Tulokset kategoriasta tagi hakusanalla MDMA. Takaisin
MDMA-avusteisen psykoterapian vaikuttavuus ja psyykkinen turvallisuus (Teo Ajantaival, 2017)
Oppiaine: | Psykologia |
Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatin tutkielma |
Laitos: | Psykologian ja logopedian osasto |
Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
Tiivistelmä: | MDMA:ta (3,4-metyleenidioksimetamfetamiini) käytettiin psykoterapian apuna ennen kuin MDMA:n viihdekäyttö “ekstaasin” muodossa johti sen kriminalisaatioon Yhdysvalloissa vuonna 1985. MDMA:lla on kuitenkin yhä ajateltu olevan psykoterapiatilanteelle hyödyllisiä vaikutuksia sosioemotionaaliseen prosessointiin. Tutkimus MDMA-avusteisen psykoterapian (MDMA-AP) soveltumisesta pitkäkestoisen, hoitoresistentin, traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) hoitoon on etenemässä Yhdysvalloissa kolmannen vaiheen kliinisiin tutkimuksiin, ja hoitomuodolle pyritään saamaan myös Euroopan lääkeviraston hyväksyntä. Tässä työssä arvioitiin MDMA-AP:n vaikuttavuutta sekä psyykkistä turvallisuutta. Tutkimusaineistona käytettiin kliinisiä ja kokeellisia tutkimuksia puhtaan MDMA:n vaikutuksista ihmisillä rajoittuen viimeisten kymmenen vuoden aikana julkaistuihin, placebo-kontrolloituihin kaksoissokkotutkimuksiin sekä näihin pohjaaviin seuranta- ja analyysijulkaisuihin. MDMA-avusteisen psykoterapian todettiin olevan vaikuttavuudeltaan lupaava hoitomuoto ainakin pitkäkestoisen, hoitoresistentin PTSD:n hoitoon. Monituntiset MDMA-AP-tapaamiset vaativat kuitenkin sekä terapeuteilta että potilailta suurempaa sitoutumista ja jaksamista kuin perinteisen pituiset tapaamiset, ja terapeuttien roolista MDMA-AP:n vaikuttavuudessa tarvitaan lisätietoa. Puhtaalla MDMA:lla ei todettu kontrolloiduissa olosuhteissa olleen vakavia tai pysyviä psyykkisiä haittavaikutuksia tutkimuksissa käytetyillä kerta-annoksilla (<= 125 mg). Myös fysiologiset vaikutukset olivat enimmäkseen lieviä ja itsestään ohimeneviä sekä hyvin ennustettavia. Huomattavimmat riskit MDMA-AP- hoitoon osallistumisessa saattavat olla kardiovaskulaarisia. MDMA-AP:n ei todettu altistavan laittomien aineiden ongelmakäytölle tutkimusolosuhteiden ulkopuolella, vaan onnistunut hoito ennemmin suojaa siltä. |
Tiivistelmä EN: | MDMA (3,4-methylenedioxymethamphetamine) was used as an adjunct to psychotherapy before recreational use of MDMA in the form of “ecstasy” led to its criminalization in the U.S. in 1985. However, MDMA has still been thought to have psychotherapeutically beneficial effects on socioemotional processing. Research into MDMA-assisted psychotherapy (MDMA-AP) for chronic, treatment-resistant post-traumatic stress disorder (PTSD) is moving into Phase III clinical trials in the U.S., and the approval of European Medicines Agency will also be sought. The purpose of this thesis was to assess the efficacy and psychological safety of MDMA-AP. Source material included, and was limited to, placebo-controlled & double-blind clinical (and experimental) studies of pure MDMA’s effects in humans, as well as follow-up and analysis studies based on them, from the last decade. The efficacy of MDMA-AP was found promising at least for chronic, treatment-resistant PTSD. However, MDMA-AP meetings that last for many hours do require, both from the therapists and the patients, more commitment and stamina than meetings of traditional length, and more research is needed on the role of therapists in MDMA-AP’s efficacy. Pure MDMA in a controlled setting was not found to have severe nor non-transient adverse psychological effects in the single doses (<= 125 mg) used in the studies. Physiological effects were also mostly mild, transient, and highly predictable. The most considerable risks in participating in MDMA-AP treatment might be cardiovascular. MDMA-AP was not found to predispose the participants to problem use of illegal substances outside the research setting; rather, successful treatment protects from it. |
Yhdiste: | MDMA |
Aihe: | PTSD, haitallisuusarvio |
Menetelmät: | kirjallisuuskatsaus |
Otoskoko: | |
Muuta: | |
Tagit: | MDMA, psykoterapia, psyykkiset vaikutukset, PTSD, turvallisuus, vaikuttavuus |
URL: | |
PDF: | Lataa |
Linkki | Suora linkki |
Katsaus psykedeelien ja MDMA:n käyttöön liittyviin psykososiaalisiin riskeihin ja keinoihin ehkäistä niitä (Juulia Järvenpää, 2019)
Oppiaine: | Sosiaalityö |
Opinnäytetyön tyyppi: | Kandidaatintutkielma |
Laitos: | Sosiaalitieteiden laitos |
Tiedekunta: | Valtiotieteellinen tiedekunta |
Korkeakoulu: | Helsingin yliopisto |
Tiivistelmä: | Tavoitteet. Tarkoituksenani on kartoittaa eräiden psykedeelien ja MDMA:n itsenäiseen käyttöön liittyviä riskitekijöitä sekä keinoja ehkäistä näitä riskejä. Itsenäisellä käytöllä tarkoitan sellaista käyttöä, joka ei tapahdu esimerkiksi valvotuissa tutkimusolosuhteissa, vaan käyttäjä ottaa ainetta niin sanotusti omin päin. Päihdehuolto on rakentunut pitkälti riippuvuuksien hoidon ympärille, eivätkä tässä tutkielmassa käsitellyt aineet nykytiedon valossa aiheuta ainakaan fyysistä riippuvuutta. Näillä aineilla voi kuitenkin olla muita ongelmia, joita päihdehuollon työntekijät ymmärtävät ja tuntevat huonosti. Tutkielman tavoitteena onkin lisätä ymmärrystä aihepiiriä kohtaan, ja nostaa pohdittavaksi sitä, pitäisikö päihdetyötä kehittää niin, että sopivia palveluita olisi tarjolla myös psykedeelejä ja MDMA:ta käyttäville henkilöille. Menetelmät. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus. Tulokset ja johtopäätökset. Psykedeelejä ja MDMA:ta käytetään usein muista päihteitä poikkeavilla tavoilla, ja käyttö voi liittyä itsetutkiskeluun tai tavoitteena voi olla erilaisten mielenterveysongelmien omahoito. Haitat voivat olla joko akuutteja eli vaikutuksen aikana ilmeneviä tai vasta jälkikäteen ilmeneviä. Akuuteista haitoista yleisin ovat vaikeat ja epämiellyttävät kokemukset, joiden hoidoksi riittää pääsääntöisesti rahoitteleva puhe ja turvallisen ympäristön takaaminen. Psykedeelit voivat tuottaa mystisiä ja uskonnollisluonteisia kokemuksia, minkä vuoksi ne saattavat laukaista myös niin sanottuja spirituaalisia kriisejä. Tällaiset kriisit voivat kestää myös akuutin vaikutuksen lakattua tai alkaa vasta akuutin vaikutuksen lakattua. MDMA lisää monilla halukkuutta fyysisesti intiimiin sosiaaliseen kanssakäyntiin. Käyttäjien tulisi olla tietoisia tästä, sillä väärässä seurassa tapahtuva intiimi kanssakäyminen voi johtaa epämiellyttäviin kokemuksiin. MDMA:lla on yhteyksiä myös lisääntyneeseen impulsiivisuuteen, vaikkei syy-seuraussuhdetta ole kyetty tutkimuksissa osoittamaan. Faktoihin perustuva päihdevalistus sekä kokemusten jäsentelemiseen auttava keskusteluapu voivat olla tehokkaita keinoja ehkäistä psykedeelien ja MDMA:n aiheuttamia ongelmia. |
Tiivistelmä EN: | |
Yhdiste: | LSD, MDMA, psilosybiini |
Aihe: | |
Menetelmät: | Kirjallisuuskatsaus |
Otoskoko: | |
Muuta: | |
Tagit: | ekstaasi, haittojen vähentäminen, MDMA, psykedeelit, päihdehuolto, päihdetyö, sosiaalityö |
URL: | |
PDF: | Lataa |
Linkki | Suora linkki |
LSD, psilosybiini ja MDMA ja psykoosit (Ville Niskanen, 2020)
Oppiaine: | Lääketiede |
Opinnäytetyön tyyppi: | Syventävien opintojen kirjallinen työ |
Laitos: | Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma |
Tiedekunta: | Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta |
Korkeakoulu: | Tampereen yliopisto |
Tiivistelmä: | Monien päihteiden tiedetään aiheuttavan psykooseja, jotka voivat usein jäädä myös pysyväksi skitsofreniaksi. Psykooseihin yhdistetyt välittäjäaineet, kuten dopamiini ja serotoniini ovat mukana myös huumeiden vaikutusmekanismeissa. Lysergihapon dietyyliamidi (LSD) ja psilosybiini ovat serotoniinireseptorien kautta vaikuttavia hallusinogeenejä. 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini eli ekstaasi (MDMA) on ns. hallusinogeeninen stimulantti, jonka keskeiset vaikutusmekanismit välittyvät dopamiinin ja serotoniinin kautta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, että liittyykö hallusinogeenien käyttöön lisääntynyt psykoosiriski ja liittyykö näihin psykooseihin erilainen oirekuva verrattuna muihin psykooseihin. Lähempään tarkasteluun valittiin LSD, psilosybiini ja MDMA. Tutkimus koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa käsitellään yleistä taustaa aiheesta. Toisessa osassa käsitellään systemaattisena laajana kirjallisuuskatsauksena aihetta. Kirjallisuuskatsauksessa käytettiin Medline (Ovid) tietokantaa ja Medline Ovid ® ALL resurssia, josta haettiin LSD:n, psilosybiinin ja MDMA:n ja psykoosien välistä yhteyttä käsitteleviä artikkeleita. Lisäksi täydennyshaku tehtiin takaumaoireita käsittelevistä artikkeleista. Mukaan otettiin englanninkieliset Tampereen yliopiston oikeuksilla nähtävissä olevat artikkelit, jotka käsittelevät psykooseja ja psykoosiriskiä ihmisillä. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin 30 artikkelia. Näistä 11 käsitteli LSD:n, neljä psilosybiinin, 11 MDMA:n ja psykoosien välistä yhteyttä. 12 artikkelia käsitteli takaumaoireita. LSD:n tutkimuksissa psykoosien esiintyvyys on 0,08 ja 63,1 %:n välillä. Suurimmissa lukemissa on kysymys valikoituneista potilasaineistoista. Suurimmissa aineistoissa LSD:n ja psykoosien välistä yhteyttä ei tule esiin. Psilosybiiniä koskevissa tutkimuksissa psykoosien suurin esiintyvyys oli 0,15 %. MDMA:n tutkimuksissa psykoosien esiintyvyys oli suurin eli 24–61,5 %. Näissä on kuitenkin hyvin valikoitunutta potilasmateriaalia. Takautumien esiintyvyys vaihtelee LSD:llä tai muilla hallusinogeeneillä 0,08 ja 60,6 %:n välillä. MDMA:lla vastaavasti 5,3 ja 27 % välillä. Kroonisten hallusinogeenitakautumien (HPPD) esiintyvyydeksi arvioidaan alle 5 %. Hallusinogeenien aiheuttama psykoosi kehittyy arviolta 26 %:lla skitsofreniaksi. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella ei voida kuitenkaan ottaa kantaa LSD:n psykoosiriskiin. Hallusinogeenien käyttöön liittyvät psykoosit kehittyvät tämän työn perusteella harvemmin skitsofreniaksi verrattuna muihin päihdepsykooseihin. Psilosybiinin ja psykoosien välisestä yhteydestä löytyy vain vähän tietoa eikä johtopäätöksiä voida tehdä. MDMA:n ja psykoosien välinen yhteys jää epäselväksi. MDMA:n roolia psykoosien aiheuttajana ei kuitenkaan voida poissulkea. Parhaiten tässä työssä tulee esiin takautumaoireiden ja kliinisen HPPD:n esiintyminen. Tarkat esiintyvyysluvut jäävät kuitenkin epäselväksi. Käsitellyissä tutkimuksissa oli sekoittavana tekijänä usein muiden päihteiden yhtäaikainen käyttö. |
Tiivistelmä EN: | |
Yhdiste: | |
Aihe: | |
Menetelmät: | kirjallisuuskatsaus |
Otoskoko: | |
Muuta: | |
Tagit: | HPPD, LSD, MDMA, psilosybiini, psykoosi, skitsofrenia |
URL: | https://trepo.tuni.fi/handle/10024/124199 |
Linkki | Suora linkki |
Hyväksytty | 30.10.2024 |
"I’m presented with a Door" – Exploring the lived experiences of men with a history of depression in psychedelic-assisted retreats (Sauli Kähkönen, 2025)
Oppiaine: | Counseling Psychology and Psychotherapy |
Opinnäytetyön tyyppi: | Maisterin lopputyö |
Laitos: | Psykologia |
Tiedekunta: | Psykologia |
Korkeakoulu: | Deree - American College of Greece |
Tiivistelmä: | Psykedeelien paluun myötä psykedeelisten aineiden käyttö on lisääntynyt. MDMA:n ja psilosybiinin lupaavat tutkimustulokset saattavat tehdä niistä uuden vaihtoehdon mielenterveysongelmien hoidossa, joista kärsii moni - myös miehet, joiden tarpeet jäävät usein huomiotta nykyterveydenhuollossa. Vaikka useat kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet psykedeelien lievittävän masennusta, PTSD:ta ja riippuvuuksia, nämä mallit ovat usein sivuuttaneet terapian merkityksen ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Tässä tutkielmassa käsittelen kahta ajankohtaista teemaa mielenterveyskentällä - miesten mielenterveyttä ja psykedeelitutkimusta. Käyttäen tulkitsvaa fenomenologista analyysiä (IPA) haastattelin viittä masennuksen kokenutta miestä, jotka olivat osallistuneet yhdelle tai useammalle psykedeelisten aineiden avustamalle retriitille. Tulokset osoittavat, että psilosybiini- ja MDMA-avusteiset retriitit voivat tarjota helpotusta mielenterveyden ongelmiin, mutta ne eivät yksinään luo pikatietä parannunkseen. Sen sijaan psykedeelisen kokemuksen avaaman ikkunan kautta mahdollistuu syvempi henkilökohtainen kasvutyö. Ryhmään kuuluminen tarjoaa tukea ja herätteitä, joita voidaan hyödyntää oppimisen välineinä myöhemmin. Tämän tutkimuksen perusteella psykedeeliset retriitit voivat olla toimiva keino lievittää mielenterveyden taakkaa, mutta terapeuttinen tukiverkko tulisi olla kunnossa ennen tällaisen matkan aloittamista. |
Tiivistelmä EN: | Amidst psychedelic renaissance, an increasing number of people are drawn to try psychedelic substances. With media hype and encouraging results from clinical trials especially MDMA and psilocybin might be the next thing treating chronic mental health conditions, that a significant portion of the population is suffering from. Among these, are the men who often face stigma and are neglected in the Western medical system. While many clinical trials have shown that psychedelics can improve depression, PTSD, and addictions, these models have been neglecting the societal dimensions of psychedelic care. In this thesis, I am aiming to address two current themes in the mental health world – male mental health and psychedelic research. With Interpretive Phenomenological Analysis, I interviewed five men who had a history of depression and attended one or more psychedelic-assisted retreats. The results show that psilocybin and MDMA-assisted retreats might offer relief to mental health suffering, but they are not a magical quick fix alone. Instead, with the opening after the psychedelic experience, the possibility for more intensive personal work can happen. Being part of a group offers support and trigger points that can be utilised later as learning points. Based on this research psychedelic retreats might be a viable way to ease mental health burden, but a therapeutic support network should be in place before starting this journey. |
Yhdiste: | MDMA, Psilosybiini |
Aihe: | |
Menetelmät: | Laadullinen tutkimus (tulkitsva fenomenologinen analyysi; IPA) |
Otoskoko: | 5 |
Muuta: | |
Tagit: | MDMA, miesten mielenterveys, psilosybiini, retriitit |
URL: | |
PDF: | Lataa |
Linkki | Suora linkki |
Hyväksytty | 09.06.2025 |