Psykedeeliterapia ja psykiatrian tulevaisuus: Raportti ICPR 2020 -konferenssista

Hollantilaisen OPEN Foundationin järjestämässä monitieteellisessä ICPR 2020 -konferenssissa pohdittiin psykedeelitutkimuksen uusimpia näkymiä. Uudistaako psykedeeliterapia käsityksemme mielenterveysongelmien hoidosta?

Iranista pakolaisena Kanadaan saapunut Pedram Dara oli elänyt vuosia selviytymistilassa. Hän ei kyennyt luottamaan ihmisiin ja pakeni ahdinkoaan töihin, opiskeluun ja parisuhteeseensa. Kun hän tuli isäksi, kaikki hajosi. Dara ei kyennyt tuntemaan mitään vastasyntynyttä lastaan kohtaan, menetti toivonsa ja alkoi hautoa itsemurhaa. Sitten hän näki sattumalta ilmoituksen, jossa etsittiin koehenkilöitä MDMA-avusteiseen psykoterapiaan. Ensimmäinen hoitokerta oli käänteentekevä: hän löysi uudenlaisen lähestymistavan traumaperäiseen stressihäiriöönsä, jonka syntymiseen olivat vaikuttaneet hänen kokemuksensa kotimaansa Iranin ahdistavasta poliittisesta tilanteesta sekä myöhempi pakolaisuutensa. Hän koki syvällistä turvallisuuden tunnetta ja löysi uusia voimavaroja. Terapia auttoi Daraa saamaan yhteyden lapseensa ja tuntemaan iloa. Ennen kaikkea hän huomasi kykenevänsä tekemään valintoja elämässään sen sijaan, että olisi seurannut vanhoja toimintamallejaan. Dara kertoi haastattelussa suunnittelevansa tutkimuskoehenkilöiden kokemuksiin keskittynyttä podcast-sarjaa.

Neljä vuosikymmentä Ruususen unta nukkunut psykedeelitutkimus on herännyt. Yhdysvalloissa, Sveitsissä, Alankomaissa, Iso-Britanniassa ja muualla tehdyt tutkimukset vihjaavat, että psykedeeliavusteisesta terapiasta voisi olla apua esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen, traumaperäisen stressihäiriön ja riippuvuuksien hoidossa.

LSD:n, DMT:n ja taikasienten sisältämän psilosybiinin kaltaiset klassiset psykedeelit aiheuttavat voimakkaita muutoksia tietoisuudessa. Tutkimuksissa on tarkasteltu myös empatogeeni MDMA:n ja dissosiatiivi ketamiinin terapeuttista potentiaalia. Psykedeeliavusteinen psykoterapia yhdistää aiemmin erillisinä tai jopa vastakkaisina pidetyt lähestymistavat: neurologiset aivokuvaukset ja mystiset kokemukset, biologispohjaiset ja psykodynaamiset hoidot, aivot ja mielen.

Alan tutkijat kokoontuivat lokakuussa neljättä kertaa järjestettyyn ICPR 2020 -konferenssiin kertomaan tutkimustuloksistaan. Tapahtuma oli tarkoitus järjestää alun perin Haarlemissa Alankomaissa keväällä 2020, mutta koronavirusepidemia sotki suunnitelmat.

”Päätimme siirtää konferenssin syyskuulle, mutta kesän aikana kävi ilmeiseksi, ettei fyysinen tapahtuma olisi mahdollinen”, konferenssin järjestäneen OPEN-säätiön toiminnanjohtaja Joost Breeksema kertoo. ”Mietimme siis kokonaisuuden uusiksi, ja siirsimme tapahtuman verkkoon.”

Tapahtumaa oli järjestämässä myös Tampereen yliopiston jatko-opiskelija Aleksi Hupli. Hän toimi sisällöntuottajana, kirjoitti artikkeleita konferenssin verkkosivuille ja editoi videoita.

”Konferenssi järjestettiin verkkoalusta Whovassa ja taisi olla alustan toistaiseksi vilkkain tapahtuma”, hän toteaa. ”Tämä aiheutti myös pieniä teknisiä ongelmia, mutta muuten kaikki sujui mallikkaasti.”

Breekseman mukaan harvoja aiheita on mahdollista tutkia niin monesta näkökulmasta kuin psykedeelejä. Konferenssissa ääneen pääsivät lääketieteen, farmakologian ja neurotieteen alan tutkijoiden lisäksi myös esimerkiksi antropologit, filosofit ja sosiologit. Vieraiden joukossa oli lääkäreitä, mielenterveysalan ammattilaisia, aktivisteja ja psykedeelitutkimuksesta yleisesti kiinnostuneita ihmisiä. Esityksissä ja paneelikeskusteluissa käsiteltiin esimerkiksi tietoisuustutkimusta, psilosybiini-, MDMA- ja LSD-avusteista terapiaa, ketamiinin kliinisiä mahdollisuuksia, psykedeelien mikroannostelua, erilaisia terapiamalleja sekä tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä.

Psykedeelejä pidettiin 1950- ja 1960-luvuilla psykiatrian ihmelääkkeinä. Psykiatrian psykedeelinen tulevaisuus näytti kuitenkin peruuntuneen, kun psykedeeliset yhdisteet kiellettiin vastakulttuurin löydettyä ne. Tutkimus jäädytettiin vuosikymmeniksi, ja psykedeelien terapeuttiset potentiaalit sivuutettiin.

Uusissa tutkimuksissa toistetaan ja laajennetaan 1950- ja 1960-luvulla tehtyjä tutkimuksia nykyaikaisilla metodeilla. Huolellinen seulonta ja psykologinen tuki ovat minimoineet riskit, ja psykedeeliavusteinen psykoterapia onkin osoittautunut turvalliseksi hoitomuodoksi.

”Kasvava mielenterveyskriisi, jota koronapandemia on entisestään pahentanut, oikeastaan pakottaa etsimään erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, ja psykedeelit ovat varteenotettava sellainen”, Hupli toteaa.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan noin 40 miljoonaa eurooppalaista kärsii erilaisista masennussairauksista. Psykiatriassa ei ole otettu SSRI-lääkkeiden kehittämisen jälkeen 40 vuoteen käyttöön uusia merkittäviä hoitomenetelmiä, eikä merkittävä osa mielenterveysongelmista kärsivistä ihmisistä saa apua nykyisistä hoidoista.

“Nykyinen malli perustuu enemmän stabiloimiselle ja oireiden lievittämiselle”, kertoo psykedeeliterapiaa 1980-luvulta asti tutkinut uraauurtava sveitsiläinen psykiatri ja psykoterapeutti Peter Gasser. ”Psykedeelien edistämän psykologisen prosessin voimakkuus mahdollistaa välittömästi tapahtuvan muutoksen, joka ei edellytä pitkien terapiajaksojen läpikäymistä. Terapiaa kuitenkin tarvitaan, jotta ihmiset kykenevät integroimaan nämä kokemukset elämäänsä.”

Masennuksesta vuosia kärsinyt Matt Jackson kertoi konferenssissa terapiaprosessistaan, jossa hyödynnettiin psilosybiiniä. Jacksonin kokemukset veivät hänet “hurjan mystisiin paikkoihin” ja olivat osin pelottavia. Hän käsitteli seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, ystäviensä menettämistä sekä kyvyttömyyttään surra, ja päätyi lopulta ”massiiviseksi” kuvaamaansa läpimurtoon. Jackson kertoo kyenneensä antamaan anteeksi äidilleen, jolta ei ollut saanut rakkautta ja läheisyyttä, ja kuvaa tunteidensa avautuneen ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen.

Konferenssiin osallistui myös Lontoon Imperial College -yliopiston tutkimusryhmän jäseniä. Ryhmä on tehnyt tutkimuksia magnetoenkefalografialla ja muilla kuvantamismenetelmillä. Niissä on selvinnyt, että psykedeelit lisäävät voimakkaasti yhteyksiä eri aivoalueiden välillä, jolloin niin sanotun lepotilaverkoston (default mode network) vaikutus aivoissa vähenee. Lepotilaverkosto yhdistetään sisäänpäin kääntyneeseen ajatteluun ja huolehtimiseen, ja se on yliaktivoitunut esimerkiksi masennuksen ja ahdistuksen yhteydessä. Psykedeelien parantava vaikutus saattaa perustua siihen, että ne tekevät aivoista muovautuvaisemmat, mikä mahdollistaa uusien merkitysten ja tottumusten muodostamisen.

Bar-Ilanin yliopiston apulaisprofessori Ido Hartogsohn puolestaan esitti konferenssissa ajatuksen psykedeeleistä ”superplasebona”.

”Tuntuu järkevältä olettaa, että vahvistamalla merkityksiä voimme vahvistaa myös plasebovaikutusta”, hän toteaa. ”Psykedeelit voidaan ymmärtää eräänlaiseksi superplaseboksi. Jos hypoteesi pitää paikkansa, sillä on mullistavia seurauksia, sillä plasebovaikutusta voidaan hyödyntää monenlaisten ongelmien hoidossa.”

Psilosybiini- ja MDMA-tutkimukset ovat edenneet kolmanteen tutkimusfaasiin, ja Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on myöntänyt niille läpimurtohoidon statuksen. Tämä tarkoittaa, että mikäli hoidot osoittautuvat tutkimuksissa toimiviksi, ne voidaan ottaa käyttöön tavallista ripeämmällä aikataululla. Psilosybiinitutkimukset on aloitettu tänä vuonna myös Saksassa ja jopa tiukasta huumepolitiikastaan tunnetussa Ruotsissa.

Breeksema uskoo, että MDMA ja psilosybiini hyväksytään lähivuosina lääkkeiksi. Hartogsohnin mukaan myös suuret lääkeyhtiöt ja sijoittajat ovat kiinnostuneet psykedeeleistä välteltyään aihetta vuosia. Voitontekemiseen tähtäävien toimijoiden osallistuminen psykedeelitutkimuksiin herättää tietenkin kysymyksen siitä, mikä takaa hoitojen tasaveroisen saatavuuden ja kuka hoidoista tulee hyötymään. Toisaalta yksityinen rahoitus on vienyt tutkimusta eteenpäin julkisen rahoituksen ollessa vähäistä.

Tieto psykedeeleihin liittyvistä terapeuttisista mahdollisuuksista leviää myös Suomessa. Duodecim-lehdessä julkaistiin juuri 2000-luvun ensimmäinen vertaisarvioitu suomenkielinen katsaus aiheesta, ja Suomen lääkärilehti julkaisi vuoden 2021 alussa vertaisarvioidun katsauksen MDMA:n hyödyntämisestä traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. Monitieteellinen Psykedeelitutkimusyhdistys ry puolestaan on edistänyt vuodesta 2016 alkaen psykedeeleihin liittyvää tieteellistä tutkimusta ja jakanut aiheeseen liittyvää tietoutta.

Alan näkymät ovat avoimet, ja tutkittavaa riittää. Maailmalla tutkimusta tehdään jo monissa  suurimmissa yliopistoissa, ja uusia projekteja käynnistetään jatkuvasti. Tämä kehitys näyttää toivottavasti suuntaa myös suomalaiselle tutkimukselle.

”Tuntematonta on paljon enemmän kuin tietoa”, Hartogsohn toteaa.

Mika Pekkola
FT, kirjailija