Opinnäytetyöt

Tulokset kategoriasta tagi hakusanalla psilosybiini. Takaisin


Kirjallisuuskatsaus sarjoittaiseen päänsärkyyn ja sen itsehoitokeinoihin, sekä kyselytutkimussuunnitelma hoitokeinojen koettujen vaikutusten tutkimiseksi (Sakari Rusanen, 2016)
Oppiaine:Lääketiede
Opinnäytetyön tyyppi:Syventävien opintojen opinnäytetyö
Laitos:Farmasian laitos
Tiedekunta:Terveystieteiden tiedekunta
Korkeakoulu:Itä-Suomen yliopisto
Tiivistelmä: Sarjoittainen päänsärky on yleisin harvinaisista trigeminaalisten autonomisten neurovaskulaaristen päänsärkyjen oireyhtymistä. Sairauden elinikäinen esiintyvyys väestössä on n. 1/1000 ja se on miehillä yleisempää. Kuvaileva nimi viittaavaa sairauden tyypilliseen esiintymismuotoon: äärimmäisen voimakas, äkillisesti alkava ja loppuva toispuoleinen päänsärky iskee hoitamattomana minuuteista tunteihin kestävinä kohtauksina, jotka voivat toistua useita kertoja vuorokaudessa. Päänsäryn lisäksi kohtauksiin liittyy joukko muita, pääosin neurologisia oireita. Episodisessa tautimuodossa kohtaukset toistuvat muodostaen viikkoja, jopa kuukausia kestäviä sarjoja, joiden välillä on yli kuukauden kestäviä oireettomia jaksoja. Kroonisessa muodossa oireettomat jaksot kestävät alle kuukauden tai niitä ei ole lainkaan. Sairauden etiologia on merkittäviltä osin tuntematon, mutta joitakin patofysiologisia mekanismeja tunnetaan. Sairaus on osin perinnöllinen. Sarjoittainen päänsärky voidaan Suomessa luotettavasti diagnosoida vain erikoissairaanhoidossa, mutta sairauden hoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Sairauden hoito jaetaan kohtausten akuuttihoitoon ja kohtausten ehkäisyhoitoon. Akuuttihoidossa vahvinta näyttöä on hapen ja suonensisäisten triptaanien tehosta, ehkäisyhoidossa verapamiilista ja kortikosteroideista. Mikäli lääkehoidot ovat osoittautuneet riittämättömiksi tai sopimattomiksi, voidaan sarjoittaisen päänsäryn hoitamisessa turvautua myös kirurgisiin keinoihin, joista selkeintä näyttöä on takaraivohermon neuromodulaatiosta. Sopivin hoitokeino löytyy vain kokeilemalla. Vaihtoehtoisina hoitomuotoina sarjoittaisen päänsäryn estohoidossa erityisesti klassisiksi psykedeeleiksi luokiteltavilla psilosybiinisienillä ja LSD:llä koetaan kolmen retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella olevan selkeästi paitsi muita itsehoitokeinoja, myös tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampi vaikutus. LSD-analogi BOL-148:lla (2-bromo-LSD) on tehty pieni kliininen tutkimus, jossa sen estohoitovaikutuksen koettiin vastaavan kyseltutkimuksissa kuvailtua LSD:n vaikutusta. Kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella hieman tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampaa estohoitovaikutusta koetaan olevan myös psykedeelisiä ergoliineja sisältävillä siemenillä. Psykedeelien käyttö kohtaushoitokeinona on harvinaisempaa, mutta kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella psilosybiini koetaan hengitettävän hapen veroiseksi kohtaushoitokeinoksi. Vaikutusta koettiin olevan myös ei-psykedeelisillä annoksilla ja ei-psykedeelinen BOL-148 koettiin yhtä tehokkaaksi kuin psykedeeliset aineet. Haittavaikutukset koettiin vähäisiksi. Olemassaolevat tutkimukset aiheesta ovat hyvin alustavia, mutta toisaalta niistä saadut tulokset ovat lupaavia ja tämän vuoksi lisätutkimus on aiheellista. Huolellisen kirjallisuuskatsauksen jälkeen esitellään laatimani kyselytutkimussuunnitelma eri hoitokeinojen koettujen vaikutusten tutkimiseksi.

Vaihtoehtoisina hoitomuotoina sarjoittaisen päänsäryn estohoidossa erityisesti klassisiksi psykedeeleiksi luokiteltavilla psilosybiinisienillä ja LSD:llä koetaan kolmen retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella olevan selkeästi paitsi muita itsehoitokeinoja, myös tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampi vaikutus. LSD-analogi BOL-148:lla (2-bromo-LSD) on tehty pieni kliininen tutkimus, jossa sen estohoitovaikutuksen koettiin vastaavan kyseltutkimuksissa kuvailtua LSD:n vaikutusta. Kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella hieman tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampaa estohoitovaikutusta koetaan olevan myös psykedeelisiä ergoliineja sisältävillä siemenillä. Psykedeelien käyttö kohtaushoitokeinona on harvinaisempaa, mutta kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella psilosybiini koetaan hengitettävän hapen veroiseksi kohtaushoitokeinoksi. Vaikutusta koettiin olevan myös ei-psykedeelisillä annoksilla ja ei-psykedeelinen BOL-148 koettiin yhtä tehokkaaksi kuin psykedeeliset aineet. Haittavaikutukset koettiin vähäisiksi. Olemassaolevat tutkimukset aiheesta ovat hyvin alustavia, mutta toisaalta niistä saadut tulokset ovat lupaavia ja tämän vuoksi lisätutkimus on aiheellista. Huolellisen kirjallisuuskatsauksen jälkeen esitellään laatimani kyselytutkimussuunnitelma eri hoitokeinojen koettujen vaikutusten tutkimiseksi.
Tiivistelmä EN: Cluster headache is the most common trigeminal autonomic cephalalgia. Lifetime prevalence is about 1/1000 and men are more commonly affected. The name describes the typical form of the illness. When untreated, an excruciatingly severe unilateral headache occurs several times per day accompanied by certain neurological symptoms. The symptoms begin and end suddenly lasting from minutes to hours. In the episodic form of the illness the attacks occur several times per day for months, with a yearly symptomless period of spontaneous remission of at least a month. In the chronic form there are no periods of spontaneous remission or the remission periods last for less than a month. The etiology of the illness is mostly unknown but there are some known pathophysiological mechanisms. The illness is partly hereditary. In Finland, cluster headache can be reliably diagnosed only in specialist health care but the treatment can be administered and followed in primary health care. There are acute and preventive treatments. According to scientific evidence, acute treatment with oxygen and triptans is the most recommended while using verapamil and corticosteroids is the most recommended form of preventive treatment. Surgical treatments can be attempted if medication proves ineffective or unsuitable. Neuromodulation of the occipital nerve is the most recommended form of surgical treatment. The most suitable treatment method can only be found by trial and error. According to three retrospective questionnaire studies, using certain classical psychedelics (psilocybin mushrooms or LSD) as an alternative form of preventive medication is perceived more effective than other forms of alternative or ordinary preventive treatment. A small clinical study using the LSDanalogue BOL-148 (2-bromo-LSD) shows the preventive effect of BOL-148 to be similar to the perceived effect of LSD in the questionnaire studies. Also, according to two retrospective questionnaire studies, using seeds containing psychedelic ergolines is perceived as slightly more effective than ordinary preventive treatments. Using psychedelics in acute treatment is not as common, but according to two retrospective questionnaire studies, psilocybin mushrooms are perceived as effective as oxygen. Therapeutic effect was perceived also with non-psychedelic doses and the non-psychedelic BOL-148 was perceived as effective as the psychedelic substances. Side effects were perceived to be minor. The existing scientific studies concerning the use of psychedelics as an alternative form of medication are preliminary but the results are promising and more studies are needed to further examine the subject. After a thorough review of the literature, a questionnaire study on the subject is introduced.

According to three retrospective questionnaire studies, using certain classical psychedelics (psilocybin mushrooms or LSD) as an alternative form of preventive medication is perceived more effective than other forms of alternative or ordinary preventive treatment. A small clinical study using the LSDanalogue BOL-148 (2-bromo-LSD) shows the preventive effect of BOL-148 to be similar to the perceived effect of LSD in the questionnaire studies. Also, according to two retrospective questionnaire studies, using seeds containing psychedelic ergolines is perceived as slightly more effective than ordinary preventive treatments. Using psychedelics in acute treatment is not as common, but according to two retrospective questionnaire studies, psilocybin mushrooms are perceived as effective as oxygen. Therapeutic effect was perceived also with non-psychedelic doses and the non-psychedelic BOL-148 was perceived as effective as the psychedelic substances. Side effects were perceived to be minor. The existing scientific studies concerning the use of psychedelics as an alternative form of medication are preliminary but the results are promising and more studies are needed to further examine the subject. After a thorough review of the literature, a questionnaire study on the subject is introduced.
Yhdiste:LSD, BOL-138, LSA, psilosybiinisienet
Aihe:Sarjoittainen päänsärky
Menetelmät:Kirjallisuuskatsaus
Otoskoko:
Muuta:
Tagit: alternative, BOL-148, cluster, headache, LSA, LSD, mushroom, psilocin, psilocybin, psilosiini, psilosybiini, psilosybiinisienet, psychedelic, psykedeeli, päänsärky, sarjoittainen, sienet, treatment, vaihtoehtohoidot
URL: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20170068/
PDF: Lataa
LinkkiSuora linkki


Hallusinogeenisten 5-HT 2A -agonistien neurobiologia, psykofarmakologia ja sovellukset lääketieteessä ja psykiatriassa (Anton Laihi, 2012)
Oppiaine:Fysiologia ja neurotiede
Opinnäytetyön tyyppi:Kandidaatin tutkielma
Laitos:Biotieteiden laitos
Tiedekunta:Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
Korkeakoulu:Helsingin yliopisto
Tiivistelmä: Serotoniini eli 5-hydroksitryptamiini (lyh. 5-HT) on neurohormoni ja välittäjäaine, joka säätelee lukuisia eri ihmiskehon toimintoja, joista merkittävä osa sijoittuu keskushermostoon. Keskushermostossa serotoniinia sitovat 5-HT -reseptorit säätelevät kognitiivisia ja psykologisia prosesseja kuten valvetila, mieliala ja muisti. Serotonergisten järjestelmien toiminta on liitetty mielenterveysongelmiin kuten masennus ja skitsofrenia, minkä johdosta yksi modernin psykofarmakologian keskittymisen kohteista on synapsiraossa olevan serotoniinin määrän muuttaminen ja 5-HT-reseptorien aktivointi tai salpaaminen.

5-HT2A -agonistit ovat yhdisteitä, jotka keskushermostossa sitoutuvat serotoniinireseptorin alatyyppiin 5-HT2A, jonka aktivoituminen keskushermostossa säätelee neuronien toimintaa toisiolähettien kautta.

5-HT2A-reseptorin jakautuminen keskushermostossa on painottunut selkeimmin neokorteksille 5-HT2A -agonistit eivät aktivoi pelkästään 5-HT2A-reseptoreja ja ainekohtaiset vaikutukset voivat vaihdella huomattavasti. Esimerkiksi sekä LSD että lisuridi ovat 5-HT2A-agonisteja, mutta PLC- toisiolähettikaskadin lisäksi LSD aktivoi ylimääräisiä vasteita 5-HT2A-reseptoriin sitoutuessaan ja on hallusinogeeninen, toisin kuin lisuridi.

5-HT2A -reseptori tunnetaan epävirallisemmin myös psykedeelireseptorina ja 5-HT2A -agonisteista puhuttaessa ei voida välttää käsittelemästä nimenomaisesti hallusinogeenisiä 5- HT2A -agonisteja joihin viitataan myös klassisina psykedeeleinä tai alakulttuurin puhekielessä ”deeleinä”. Näitä yhdisteitä koskevaa aineistoa on saatavilla runsaasti, mutta kliinisen, soveltavan psykedeelitutkimuksen ”kulta-ajan” (erityisesti 1960-luvun) ja nykypäivän välille on jäänyt kyseenalaisen huumausainepolitiikan muodostama vuosikymmenten kuilu. Tutkimuksen pitkäikäisen laiminlyönnin johdosta tässä tutkielmassa pyritään käsittelemään hallusinogeenien toimintamekanismeja, farmakologiaa ja psykotrooppisia ominaisuuksia, tarkoituksenaan hälventää niitä koskevia mahdollisia ennakkoluuloja ja harhakäsityksiä sekä tarjota tieteellisesti uskottavia syitä elvyttää niitä koskevaa kliinistä tutkimusta.
Tiivistelmä EN: -
Yhdiste:
Aihe:
Menetelmät:
Otoskoko:
Muuta:
Tagit: 5-HT2A-agonistit, 5-HT2A-reseptori, DMT, hallusinogeenit, Hortonin oireyhtymä, huumeet, keskushermosto, LSD, lääkintä, meskaliini, OCD, pakko-oireinen häiriö, psilosybiini, psykiatria, psykotrooppiset yhdisteet, päihderiippuvuus, päihteet, serotoniini
URL:
PDF: Lataa
LinkkiSuora linkki


Psilosybiiniavusteisen psykoterapian teoriasta käytäntöön – tarkistuslista intervention suunnitteluun (Volodymyr Mykhalevych, 2018)
Oppiaine:Psykologia
Opinnäytetyön tyyppi:Kandidaatintutkielma
Laitos:Psykologian ja logopedian laitos
Tiedekunta:Lääketieteellinen tiedekunta
Korkeakoulu:Helsingin yliopisto
Tiivistelmä: Psilosybiiniavusteinen psykoterapia on tutkimusvaiheessa oleva psykologinen ja psykofarmakologinen yhdistelemäinterventio, jonka vaikuttavuutta tutkitaan mieliala-, persoonallisuus- ja päihdehäiriöiden hoitamiseksi. Psilosybiini on lyhytkestoinen keskushermostoon vaikuttava molekyyli, joka voi tuottaa nk. psykedeelisen kokemuksen. Psilosybiinin kliinisiä sovelluksia on tutkittu 60–70-luvuilla, sekä uudestaan 2000-luvulta lähtien.

Katsauksessa tarkastelen psilosybiiniavusteisen psykoterapian ominaispiirteiden teoriaa ja luonnostelen psilosybiini-istunnoille tyypillisiä käytännönjärjestelyitä. Käytän ensisijaisina lähteinäni 2000-luvulla alkaneen tutkimusaallon ensimmäisen ja toisen faasin kliinisiä tutkimuksia.

Psykedeelinen kokemus on muuntunut tajunnantila, johon kuuluu voimakkaita muutoksia aistihavainnoissa, emootioissa ja kognitioissa. Itseymmärrystä tukevat ja yhteyttä ympäristöön voimistavat oivallukset ovat kokemuksen aikana yleisiä. Tutkimukset antavat näyttöä psilosybiinin turvallisuudesta ja kontrolloiduissa olosuhteissa hyvästä siedettävyydestä. Terapeuttisessa ympäristössä psykedeelinen kokemus vaikuttaisi lieventävän psyykkisiä häiriöitä ja tukevan myönteisiä elämäntapamuutoksia.

Psilosybiinin farmakologinen vaikutus kestää kuusi tuntia eli menetelmän käyttö vaatii tavanomaisesta psykoterapiasta poikkeavaa istuntorakennetta. Istunnon suunnittelulla pyritään maksimoimaan psykedeelisen kokemuksen parantavaa potentiaalia. Kielellinen vuorovaikutus on kokemuksen aikana vaikeutunutta eli keskustelu pyritään jättämään toisille istunnoille. Psykedeelisen kokemuksen ajaksi terapian osallistujaa kehotetaan pysymään makuultaan silmämaski silmillä ja kuuntelemaan istunnolle tarkoin suunniteltua soittolistaa. Istunnoissa on läsnä kaksi muuntuneita tajunnantiloja omakohtaisesti tuntevaa terapeuttia. Psilosybiini altistaa voimakkaalle, mutta ohimenevälle ahdistukselle, joka on tutkimusolosuhteissa lieventynyt terapeuttien rauhoittavalla tuella.
Tiivistelmä EN: Psilocybin assisted psychotherapy is a combined psychological and psychopharmacological mental health intervention. It is currently in research for the treatment of mood and personality disorders, and addiction. Psilocybin is a short-lasting central nervous system drug which can produce a psychedelic experience. Its clinical applications have been studied in the 60s and 70s and again during the 21st century.

In this review I examine the theoretical characteristics of psilocybin assisted psychotherapy and outline the practical arrangements of a psilocybin session. My primary sources are first and second phase clinical studies published this century during the new wave of psychedelic research.

A psychedelic experience is an altered state of consciousness affecting perception, emotions and cognitions. The experience frequently provides insights into oneself and one’s connectedness to the surroundings. Research suggests the safety of therapeutic dose psilocybin use and good tolerability in a controlled environment. A psychedelic experience within a therapeutic setting appears to decrease mental health disorder symptoms and promote positive life-style changes.

The pharmacological effects of psilocybin last for six hours. The method requires a novel session structure. The session is planned to maximize the positive impact of a psychedelic experience. Verbal interaction is hindered by the effects of psilocybin and discussion is left for other sessions. For the duration of the experience, the participant is encouraged to lay down, wear a sleep mask, and listen to a carefully created playlist. Two therapists with personal experience in altered states of consciousness are present by the participant. Psilocybin may occasion intense but transient anxiety which has subsided through the therapists’ psychological support in clinical research settings.
Yhdiste:psilosybiini
Aihe:psykoterapia
Menetelmät:katsaus
Otoskoko:
Muuta:
Tagit: katsaus, psilosybiini, psykoterapia
URL:
PDF: Lataa
LinkkiSuora linkki


Psychedelics and indicators of mental distress in adults: National Survey on Drug Use and Health 2008–2014 (Teo Ajantaival, 2018)
Oppiaine:Psykologia
Opinnäytetyön tyyppi:Pro gradu -tutkielma
Laitos:Psykologian ja logopedian osasto
Tiedekunta:Lääketieteellinen tiedekunta
Korkeakoulu:Helsingin yliopisto
Tiivistelmä: Tavoitteet. Elpyneen kliinisen psykedeelitutkimuksen hoitovasteet psilosybiini- tai LSD-avusteisessa terapiassa näkyvät yhä 12 kk seurannassa. Väestötutkimukset elinaikaisen psykedeelien käytön (edes kerran, Kyllä/Ei) yhteydestä nykyiseen mielenterveyteen raportoivat olemattomia tai suojaavia yhteyksiä huomioituaan sosiodemografian, riskinottotaipumuksen ja muiden aineiden käytön. Tässä selvitettiin, onko psykedeelien käytön äskettäisyys (>12, 1–12 tai <1 kk sitten) yhteydessä viime kuun psykologiseen distressiin, viime vuoden suisidaalisuuteen tai arjen toimintarajoitteisiin. Lisäksi huomioitiin aiemmin esitetty huoli, että aiemmat tulokset johtuisivat muiden aineiden käytön yliadjustoinnista; selvitettiin, kuinka adjustointi tulisi tehdä; ja verrattiin psilosybiinin, LSD:n sekä psilosybiinin ja/tai LSD:n käyttöä keskenään. Kaikki koodi julkaistiin.

Menetelmät. Analyysi perustui aikuisiin vastaajiin vuosien 2008–2014 yhdistetystä National Survey on Drug Use and Health (NSDUH) -aineistosta, joka on Yhdysvaltojen väestöstä satunnaisotannalla kerätty edustava otos. Psykedeeliä ja sen käytön äskettäisyyttä edustavat vertailuryhmät pääteltiin aineistosta. Painotetut vedonlyöntikertoimet laskettiin huomioiden sosiodemografia, riskinottotaipumus ja muiden aineiden käyttö, joka verrattain adjustoitiin käytön elinaikaisuuden tai äskettäisyyden mukaan. Heroiinin ja crack-kokaiinin äskettäisyys peilaten adjustoitiin tutkittaessa, yhdistyvätkö ne psykologiseen distressiin odottamattomasti suojaavasti, mikä viestisi yliadjustoinnista myös psykedeeliyhteyksien kohdalla.

Tulokset. Kohonnutta riskiä viime kuun psykologiseen distressiin, viime vuoden suisidaalisuuteen tai arjen toimintarajoitteisiin ei esiintynyt millään psykedeeliryhmällä millään käytön äskettäisyydellä. Madaltunut riski viime vuoden itsemurha-ajatuksille esiintyi ryhmillä, jotka olivat käyttäneet psykedeelejä yli 12 kk sitten tai psilosybiiniä alle 1 kk sitten, sekä viime vuoden itsemurhasuunnitelmille ja viime kuun vakavalle psykologiselle distressille niillä, joiden viimeaikaisin käyttö oli psilosybiini yli 12 kk sitten. Viimeaikaisempi crack-kokaiinin tai heroiinin käyttö oli yhteydessä viime kuun psykologisen distressin kohonneeseen riskiin myös huomioitaessa muiden aineiden elinaikainen käyttö. LSD:n ja psilosybiinin vertailu ei onnistunut johtuen yllättävän pienistä LSD-ryhmistä. Muiden aineiden käytön adjustoinnilla oli iso merkitys, mutta adjustoinnit käytön elinaikaisuudella tai äskettäisyydellä eivät eronneet keskenään.

Johtopäätökset. Tutkimus vahvasti tukee aiempien väestötutkimusten tuloksia, sillä psykedeelien käytölle itsenäistä riskiä ei esiintynyt edes huomioitaessa käytön äskettäisyys. Tulokset yhtenevät myös aiempiin tutkimuksiin, joiden mukaan psykedeelit eivät aiheuta riippuvuutta ja saattavat pitkäaikaisesti parantaa ahdistusta, masennusta, neuroottisuutta, riippuvuutta, kognitiivista muovautuvuutta ja merkityksellisyyttä.
Tiivistelmä EN: Objectives. Renewed clinical research finds treatment effects from psychedelic (psilocybin or LSD)-assisted therapy sustained at 12 month follow-up. Population studies find the association between lifetime psychedelic use (even once, Yes/No) and current mental health absent or protective after adjusting for sociodemographics, risk-taking tendency, and non-medical use of other drugs. This study aimed to investigate whether the recency of psychedelic use (>12, 1–12, or <1 months ago) is associated with past month psychological distress, past year suicidality, or everyday impairment. This study also addressed a previously expressed concern that the previous results stem from overadjustment for non-medical use of other drugs, explored how such adjustments should be done, and compared use of psilocybin, LSD, and psilocybin and/or LSD. All code was published.

Methods. The analysis was based on combined data of adult respondents of the National Survey on Drug Use and Health (NSDUH) years 2008–2014 randomly selected to be representative of the population of the United States. Comparison groups by the psychedelic used and its recency of use were inferred from the data. Weighted odds ratios were calculated adjusting for sociodemographics, risk-taking tendency, and non-medical use of other drugs. Adjustments for other drug use were compared between a minimally adjusted model, a lifetime use-adjusting model, and a recency of use-adjusting model. Mirroring adjustments were made in order to see whether crack cocaine and heroin use recency would associate to psychological distress in an unexpectedly protective way, indicating overadjustment in the psychedelic recency associations.

Results. No independent association between any recency of any psychedelic use and increased likelihood of past month psychological distress, past year suicidality, or everyday impairment was found. A decreased likelihood for past year suicidal thinking was found among all groups that had last used psychedelics >12 months ago or psilocybin <1 month ago, as well as for past year suicide plans and past month serious psychological distress among those whose last psychedelic use was psilocybin >12 months ago. More recent crack cocaine or heroin use was still associated with a higher risk for past month serious psychological distress after adjusting for lifetime non-medical use of other drugs. LSD and psilocybin could not be properly intercompared due to surprisingly small LSD-only recency groups. Adjusting for non-medical use of other drugs made a big difference, but adjustments for their lifetime use or recency of use did not mutually differ.

Conclusions. This study strongly supports the results of previous population studies, as no independent risk from psychedelic use was found even when considering their recency of use. The results are also consistent with research indicating that psychedelics may have long-lasting beneficial effects for anxiety, depression, neuroticism, substance dependence, cognitive flexibility, and meaningfulness, and do not lead to dependence.
Yhdiste:psilosybiini, LSD
Aihe:
Menetelmät:Populaatiotutkimus
Otoskoko:
Muuta:
Tagit: arjen toimintarajoitteet, LSD, NSDUH, psilosybiini, psykedeelit, psykologinen distressi, suisidaalisuus
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201901211100
PDF: Lataa
LinkkiSuora linkki


Psilosybiini - terapeuttisen potentiaalin juurilla, Katsaus psilosybiinitutkimuksen nykytilaan metodologian kautta (Anna-Riikka Vehviläinen, 2018)
Oppiaine:Farmakologia ja toksikologia
Opinnäytetyön tyyppi:Syventävä opinnäytetyö
Laitos:Lääketieteen laitos / Farmakologia ja toksikologia
Tiedekunta:Terveystieteiden tiedekunta
Korkeakoulu:Itä-Suomen Yliopisto
Tiivistelmä: Tiivistelmä:

Tutkielmani tarkoitus on kartoittaa psilosybiiniä pääasiallisena tutkimuskohteenaan soveltaneiden kliinisten tutkimusten nykytilaa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Katsaus käsittelee erityisesti psilosybiinitutkimuksen metodologiaa. Tavoitteenani on tutkimuksen luonteen havainnoinnin lisäksi tuoda esiin mahdollisia ongelmakohtia sekä selvittää asetelmia, joiden kautta tutkimusta on toteutettu.

Psilosybiinin terapeuttista potentiaalia tarkasteltiin jo 50–60-luvulla, mutta uutta tietoa ei juuri saatu ennen viime vuosikymmentä psykedeelien kriminalisoinnin vuoksi. Viitteet psilosybiinin mahdollisista hyödyistä monien nykylääketieteen keinoin haasteellisiksi koettujen sairauksien hoidossa ovat korostaneet tarvetta jatkotutkimuksille ja näin ollen myös hyödynnettyjen menetelmien tarkastelu kuvautuu tarkoituksenmukaisena.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella nykytutkimuksen voidaan todeta keskittyneen kapealle alalle tutkimuskohteiden rajautuessa kolmeen ryhmään: masennuksen hoitoon, vakavaan sairauteen liittyvän masennuksen ja/tai ahdistuksen hoitoon sekä riippuvuuskäyttäytymiseen. Toteutettujen psilosybiinitutkimusten määrä oli vähäinen ja osallistujille asetetuissa kriteereissä, annosteluissa, asetelmissa sekä havainnointimenetelmissä ilmeni puutteita objektiivisuuden suhteen: koehenkilöille oli asetettu tarkat hyväksymiskriteerit johtaen eriarvoiseen asemaan suhteessa valtaväestöön, annostelua ei tosiasiallisesti oltu sokkoutettu eikä asetelma ollut satunnaistettu yhdenkään tutkimuksen kohdalla. Toteutustavoista löytyvät yhtäläisyydet viittaavat jo osittain muodostuneisiin vakiintuneisiin käytäntöihin.

Katsaukseni pohjalta voidaan todeta lisätutkimusten olevan tarpeen tarkempien johtopäätelmien tekemiseksi. Katsaukseni perusteella voidaan kuitenkin todeta jatkossa tarvittavan lisäresursointia riittävän kattavien menetelmien sekä erityisesti tutkimusasetelmien kehittämisen suhteen.
Tiivistelmä EN:
Yhdiste:psilosybiini
Aihe:
Menetelmät:Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Otoskoko:
Muuta:
Tagit: kliininen tutkimus, metodologia, psilosybiini
URL: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20181156/
PDF: Lataa
LinkkiSuora linkki