Opinnäytetyöt

Tulokset kategoriasta menetelmat hakusanalla Kirjallisuuskatsaus. Takaisin


Kirjallisuuskatsaus sarjoittaiseen päänsärkyyn ja sen itsehoitokeinoihin, sekä kyselytutkimussuunnitelma hoitokeinojen koettujen vaikutusten tutkimiseksi (Sakari Rusanen, 2016)
Oppiaine:Lääketiede
Opinnäytetyön tyyppi:Syventävien opintojen opinnäytetyö
Laitos:Farmasian laitos
Tiedekunta:Terveystieteiden tiedekunta
Korkeakoulu:Itä-Suomen yliopisto
Tiivistelmä: Sarjoittainen päänsärky on yleisin harvinaisista trigeminaalisten autonomisten neurovaskulaaristen päänsärkyjen oireyhtymistä. Sairauden elinikäinen esiintyvyys väestössä on n. 1/1000 ja se on miehillä yleisempää. Kuvaileva nimi viittaavaa sairauden tyypilliseen esiintymismuotoon: äärimmäisen voimakas, äkillisesti alkava ja loppuva toispuoleinen päänsärky iskee hoitamattomana minuuteista tunteihin kestävinä kohtauksina, jotka voivat toistua useita kertoja vuorokaudessa. Päänsäryn lisäksi kohtauksiin liittyy joukko muita, pääosin neurologisia oireita. Episodisessa tautimuodossa kohtaukset toistuvat muodostaen viikkoja, jopa kuukausia kestäviä sarjoja, joiden välillä on yli kuukauden kestäviä oireettomia jaksoja. Kroonisessa muodossa oireettomat jaksot kestävät alle kuukauden tai niitä ei ole lainkaan. Sairauden etiologia on merkittäviltä osin tuntematon, mutta joitakin patofysiologisia mekanismeja tunnetaan. Sairaus on osin perinnöllinen. Sarjoittainen päänsärky voidaan Suomessa luotettavasti diagnosoida vain erikoissairaanhoidossa, mutta sairauden hoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Sairauden hoito jaetaan kohtausten akuuttihoitoon ja kohtausten ehkäisyhoitoon. Akuuttihoidossa vahvinta näyttöä on hapen ja suonensisäisten triptaanien tehosta, ehkäisyhoidossa verapamiilista ja kortikosteroideista. Mikäli lääkehoidot ovat osoittautuneet riittämättömiksi tai sopimattomiksi, voidaan sarjoittaisen päänsäryn hoitamisessa turvautua myös kirurgisiin keinoihin, joista selkeintä näyttöä on takaraivohermon neuromodulaatiosta. Sopivin hoitokeino löytyy vain kokeilemalla. Vaihtoehtoisina hoitomuotoina sarjoittaisen päänsäryn estohoidossa erityisesti klassisiksi psykedeeleiksi luokiteltavilla psilosybiinisienillä ja LSD:llä koetaan kolmen retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella olevan selkeästi paitsi muita itsehoitokeinoja, myös tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampi vaikutus. LSD-analogi BOL-148:lla (2-bromo-LSD) on tehty pieni kliininen tutkimus, jossa sen estohoitovaikutuksen koettiin vastaavan kyseltutkimuksissa kuvailtua LSD:n vaikutusta. Kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella hieman tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampaa estohoitovaikutusta koetaan olevan myös psykedeelisiä ergoliineja sisältävillä siemenillä. Psykedeelien käyttö kohtaushoitokeinona on harvinaisempaa, mutta kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella psilosybiini koetaan hengitettävän hapen veroiseksi kohtaushoitokeinoksi. Vaikutusta koettiin olevan myös ei-psykedeelisillä annoksilla ja ei-psykedeelinen BOL-148 koettiin yhtä tehokkaaksi kuin psykedeeliset aineet. Haittavaikutukset koettiin vähäisiksi. Olemassaolevat tutkimukset aiheesta ovat hyvin alustavia, mutta toisaalta niistä saadut tulokset ovat lupaavia ja tämän vuoksi lisätutkimus on aiheellista. Huolellisen kirjallisuuskatsauksen jälkeen esitellään laatimani kyselytutkimussuunnitelma eri hoitokeinojen koettujen vaikutusten tutkimiseksi.

Vaihtoehtoisina hoitomuotoina sarjoittaisen päänsäryn estohoidossa erityisesti klassisiksi psykedeeleiksi luokiteltavilla psilosybiinisienillä ja LSD:llä koetaan kolmen retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella olevan selkeästi paitsi muita itsehoitokeinoja, myös tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampi vaikutus. LSD-analogi BOL-148:lla (2-bromo-LSD) on tehty pieni kliininen tutkimus, jossa sen estohoitovaikutuksen koettiin vastaavan kyseltutkimuksissa kuvailtua LSD:n vaikutusta. Kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella hieman tavanomaista lääkehoitoa tehokkaampaa estohoitovaikutusta koetaan olevan myös psykedeelisiä ergoliineja sisältävillä siemenillä. Psykedeelien käyttö kohtaushoitokeinona on harvinaisempaa, mutta kahden retrospektiivisen kyselytutkimuksen perusteella psilosybiini koetaan hengitettävän hapen veroiseksi kohtaushoitokeinoksi. Vaikutusta koettiin olevan myös ei-psykedeelisillä annoksilla ja ei-psykedeelinen BOL-148 koettiin yhtä tehokkaaksi kuin psykedeeliset aineet. Haittavaikutukset koettiin vähäisiksi. Olemassaolevat tutkimukset aiheesta ovat hyvin alustavia, mutta toisaalta niistä saadut tulokset ovat lupaavia ja tämän vuoksi lisätutkimus on aiheellista. Huolellisen kirjallisuuskatsauksen jälkeen esitellään laatimani kyselytutkimussuunnitelma eri hoitokeinojen koettujen vaikutusten tutkimiseksi.
Tiivistelmä EN: Cluster headache is the most common trigeminal autonomic cephalalgia. Lifetime prevalence is about 1/1000 and men are more commonly affected. The name describes the typical form of the illness. When untreated, an excruciatingly severe unilateral headache occurs several times per day accompanied by certain neurological symptoms. The symptoms begin and end suddenly lasting from minutes to hours. In the episodic form of the illness the attacks occur several times per day for months, with a yearly symptomless period of spontaneous remission of at least a month. In the chronic form there are no periods of spontaneous remission or the remission periods last for less than a month. The etiology of the illness is mostly unknown but there are some known pathophysiological mechanisms. The illness is partly hereditary. In Finland, cluster headache can be reliably diagnosed only in specialist health care but the treatment can be administered and followed in primary health care. There are acute and preventive treatments. According to scientific evidence, acute treatment with oxygen and triptans is the most recommended while using verapamil and corticosteroids is the most recommended form of preventive treatment. Surgical treatments can be attempted if medication proves ineffective or unsuitable. Neuromodulation of the occipital nerve is the most recommended form of surgical treatment. The most suitable treatment method can only be found by trial and error. According to three retrospective questionnaire studies, using certain classical psychedelics (psilocybin mushrooms or LSD) as an alternative form of preventive medication is perceived more effective than other forms of alternative or ordinary preventive treatment. A small clinical study using the LSDanalogue BOL-148 (2-bromo-LSD) shows the preventive effect of BOL-148 to be similar to the perceived effect of LSD in the questionnaire studies. Also, according to two retrospective questionnaire studies, using seeds containing psychedelic ergolines is perceived as slightly more effective than ordinary preventive treatments. Using psychedelics in acute treatment is not as common, but according to two retrospective questionnaire studies, psilocybin mushrooms are perceived as effective as oxygen. Therapeutic effect was perceived also with non-psychedelic doses and the non-psychedelic BOL-148 was perceived as effective as the psychedelic substances. Side effects were perceived to be minor. The existing scientific studies concerning the use of psychedelics as an alternative form of medication are preliminary but the results are promising and more studies are needed to further examine the subject. After a thorough review of the literature, a questionnaire study on the subject is introduced.

According to three retrospective questionnaire studies, using certain classical psychedelics (psilocybin mushrooms or LSD) as an alternative form of preventive medication is perceived more effective than other forms of alternative or ordinary preventive treatment. A small clinical study using the LSDanalogue BOL-148 (2-bromo-LSD) shows the preventive effect of BOL-148 to be similar to the perceived effect of LSD in the questionnaire studies. Also, according to two retrospective questionnaire studies, using seeds containing psychedelic ergolines is perceived as slightly more effective than ordinary preventive treatments. Using psychedelics in acute treatment is not as common, but according to two retrospective questionnaire studies, psilocybin mushrooms are perceived as effective as oxygen. Therapeutic effect was perceived also with non-psychedelic doses and the non-psychedelic BOL-148 was perceived as effective as the psychedelic substances. Side effects were perceived to be minor. The existing scientific studies concerning the use of psychedelics as an alternative form of medication are preliminary but the results are promising and more studies are needed to further examine the subject. After a thorough review of the literature, a questionnaire study on the subject is introduced.
Yhdiste:LSD, BOL-138, LSA, psilosybiinisienet
Aihe:Sarjoittainen päänsärky
Menetelmät:Kirjallisuuskatsaus
Otoskoko:
Muuta:
Tagit: alternative, BOL-148, cluster, headache, LSA, LSD, mushroom, psilocin, psilocybin, psilosiini, psilosybiini, psilosybiinisienet, psychedelic, psykedeeli, päänsärky, sarjoittainen, sienet, treatment, vaihtoehtohoidot
URL: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20170068/
PDF: Lataa


MDMA-avusteisen psykoterapian vaikuttavuus ja psyykkinen turvallisuus (Teo Piitulainen, 2017)
Oppiaine:Psykologia
Opinnäytetyön tyyppi:Kandidaatin tutkielma
Laitos:Psykologian ja logopedian osasto
Tiedekunta:Lääketieteellinen tiedekunta
Korkeakoulu:Helsingin yliopisto
Tiivistelmä: MDMA:ta (3,4-metyleenidioksimetamfetamiini) käytettiin psykoterapian apuna ennen kuin MDMA:n viihdekäyttö “ekstaasin” muodossa johti sen kriminalisaatioon Yhdysvalloissa vuonna 1985. MDMA:lla on kuitenkin yhä ajateltu olevan psykoterapiatilanteelle hyödyllisiä vaikutuksia sosioemotionaaliseen prosessointiin. Tutkimus MDMA-avusteisen psykoterapian (MDMA-AP) soveltumisesta pitkäkestoisen, hoitoresistentin, traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) hoitoon on etenemässä Yhdysvalloissa kolmannen vaiheen kliinisiin tutkimuksiin, ja hoitomuodolle pyritään saamaan myös Euroopan lääkeviraston hyväksyntä.

Tässä työssä arvioitiin MDMA-AP:n vaikuttavuutta sekä psyykkistä turvallisuutta. Tutkimusaineistona käytettiin kliinisiä ja kokeellisia tutkimuksia puhtaan MDMA:n vaikutuksista ihmisillä rajoittuen viimeisten kymmenen vuoden aikana julkaistuihin, placebo-kontrolloituihin kaksoissokkotutkimuksiin sekä näihin pohjaaviin seuranta- ja analyysijulkaisuihin.

MDMA-avusteisen psykoterapian todettiin olevan vaikuttavuudeltaan lupaava hoitomuoto ainakin pitkäkestoisen, hoitoresistentin PTSD:n hoitoon. Monituntiset MDMA-AP-tapaamiset vaativat kuitenkin sekä terapeuteilta että potilailta suurempaa sitoutumista ja jaksamista kuin perinteisen pituiset tapaamiset, ja terapeuttien roolista MDMA-AP:n vaikuttavuudessa tarvitaan lisätietoa.

Puhtaalla MDMA:lla ei todettu kontrolloiduissa olosuhteissa olleen vakavia tai pysyviä psyykkisiä haittavaikutuksia tutkimuksissa käytetyillä kerta-annoksilla (<= 125 mg). Myös fysiologiset vaikutukset olivat enimmäkseen lieviä ja itsestään ohimeneviä sekä hyvin ennustettavia. Huomattavimmat riskit MDMA-AP- hoitoon osallistumisessa saattavat olla kardiovaskulaarisia. MDMA-AP:n ei todettu altistavan laittomien aineiden ongelmakäytölle tutkimusolosuhteiden ulkopuolella, vaan onnistunut hoito ennemmin suojaa siltä.
Tiivistelmä EN: MDMA (3,4-methylenedioxymethamphetamine) was used as an adjunct to psychotherapy before recreational use of MDMA in the form of “ecstasy” led to its criminalization in the U.S. in 1985. However, MDMA has still been thought to have psychotherapeutically beneficial effects on socioemotional processing. Research into MDMA-assisted psychotherapy (MDMA-AP) for chronic, treatment-resistant post-traumatic stress disorder (PTSD) is moving into Phase III clinical trials in the U.S., and the approval of European Medicines Agency will also be sought.

The purpose of this thesis was to assess the efficacy and psychological safety of MDMA-AP. Source material included, and was limited to, placebo-controlled & double-blind clinical (and experimental) studies of pure MDMA’s effects in humans, as well as follow-up and analysis studies based on them, from the last decade.

The efficacy of MDMA-AP was found promising at least for chronic, treatment-resistant PTSD. However, MDMA-AP meetings that last for many hours do require, both from the therapists and the patients, more commitment and stamina than meetings of traditional length, and more research is needed on the role of therapists in MDMA-AP’s efficacy.

Pure MDMA in a controlled setting was not found to have severe nor non-transient adverse psychological effects in the single doses (<= 125 mg) used in the studies. Physiological effects were also mostly mild, transient, and highly predictable. The most considerable risks in participating in MDMA-AP treatment might be cardiovascular. MDMA-AP was not found to predispose the participants to problem use of illegal substances outside the research setting; rather, successful treatment protects from it.
Yhdiste:MDMA
Aihe:PTSD, haitallisuusarvio
Menetelmät:kirjallisuuskatsaus
Otoskoko:
Muuta:
Tagit: MDMA, psykoterapia, psyykkiset vaikutukset, PTSD, turvallisuus, vaikuttavuus
URL:
PDF: Lataa


Psykedeelikulttuurin virtauksia Suomessa 1960-luvulta nykypäivään (Pia Sellge, 2008)
Oppiaine:Sosiaalipolitiikka
Opinnäytetyön tyyppi:Kandidaatin tutkielma
Laitos:Sosiaalitieteiden laitos
Tiedekunta:Valtiotieteellinen tiedekunta
Korkeakoulu:Helsingin yliopisto
Tiivistelmä: Ensikosketuksen aihepiiriini sain 12-vuotiaana, kun lainasin kirjastosta Jarkko Laineen toimittaman 3 antologian Underground. Se sisälsi Laineen valaisevan esipuheen lisäksi yhdysvaltalaisista underground-lehdistä suomennettuja artikkeleja. Aivan koko kirjan sisältö ei minulle auennut, mutta hämmennyin erityisesti sellaisista toteamuksista kuin: ”Suhtaudumme myönteisesti huumausaineiden vaikutukseen ihmismieleen ja -ruumiiseen.” (Berkley Barb -lehti 1969) ja ”Huumausainekulttuuri on vallankumouksellinen uhka plastiikkiselle wasp-amerikalle” (Rubin 1969). Minulle oli nimittäin uusi ajatus, että olisi olemassa jokin huumekulttuuri tai että huumeilla yleensä saattaisi olla muitakin vaikutuksia ihmisiin kuin välitön riippuvuus ja rappio.

Kiinnostuin siis 1960-luvun vastakulttuurista ja psykedeelisten aineiden käytöstä sen piirissä. Myöhemmin mielenkiintoni on laajentunut aihepiiriin yleisemminkin kuin vain historiallisesta näkökulmasta. Erityisesti minua on askarruttanut, mikä saa melko tavallisen oloiset ja elämässään pärjäävät ihmiset kiinnostumaan aineista, vaikka käyttöön liittyy erilaisia psyykkisiä ja sosiaalisia riskitekijöitä.

Haluaisinkin lähteä selvittämään tässä kandidaatin tutkielmassani suomalaisesta näkökulmasta, miten psykedeelisten aineiden käyttökulttuuri on maassamme syntynyt, ja millainen se on nykyään. Onko olemassa yhtenäistä käyttökulttuuria? Millaisia kokemuksia tavoitellaan ja vastaavatko käytännön kokemukset odotuksia? Onko käytöllä ollut vaikutuksia käyttäjien muuhun elämään?

Työni otsikossa käytän sanaa virtauksia, koska epäilen, että historiallinen näkökulmani saattaa olla yksiulotteinen rajallisten lähteiden vuoksi. Nykyaikaa käsittelevässä luvussa olen tietoisesti rajannut päälähteekseni ainoastaan yhden internetin keskustelupalstan. Tarkemmin tätä rajaustani ja sen mahdollisia seurauksia käsittelen luvussa 4.2.

Erityisesti tekstini historiaosuuksissa käytän käsitteitä vastakulttuuri ja underground. Vastakulttuurille on annettu eri aikoina erilaisia merkityksiä (Ala-Ketola 1985, 7-10). Työssäni viittaan sanalla alakulttuureihin, joiden arvot ja normit poikkeavat radikaalisti yleisesti yhteiskunnassa vallitsevista, ja jotka mahdollisesti hakevat tietoista vastakkainasettelua valtakulttuurin kanssa. 60-luvun kontekstissa vastakulttuurilla viitataan useimmiten uusvasemmistolaisuuteen ja hippiliikkeeseen. Sanaa underground voidaan käyttää vastakulttuurin synonyymina tai viittaamaan yleisemmin maanalaiseen, omaleimaiseen ja suurelle yleisölle vieraalta tuntuvaan kulttuuriin. (Ala-Ketola 1985, 7-8, 11.) Käytän sanaa lähinnä jälkimmäisessä merkityksessä viitatessani 60-luvun Suomeen. Tämä siksi, että tutkimukseni kohteena olevat ”underground-ihmiset” eivät niinkään pyrkineet tietoiseen muutokseen yhteiskunnassa kuin tekemään itselleen mieluisia ja jännittäviksi kokemiaan asioita sekä siinä sivussa provosoimaan vanhempaa sukupolvea, jos se vain onnistui. (Lindfors & Salo 1988.)

Luvussa kaksi pyrin määrittelemään, mitä ovat psykedeeliset aineet, ja miten ne eroavat muista 4 päihteistä. Käsittelen erikseen tavallisimpia aineita, niiden historiaa, vaikutuksia ja käytön yleisyyttä.

Kolmannessa luvussa käsittelen ensin psykedeelisten aineiden käytön kytkeytymistä yhdysvaltalaiseen 1960-luvun vastakulttuuriin. Tästä siirryn suomalaiseen underground-liikkeeseen ja sen edustajien päihteiden käyttöön. Lopuksi yritän selvittää, mitä tapahtui psykedeelikulttuurille Suomessa 60-luvun ja 90-luvun alun välillä.

Luvussa neljä tarkastelen aluksi 1990-luvun puolessavälissä alkanutta toista huumeaaltoa sekä viime vuosina suomalaisessa huumetutkimuksessa esiin noussutta viihdekäytön käsitettä. Esittelen myös muiden tutkijoiden näkemyksiä psykedeelikulttuurista. Tämän jälkeen esittelen lähteenä käyttämäni internetin keskustelupalstan ja ryhdyn siellä käytyjen keskustelujen pohjalta tarkastelemaan psykedeelien käyttökulttuuria nykypäivänä.

Viidennessä luvussa kokoan yhteen työni pääteemat ja esitän johtopäätökseni. Arvioin, olenko onnistunut vastaamaan tutkimuskysymyksiini ja hahmottelen myös karkeasti, millainen jatkotutkimus aiheesta voisi olla hedelmällistä.
Tiivistelmä EN: -
Yhdiste:
Aihe:
Menetelmät:Kirjallisuuskatsaus, haastattelu
Otoskoko:
Muuta:
Tagit: hipit, Psychoactive vault, päihdekulttuuri, vastakulttuuri
URL:
PDF: Lataa


Psykedeelinen kokemus riippuvuuden hoidossa (Jari Mustonen ja Teo Piitulainen, 2018)
Oppiaine:Psykologia
Opinnäytetyön tyyppi:Syventävien opintojen <span style="background-color:yellow;">kirjallisuuskatsaus</span>
Laitos:Psykologian ja logopedian osasto
Tiedekunta:Lääketieteellinen tiedekunta
Korkeakoulu:Helsingin yliopisto
Tiivistelmä: Erilaiset päihderiippuvuudet ovat merkittävä mielenterveyden ongelma. Alkoholin haitat, kuten tapaturmat, aivovammat, tulehdukset, hormonihäiriöt ja univaikeudet, lisääntyvät suorassa suhteessa kulutetun alkoholin määrään. Alkoholi on myös merkittävä työikäisten tappaja. Suomalaisen terveydenhuollon piiriin saapuvista ihmisistä noin 15% on alkoholin ongelmakäyttäjiä (10% naisista ja 20% miehistä). Tupakointi taas on merkittävin kuolleisuuden aiheuttaja, joka voidaan estää. Tupakointi on suhteellisen yleistä Suomessa (23% miehistä, 16% naisista vuonna 2010).

Alkoholiriippuvuus ja tupakkariippuvuus on luokiteltu sairauksiksi, joihin on kehitetty useita vieroitushoitomenetelmiä. Tässä katsauksessa keskitytään nyt tutkimusvaiheessa olevaan uuteen hoitomenetelmään, jossa käytetään psykedeelisillä aineilla tuotettavaa psykedeelistä kokemusta vieroittamiseen tähtäävän terapian tukena. Kirjallisuus tuntee useita eri aineita, jotka tuottavat luotettavasti psykedeelisen kokemuksen. Näistä aineista tässä katsauksessa keskitytään erityisesti psilosybiiniin ja ayahuascaan, sillä niihin liittyvä kirjallisuus on laadullisesti korkeatasoisinta ja tutkimuksia on enemmän.

Sekä psilosybiini että ayahuasca (kuten muutkin psykedeelit) toimivat 5-HT2AR-agonisteina, jonka arvellaan olevan näiden aineiden keskeisin psykotrooppinen vaikutusmekanismi. Ayahuascan voidaan ajatella olevan dimetyylitryptamiinin (DMT) oraalisesti aktiivinen muoto, jolla on pitkä historia Amazonin alkuperäiskansojen keskuudessa. Se valmistetaan sekoittamalla kahta kasvia: shamaanikahvikin (Psychotria viridis) lehdet sisältävät DMT:tä, ja amazoninajahuaskaliaanin (Banisteriopsis caapi) kuori sisältää monoamiinioksidaasia (MAO) inhiboivia aineita. Tavanomaisissa oloissa MAO hajottaa DMT:n ennen kuin tämä ehtii toimia psykoaktiivisesti. Ayahuasca nautitaan tavallisesti edellisten kasvien osista valmistettuna “teenä.” Psilosybiiniä taas saadaan perinteisesti madonlakkien (Psilocybe) suvun sienistä. Kasviperäisiä psykedeelejä on käytetty ennen kirjoitettua historiaa ja käytetään yhä hoitotarkoituksiin monissa alkuperäiskulttuureissa.

Tässä katsauksessa käsiteltyjen 5-HT2AR-agonististen aineiden yhteydessä raportoidaan ilmiötä, jota kutsutaan “psykedeeliseksi kokemukseksi.” (Ilmiön nimi ei ole vakiintunut kirjallisuudessa. Siitä käytetään ainakin termejä “psykedeelinen kokemus” ja “mystinen kokemus”. Lisäksi kokemuksen tuottaviin aineisiin viitataan termeillä “hallusinogeeni”, “enteogeeni” ja “psykointegraattori.” Tässä katsauksessa käytetään selkeyden vuoksi termejä “psykedeelinen kokemus” ja “psykedeeli.”) 5-HT2AR-agonistit poikkeavat tavanomaisista farmakoterapioiden lääkkeistä siinä, että niillä on havaittu kykyä auttaa riippuvuuteen monessa eri aineluokassa (nikotiini, alkoholi, opiaatit), mahdollisesti psykedeelisen kokemuksen välittämänä.
Tiivistelmä EN: -
Yhdiste:ayahuasca, psilosybiini
Aihe:alkoholismi, riippuvuus, tupakkariippuvuus
Menetelmät:Kirjallisuuskatsaus
Otoskoko:
Muuta:
Tagit: mystinen kokemus, psykedeelinen kokemus
URL:
PDF: Lataa