Suomen kielellä ja kansantajuisesti: Lähes kaikki olennainen psykedeeleistä

Michael Pollan: Tuntematon mieli (suom. Mika Pekkola)

Pari vuotta sitten luin läpi Michael Pollanin uunituoreen psykedeeleistä kertovan How to Change Your Mind -kirjan, josta suomalaisten iloksi on tänä vuonna julkaistu suomenkielinen käännös. Psykedeelitutkimusyhdistyksen hallituslaisena minulle tarjoutui tilaisuus saada teos kustantajalta kirja-arvostelua vastaan. 

Alkuperäisteoksen kirjoittanut 60-vuotias Pollan toimii Berkeleyssä tiede- ja ympäristöjournalismin professorina, ja hän on aiemmin kirjoittanut kirjoja muun muassa kasvien ja ihmisen yhteistaipaleesta sekä ruokaan liittyvistä aiheista. Ennen kirjoitusprojektiin paneutumista psykedeelit olivat Pollanille melko tuntemattomia, minkä vuoksi kirjan tyyli soveltuu myös sellaisille lukijoille, joille aihepiiri ei ole entuudestaan kovin tuttu. Psykedeelit tulevat kirjan edetessä tutuksi lukijalle aivan kuten kirjailijalle itselleenkin, niin historian, nykytutkimuksen kuin kokemustiedonkin kautta.

Koska olin jo lukenut kirjan englanniksi, oli mielenkiintoista nähdä, minkälaisia käännösratkaisuja kirjan suomentanut Mika Pekkola on tehnyt. Ilokseni sain huomata, että tärkeintä psykedeelisanastoa oli jätetty käännöksen jälkeen suluissa alkuperäiskielelle, jolloin yleisimmin käytetyt termit, joille ei ole vakiintunutta suomennosta – kuten esimerkiksi set & setting – tulevat lukijalle tutuiksi.

Pollanin kirjassa lähestytään psykedeelejä useiden eri tulokulmien kautta. Kirjan alussa käydään läpi psykedeelien historiaa ja merkittävimpiä nimiä psykedeelitutkimuksen alkuvuosilta asti. Toisaalta Pollan on haastatellut useita alan merkittäviä tutkijoita ja muita psykedeelitutkimusta ajaneita tahoja, joista monet ovat olleet osana psykedeelikulttuurin varhaisvaiheita ja ovat edelleen mukana. Pollanin kirjaa lukiessa valtaosa tärkeimmistä nimistä tulee lukijalle tutuksi. Toisaalta jäin itse paatuneena feministinä pohtimaan kirjailijan valintoja siitä, keitä henkilöitä hän on halunnut päästää kirjassaan eniten ääneen; naisia mainitaan ohimennen, mutta harvemmin heille annetaan suunvuoroa. Oliko tietoinen vai tiedostamaton valinta antaa ääni Bill Richardsille, mutta mainita Mary Cosimano vain ohimennen? Miten pitäisi suhtautua siihen, että puolisoidensa kanssa psykedeelikulttuurin eteen töitä tehneet naiset esitellään poikkeuksetta ensisijaisesti vaimoina? Stanislav ja Christina Grofin sijaan puhutaan Stanislav Grofista ja “hänen vaimostaan Christinasta”. Luultavasti osittain kyse on siitä, että miehet ovat olleet enemmän esillä psykedeelitutkimuksen kentällä, mutta täysin sen piikkiin näitä valintoja ei voi laittaa.

Lukija pääsee kulkemaan Pollanin matkassa läntisen psykedeelikulttuurin alkuajoille 1950-luvulle, jolloin meksikolainen curandera Maria Sabina päästi ensimmäistä kertaa länsimaisia vieraita osallistumaan sieniseremoniaan. Seremoniaan osallistunut Robert Gordon Wasson kirjoitti “taikasienistä” Life-lehteen artikkelin. Sabinan kylään alkoi kulkeutua uteliaita amerikkalaisia sienten perässä, mistä seurasi lopulta myös ongelmia.

Tajuntaa muuntavista kasveista ja yhdisteistä käytettiin vielä 1950-luvun alussa useita eri nimiä. Termi “psykedeeli” sai alkunsa psykiatri Humphry Osmondin ja kirjailija Aldous Huxleyn pohdinnoista saman vuosikymmenen puolivälissä. Sanana psykedeeli tarkoittaa mieltä paljastavaa. 

Psykedeeleihin kohdistuva innostus ponnahti kunnolla vauhtiinsa 1960-luvulla, jolloin aihepiiristä tehtiin lukuisia tieteellisiä tutkimuksia, joiden kaikkien metodologia ei kestäisi nykyään päivänvaloa. Pollanin kirjassa tulevat tutuksi kaikkien tunteman Timothy Learyn varhaiset tutkimukset ja niihin liittyvä kritiikki, mutta myös se, ettei Learylle kenties kuuluisi niin suurta kunniaa psykedeelitutkimuksen varhaisvaiheista kuin hän mielellään olisi nimiinsä ottanut.

Pollan käy läpi vaiheita, jotka lopulta johtivat psykedeelien kriminalisointiin, jonka taustalla vaikuttivat nimenomaan poliittiset paineet, ei tiede. Kieltojen vuoksi tieteellinen tutkimuskin kuitenkin pysähtyi vuosikausiksi.

Vanhojen tutkimusten ohella kirjassa käsitellään uudempia tutkimuksia, ja esiin nostetaan sellaisten tutkijoiden nimiä kuin Roland Griffiths, David Nutt ja Robin Carhart-Harris, joista kaksi jälkimmäistä ovat vierailleet Suomessakin. Pollan on lisäksi haastatellut tutkimusten koehenkilöitä ja kuvaillut heidän kokemuksiaan ja niiden vaikutuksia heidän elämäänsä.

Tällaisten tutkimusten ohella Pollan käy kirjassaan läpi psykedeelien neurofarmakologiaa ja vaikutuksia aivoihin. Kirjassa käydään helppotajuisesti läpi psykedeelien vaikutuksen kannalta keskeisimpien serotoniinireseptoreiden eli 5-HT2A-reseptoreiden mekanismeja. Pollan tuo esiin senkin, että serotoniinin löytäminen oli oikeastaan seurausta LSD-tutkimuksista, mikä johti nykyisin masennuksen hoitoon käytettyjen SSRI-lääkkeiden kehittämiseen. Reseptoritason tarkastelun ohella kirjassa selitetään seikkaperäisesti psykedeelien muita vaikutuksia aivoissa, kuten kuinka lepotilaverkoston deaktivaatio vaikuttaa henkilön kokemuksiin hänestä itsestään.

Kirjaa kirjoittaessaan Pollan on matkaillut kolmella eri psykedeelillä: psilosybiinillä, LSD:llä ja kenties heikommin tunnetulla 5-MeO-DMT:llä. Laillisen tutkimuksen ohella hän kertoo piilossa toimivista psykedeeliterapeuteista ja -shamaaneista, jotka järjestävät seremonioita tai psykedeeli-istuntoja salassa.

Pollanin kirja on monipuolinen teos, joka sisältää tärkeimmät perustiedot psykedeeleistä, niiden historiasta, nykytilasta, neurofarmakologiasta ja niihin liittyvästä kulttuurista. Kirja ei jätä aihepiiriin perehtynyttäkään lukijaa kylmäksi, vaan toimii hyvänä muistinvirkistäjänä ja auttaa luomaan yhteyksiä erilaisten historiallisten tapahtumien ja ihmisten välille. Toisaalta kirjan lähestymistapa toimii aihepiirin kannalta untuvikollekin, sillä Pollan selittää asiat hyvin ymmärrettävästi ja monipuolisesti.

Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille psykedeeleistä kiinnostuneille. Suomennos on mielestäni laadukas ja yllätti minut positiivisesti; kääntäjä on selvästi tehnyt kotiläksynsä ja perehtynyt aihepiiriin, mikä myös näkyy käännöksestä.

Juulia Järvenpää
sosiaalityöntekijä, terapeutti & toimittaja
Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n hallituksen jäsen 2021