahdollisuuksista huolimatta sen toimintamekanismista tai -mekanismeista ei olla yksimielisiä. Tämä tutkielma vertailee filosofi Chris Lethebyn teoriaa naturalistisesta psykedeeliterapian toimintamekanismista Buddhalaiseen filosofiaan ja Vajrayana Buddhalaiseen mielen harjoittamiseen. Lethebyn teoria lähtee liikkeelle olettamuksesta, että naturalismi on totta. Tästä seuraa, että vaikka empiiriset psykedeelitutkimukset ovat tuoneet esille positiivisen korrelaation mystisten tai henkisten kokemusten ja kohentuneen hyvinvoinnin välillä, psykedeeliterapian oikea toimintamekanismi ei voi sisältää yliluonnollisia metafyysisiä uskomuksia. Letheby kuitenkin myöntää, että kokemuksella täytyy olla keskeinen rooli psykedeeliterapian toimintamekanismissa. Hänen mukaansa kohentunut hyvinvointi johtuu hetkellisestä itserepresentaation muutoksesta, joka antaa potilaalle mahdollisuuden nähdä itsensä uudessa valossa, eikä yliluonnollisista uskomuksista, jotka syntyvät mystisten tai henkisten kokemuksien pohjalta. Letheby väittää, että itserepresentaation muutokset voidaan selittää komputationalismin, representationalismin ja ennakoivan prosessoinnin (tai ennustavan koodauksen) teorian avulla. Tässä tutkimuksessa kuitenkin argumentoin, että naturalismin yhdistäminen representationalismiin ja ennakoivan prosessoinnin teoriaan johtaa filosofiseen tai epistemologiseen epäselvyyteen. Toisaalta psykedeelien vaikutuksen alla saaduilla mystisillä tai henkisillä kokemuksilla on selviä yhtäläisyyksiä kokemuksiin, joita Buddhalaiset meditaation harjoittajat kuvailevat. Väitän tutkielmassani, että kaiken Buddhalaisen ajattelun ymmärtäminen edellyttää sen käytännöllisen soteriologian eli kärsimyksestä vapautumisen tunnistamista. Tästä seuraa, että hyvin yleisellä tasolla Buddhalaisuudella ja psykedeeliterapialla on sama tavoite. Tutkielmassani myös argumentoin, että jos Buddhalainen mielenfilosofia nähdään epistemologisena idealismina, tai tarkemmin non-dualistisena fenomenologiana metafyysisen dualismin tai idealismin sijaan, tällöin Buddhalaisuuden voi katsoa olevan vapaa yliluonnollisista uskomuksista. Tämä non-dualistinen fenomenologia tulee esille etenkin tantrisessa Vajrayana Buddhalaisuudessa, jossa mielen harjoittamisen tavoite on vapautua kärsimyksestä yhden elämän aikana. Tällöin tarve uskoa uudelleensyntymään tai reinkarnaatioon ja siitä seuraavaan mieli-keho-dualismiin ei ole oleellista. Tutkielmassani ehdotan, että psykedeelitutkimus voisi hyötyä laajemmasta tai sallivammasta näkökulmasta todellisuuden luonnetta koskeviin näkemyksiin ja uskomuksiin, joita edustavat Buddhalainen Madhyamika filosofia ja enaktiivinen ajattelu. Filosofisten ja teoreettisempien aiheiden lisäksi tutkielma antaa myös käytännöllisemmän panoksen psykedeeliterapian mekanismia koskevaan keskusteluun. Tutkielmassani väitän, että syvällisempi tieto ja ymmärrys Buddhalaisesta filosofiasta, ja etenkin käytännöllinen tietotaito Vajrayana Buddhalaisesta mielenharjoittamisesta, voisi olla hyödyllistä psykedeeliterapialle. Ensimmäiseksi tutkielma osoittaa, että Buddhalaisella mielenharjoittamisella ja psykedeelien käytöllä on sekä historiallisia että nykyaikaisia yhteyksiä. Psykedeelejä on käytetty ja niitä käytetään Buddhalaisen harjoittamisen apuvälineinä. Toiseksi tutkielma osoittaa, että Buddhalainen filosofia ja kokemuksellinen Vajrayana Buddhalainen tietotaito mielenharjoittamisesta voi auttaa psykedeeliterapiaa mielen luonnon oivaltamisen roolin keskeisyyden ymmärtämisessä kärsimyksen lievittämisessä. |
| Tiivistelmä EN: | In recent decades second wave of psychedelic studies, or the so-called psychedelic renaissance, has gained a growing momentum. Despite the promise psychedelic therapy holds, there is no consensus yet on how it works, or what is the mechanism(s) of psychedelic therapy. This study compares philosopher Chris Letheby`s theory of the naturalistic mechanism of psychedelic therapy with Buddhist philosophy and Vajrayana Buddhist mind training. Letheby`s theory starts from the notion that naturalism is true. From this follows that although empirical psychedelic studies reveal positive correlation between mystical or spiritual experiences and improved well-being, the real mechanism of psychedelic therapy doesn`t include any non-naturalistic metaphysical beliefs. However, Letheby admits that experience must have a central role in the mechanism of psychedelic therapy. But instead of forming non-naturalistic beliefs from the basis of mystical or spiritual experiences, improved well-being is caused by momentary disruption in the self-representation that gives patient a chance to see herself in a different way. Letheby argues that these changes can be explained by using ideas of computational theory of mind, representationalism, and predictive processing. However, this study argues that there is philosophical or epistemological confusion in the idea of connecting naturalism with representationalism and predictive processing. On the other hand, there are obvious phenomenological similarities with mystical or spiritual experiences gained under psychedelics and experiences of Buddhist meditation or mind training practitioners and masters. This study argues that understanding Buddhist thought only makes sense if the practical soteriology of Buddhism, the liberation from suffering, is taken into account. From this follows that Buddhism and psychedelic therapy in general have a common aim. The study also argues that if Buddhist philosophy of mind is seen as an epistemological idealism, or more precisely as non-dualist phenomenology, instead of metaphysical dualism or idealism, it doesn`t hold non-naturalistic metaphysical beliefs. This non-dualistic phenomenology is evident especially in tantric Vajrayana Buddhism where the aim of mind training is to be liberated from suffering in one lifetime. Therefore, the need for belief in rebirth or reincarnation and mind/body dualism it seems to entail is not essential. However, this study suggests that psychedelic research would benefit from a broader view towards the nature of reality that comes from Buddhist Madhyamika philosophy and enactive thought. Besides philosophical and theoretical issues, this study also contributes to practical discussion on the mechanism(s) of psychedelic therapy by arguing that better knowledge and understanding of Buddhist philosophy and practical know-how of Vajrayana Buddhist mind training could be beneficial to psychedelic therapy. Firstly, study shows that there is a historical and present-day connection with psychedelic use and serious Buddhist mind training, and psychedelics are used as a gateway to Buddhism and as an adjunct to Buddhist mind training. Secondly, study shows that Buddhist philosophy and experiential know-how of Vajrayana Buddhist mind training could help psychedelic therapy by understanding the significant role of insight or pointing to the nature of the mind have in Buddhist view of alleviating suffering. |
| Yhdiste: | |
| Aihe: | |
| Menetelmät: | Filosofinen argumentaatio |
| Otoskoko: | |
| Muuta: | |
| Tagit: | Buddhalaisuus, Buddhism, Chris Letheby, filosofia, henkinen, kärsimys, mystical, mystinen, naturalism, naturalismi, oivallus, philosophy, psychedelic therapy, psykedeeliterapia, spiritual, suffering, Vajrayana |
| URL: | https://trepo.tuni.fi/handle/10024/161747 |
| PDF: | Lataa |
| Linkki | Suora linkki |
| Hyväksytty | 11.02.2025 |